Epätoivoinen toive..

En edes muista mikä päivä se oli.. Mutta justiinsakkin ennen noita pääsiäisen pyhiä kuitenkin. Kun aamuhommilla siinä pysähdyin ja tuli sellanen kummallinen tunne.. Ja käsi kaivautu takin taskuun.. Tyhjähän se oli. Siinä jatkoin touhuja ja mietin niin kovin missä kyykistelin, missä mitäki ja mitenkin.. Kahtelin käytävät ja kuleksin.. Ei missään. Puhelin oli vaan hävinny. Äänet siinä ei ollu päällä, ku en aamukahvilla koskaa jaksa kuunnella sen pilpatusta. Eikähän se ois kovin auttanukkaan, ku isäntä siihen kokkeili soitella.. Eihän meillä ole oikein tuota kuuluvuutta muutenkaan ja varmaan siellä lietekuilussa vielä vähempi.. Missä se mun puhelin nyt kaikesta päätellen on..

Voi olla elo hankalaa ja ihmeellistä ilman puhelinta. Sellanen epätoivonen toive mieleen kuitenkin hiipi jo heti, ku tajusin menettäneeni puhelimeni, enkä halua siitä toiveesta luopua.. Kumpa Justiina olis siihen jossain törmänny, ottanu sen kaiken keräävään suuhunsa ja vieny jemmaan.. En muuten oo millonkaan uskonu toivovani, että koiralla olis miun puhelin suussa, mutta nyt toivon. Toivon niin kovasti, että se joku ihana päivä tulee tapansa mukaan niin suunnattoman ylpeenä se puhelin suussa ja tuo sen mulle.. Toiveensa kullakin.. Mutta se on tällähetkellä ainoa toivo saada se puhelin ehjänä takaisin.. Sinne oli tallennettuna niin paljon ihania muistoja..

No kyllä on isäntä useampaan kertaan kehottanu tallentelemaan ne jonnekki muuallekkin talteen, vaan arvatkeepa uskoinko.. Nyt kun uusi puhelin tulee ja alan haalia muistoja siihen, ni saatan vaikka kerrankin uskoa jotakin.. Että silläkös tässä on hiljaiseloa ollu niin Reinikkalan tilan facebookissa ku instagrammissaki.. Miten sinne mitään päivittää, kunnei ole mitään millä kuvata.
Eniten vierotusoireita on ollu sen vatsapin käytössä.. Siellä ku on parannettu maailmaa pitkin päiviä aina siskojen kanssa.. Nyt oon hupatellu vaan Justiinalle niin, että on tainnu saada tarpeekseen, ku ei oo sitäkää tuolla työhommilla kovin enää näkyny.. Livistää jonnekki ulkohommille heti, ku alottelen navettatyöt.. Isäntä tuumi, että ompa soinu puhelin harvakseltaan nyt.. No kai se soi harvakseltaan, ku en joka rissausta oo sille enää soittamassa.. Kun en soita ollenkaan. Lehmät sentään kuuntelee, eipä niillä kovin oo vaihtoehtoja. Pihalle kai nuo juoksis nekkii, muttaku on tuo aitaus nyt sellasella jäätikällä, ettei sinne voi ketää laskea itteään särkemään.

Tuossa lähti isäntä viemään traktoria huoltoon.. Siinä se sitte lähteissään tuumas niin tapansa mukaisesti, että no soitellaan tossa miten pitkään siinä menee, että tarviaako tulla hakemaan.. Soitellaanpa joo.. Jaa että soitellaan... No oli tässä jokunen lapsi potemassa influenssaa, jolla oli puhelin sentään.. Niin saatiin sitä kautta sitte päivitettyä tilanteita. Ja se huolto ei ollukkaa sellane päivän keikka, niinku arveltiin.. Meneeki monta monta päivää. Onneks tässä kohtaa kevättä, eikä sitte kesän kiireessä.

Että semmosia täällä.. Emäntä heiluu lemmusten kanssa ja isäntä koneitten huollon parissa, edelleen.. 

Se aurinkoinen päivä, ku Niilo päätti syntyä noin muunmuassa...

