Sääntöneuvotteluja...

En todellakaan nauti eläinten tai ihmistenkään komentelusta, koiratkin tottelee millo huvittaa, jos sillonkaan.. Silti tää elo on melko mutkatonta, eikä mitää kummempia konflikteja synny.. Tänään aamulla pyysin Mimmua, meidän vanhaa koiraa tulemaan mun luokse.. Tuliko? No EI. Siinä se kahteli seiniä ja oli hyvinkin sen näkönen, että tuuppa kuule ite tänne jos on asiaa... Annoin olla.

Jotain mun metodeista kertonee se, että koiratkin halunnu aina opettaa sellasille ennemminkin kehotuksille.. "Tähän"=luoksetulo, "Käy istumaan"=istu, "Käy maaten"=maahan.. "Nyt loppu"=Ei... Mä en oo kauheen hyvä tässä..

Navetalla tahtoo olla tärkeetä se, että pentuset oppii kunnioittaa ihmistä... Niistä maailman suloisimmista pikku kakkiaisista ku kasvaa kuitenkin aika monisatakiloisia kavereita, ois tosi tärkee, et ne edes jossai määrin kunnioittas meitä ihmisiä. Ja tää tahtoo olla sellanen ongelma. Mulle. Sit mun pitää jossai kohtaa asennoitua, että nyt ihan oikeesti pittää alkaa uskoa. Ei pureskelua, ei puskemista, ei potkimista, ei vaatteista riuhtomista, ei kolan pöllimistä käsistä, ja ku mä pyydän, ni väistettäs, edes vähän... Nyt Marilyn on päättäny kokeilla mistä puusta mut on tehty.. Se on niin pahis. Niin pahis. Se puskee, ja kovaa, tai no ainaki työntää mua tosi kovaa pitkin karsinaa.. Onhan se vielä kuitenkin muka niin kertakaikkisen pieni.. Toistasataakiloinen.. Pitkän matkaa.. Veikkaisin. Tänää mun piti jo oikeesti topakoitua sen kanssa. Eihän siitä tule mittään. Miten mä sitte harjaannutan tätä "ihmisen kunnioittamista". Nooooh... (Lapset kyllä sano, että aatteletko sä koskaan miten hulluna sua piettäs, jos joku kuulis miten sä puhut lehmille) Mut kuitenkin... Puhumalla. Mun hyvä ystävä on ehkä jonkun kerran mulle sanonu, että eläinten kanssa ollaa lyhytsanaisia.. Napakat lyhyet käskyt, eikä tällasta liirumilaarumia.. Mä en vaan voi itelleni mitään. Olen kyllä yrittäny. Se EI kyllä tulee, mutta sit tulee paljon kaikkee muutakin.. Ja sen hupatuksen loppupuolella tajuan, että ei tää nyt sit taas menny ihan niiku piti..

Tällähetkellä tahtojen taistelua käyn Larissan ja Marilynin kanssa.. Ja ehkä vielä Lumenkin.. No ehkä muutaman muunki.. Kyllä me harjotellaan, että ku mä kolalla kosketan vaikka jalkaa, pitäis siirtyä..

Kyllä mä joskus suutunkin, niinku oikeesti. Mut jotenkin mä aattelen, että jos se eläin herppaa, ni ei muute satavarmana tapahu ainakaa sitä mitä mä haluan...

Syntyessään niin viattomia pieniä, Mokka