Kun isäntä on poissa farmilta, niin mitteepä luulette, kuinka päivä sujuu? No normaalisti joku kone remppaa niin isosti, ettei meikäläisen älykkyysosamäärä sitä riitä selvittelemään, mutta tänään jos kaikki koneet tais toimia jokseenkin hyvin, niin eikös se ole sitten SE päivä, ku Lyyli päättää alkaa poikia. Jos ei ollu yks sairaslomalainen pihassa, ni olis Niilolle varmaan käyny huonosti, yksin se tilanne ois ollu aikas lohduton. Sitä nimittäin vejettiin ihan kaksistaan ja ihan tosissaan ja tuntu jo, että sinne se jää, eikä pois saaha. Viimesellä sitte alko otsa pilkottaa ja saatiin vissii siitä sen verran lisää sisua ja voimaa, että Niilo tupsahti maailmaan.. Tiukkaa tekee joskus noiden hiehojen kanssa. Lyyli kun hauto Niiloa niin antaumuksella kuus päivää yliaikaa, että kai se siinä kerkiää kasvatella itteään niin suureks, ettei ulos meinaa mahtua.

Enkeli ainakin osas tänään ottaa ilon irti auringosta.. Nautiskelevilta näytti moni muukin. En tiedä voiko voimauttavampaa olla, ku nähdä eläinten aidon ilon auringon lämmittävistä säteistä.. Näin keväällä se on silminnähtävissä, kuinka aurinko saa lehmät aktiivisemmiksi. Sen näkee, kun iltapäivällä vielä yhä useampi on ulkona nautiskelemassa auringon lämmöstä, kun taas keskitalvella iltapäivällä ulkona ei ole ainuttakaan eläintä. Sisällä märehtivät lämpimässä, pehmeässä parressa maaten. Myös robotilla on nähtävissä kevät. Lypsykäynnit lisääntyy ja maitomäärät sitä myötä myös. Kesän koittaessa tuo ulkoilu taasen vähenee. Ei sillä, ettäkö niitä rajotettais mitenkään. Päinvastoin. Ovet on auki yötäpäivää heti, kun kelit sallii, mutta eläimet makoilee mieluusti sisällä poissa paahtavasta auringosta. Nyt nautitaan näistä ihanista, aurinkoisista kevät päivistä ja toivotaan kelien olevan suotuisia, ettei ulkoilualuetta jouduta sulkemaan mutalällyn takia ainakaan pidemmäksi aikaa..


Muina päivinä tässä on elelty sellasta kevääseen valmistautumisaikaa.. Isäntä napottaa hallilla huolto ja korjaushommissa, mie pyöritän navettaa. Käväsee se navettatöillä millon on niin pakkanen, ettei tarkene tehä hallihommia. Paalikärriä se on venytelly pitemmäksi, ja vaikka ne jo rautavarastolla vähä sille naureskelikin, kun vielä piti lisää rautaa käydä hakemassa, että noinko se valmistuu millonkaan.. Ni eikös tuo nyt viikoloppuna valoja vaille valmiiksi tullu. Justiina on ollu varsin auttavainen siellä, tai no.. Lähinnä raahannu tykötarpeita navetalle, jotka kuuluis siihe kärrihommaan.. Rautasahaa, sähköjohtoo ja sellasta sen jäliltä on keräilty.. Lehmille se oli vieny kukkaruukun ulkoaitaukseen.. Meinannooko alkaa jotain yrttiä kasvatella niiden kanssa.. Ihan pölhö pikku Podhis.

Tuolla vassulassa on nyt sellanen meininki, että helisemässä on noiden kakaroitten kanssa.. Neilikka, Natu ja Nuunuu.. Melkosen kurittomia, mutta Nelli.. Navetan kuningatarten sukua oleva pieni kaunis ayshire vasikka.. Tietää olevansa erityislaatuinen.. Kiesus että osaa olla maaliman herttasimman näkönen pikku pahis.. Tietääkö ne jotenkin olevansa erityisiä!? Vai mistä se kaikki ego oikeen tulee? Niin ollaan maailman suloisinta ötökkää ja ku silmä välttää, ni yritetään puskee mua jonnekki lantakouruun.. Kummaa touhua. Ei-toivottuun käyttäytymiseen puuttuminen on aloitettu. Toistaseks tuloksettomana, mutta kuitenkin..

Lentoharjoituksia ja mysteeri...

Eilen tein varmaan elämää suuremman oivalluksen.. Siinä itteeni ku keräilin kasaan ja takas jalkeille, tajusin, että ihan oikeesti sillä kaikella paskalla on vaa paikkasa tässä maailmassa.. Ja lupaan ainakin yrittää muistaa miltä se tuntu, ku sitä paskaa ei ollu antamassa pitoja rapussa, ku Justiina seuraavan kerran lompsii paskatassuillansa navetan yläkerran toimistotiloihin.. Lompsikoot.. Kehun sitä. Se vaan niin koko sydämestään haluaa suojella kaikkia, kaikelta pahalta.. Kaiken sen paskan on vaan tarkotus turvata miun kulkua rappusissa, ja vissii joka paikassa..
Olipa nimittäin sellaset lentoharjotukset, ku puhdas ja liukas rappu vei mennessään, ja meno oli aivan holtitonta.. Kai mie kylelläni tai miten lie sitte loppuviimein siellä alapäässä rappusia reuhotin.. Mietin, että jäinkö henkiin, kuolinko, mihin koskee eniten ja mihin vähiten.. Sitte tuntu siltä, että kuolenkin nauruun.. Ei vaan voi ittelleen mitään, että heti tulvi mieleen, miltä se lentoharjotus mahto oikeesti näyttää.. Ja sitte siitä naurusta ei meinannu tulla loppu millään.. Siitä riitti iloa pitkälle iltaan ja poika kahteli ku hullua, yhtäkkisille nauruntyrskähyksille kyliltä kotia päin ajellessa.. Mustelmaa ja kolotusta, ei onneks sen kummempaa.. Koskoo vaan vähä erikohtaan, ku yleensä, että eipähä tässä hätiä.

Justiina, the pullukkapodhis, joka on alkanu jotenkin muistuttaa emäntäänsä myös ulkomuodollisesti,  on raahannu niin ihme kamaa pitkin navettaa viimepäivinä, että en oikeestaa enää ymmärrä mistä sitä kaikkea oikeen löytyy!?!? Lehmien parsissa on kenkiä, vassulassa jalkapalloo, iltahommilla toi mulle jonki ihmeen tiivistemassaputkilon (tyhjä onneksi) niin ylpeenä, että ihan hyvä jottei halennu ylpeydestä.... Shamppooputelinkin (tyhjä onneksi sekkii) se oli vasikoille vieny, arveliko lie niitten olevan pesun tarpeessa? Vaikka minun silmään ne on ihanan puhtoisia pikku kakkiaisia.. Sen omalle paikalle oli raahannu teippirullaa kaksin kappalein, sähköjohtoo (sellanen rulla). Kysymys vaan kuuluu mistä ihmeestä se tuon kaiken kulettelee!? Siinäpä sitä on mysteeriä selviteltäväksi.. Vaan on se jumankekkuli ylpee kuletellessaan noita aarteitaan..

Personal guardian angel Justiina

Lemmuskat oli tuossa jonki aikaa ihan arestissa, eihän sitä karkailua yksinkertasesti kestäny enää.. Nyt ollaan taas palattu ulkoilun iloihin, olipahan eilen riemua kerrakseen, ku portti aukis. Saatiin viriteltyä niihin epämääräsen näkösiin aitoihin virta kulkemaan edes jotenkin.. Justiina tottakai jo intoo täynnä ootteli, ku lehmäjengi jonotti portin aukasua.. Muutamat kävi kokeilemassa aidalla nojailua ja tuli siihen tulokseen, että sieltä saa jo sellaset tällit, ettei toinna mennä.. Tänään olikin sitten liian tuulista ja liian kylmää arvon lehmien mieleen, eikä ne viihtyny ulkona kymmentä minuuttiakaan. Laitoin suosiolla portin kiinni ja jätin lehmät sisälle, ettei kovasti veto kävis ovelta ja palelluttais lehmäpolosia. Olihan totisesti tuuliainen ja pakkanenkin! Tupaaki piti ihan lämmittää ajatuksen kanssa, ku tuntu kylmä tunkeutuvan väkisin sisälle.

Mukavaa viikonloppua lukijoille!! 

Suuri päivä!

Mattoruokkijalta päin maailma näyttää toisenlaiselta... Tottakai tänään sekin kaipas spessuattenssionia..

Tänään oli suuri päivä.. Kertakaikkiaan.. Jo eilen illalla alko mieli olla melkoisen herkillä, kaiken kuvatulvan keskellä.. Maajussit ja jussittaret valmistautu tähän päivään, #TRAKTORIMARSSIIN. Se yhteenkuuluvuuden tunne, yhteen hiileen puhaltaminen, valtava tunnelataus ihmisten mielissä ja toiminnassa. Vertaansa vailla.
Aamusella navetalle kulkiessa olin niin liikuttunu kaikesta someen tulvivasta materiaalista marssia koskien, samoin radiosta tulvahtelevasta valtavasta tuesta. Tukea osoitti niin kovin moni! Eri toimijat, joiden elanto riippuu paljolti maatalouden maksukyvystä. Konekauppiasta, urakoitsijaa, kuljetusyritystä ja ennenmuuta kuluttajia.. Eikähän tässä kaikkia edes älyä luetella, koska tukijoita oli valtavasti!! 

Miksikö tänään viljelijät Senaatintorille paineli? Sitä kysyi muuan radioon soittanutkin..
Eihän sitä tällaisessa blogissa kovin montaakaan tavoita, mutta kerrottakoon siitä niin lyhyesti, ku meikäläisen kirjoitustyylillä pystyy..

Maatalous on jo niin kauan ollu mahdottomassa kriisissä, ja viimeistään kaikki eu politiikka pakotteineen, maitokiintiöiden poistoineen, sai tuottajahinnat maitopuolellakin putoamaan järkyttävän paljon. Lihapuolella kriisi on ollu todella vaikea jo paljon paljon pidempään. Kaikki suomalainen ja ulkolainenkin alkutuotanto perustuu politiikan vuoksi just tukijuttuihin. Ei sillä, ettäkö tuottajat niin tahtoisi, tai siitä edes pitäis. Kyllä jokaikinen mieluusti irtaantuis siitä jatkuvasti kiristyvästä nuorasta, jota nuo tukien hakeminen ja saaminen ja saaminen edellyttää.. Mieluusti jokaikinen viljelijä ottaisi vaan tuottajahintana niin kelvollisen hinnan, että se kattasi tuotannon kulut ja jotain jäis vielä elämiseenkin. Toisaalla hieman jo olen avannu kaikkea sitä vaadittua kirjaamista kirjaamisen perään.. Sitä se tukiin sitoutuminen edellyttää, virheetöntä kirjaamista, rekisteröintiä ja ja ja...

Ja vaikka kovasti virheellisesti kouhkataan maatalouden olevan ainoa yritystoiminta, joka moisia tukiaisia saa, on maatalous vain minimaalinen osa niistä tuensaajista, jotka noita erilaisia tukia ja avustuksia "nauttii".. Tästä löytyy valtavasti kyllä infoa sitä kaipaaville, esimerkiksi MTK:n sivuilta.

Virheellistä on myös puhuminen palkasta. Koko palkasta on muodostunut melkein kirosana meikäläisten mieleen. Nuo tuet ei tosiaan palkka ole tästä sitoutumisesta ja työstä, vaan tuotannon ylläpitämiseen kaivattua rahaa. Tosin, se palkkaakin ihminen, yrittäjäkin työstään kaipaa, mutta mieluummin puhuisin kuitenkin tuloista. Kaiken sitoutumisen ja työn vaativuuden keskellä, jos joutuu miettiä vielä maksaako minkä laskun tai millä ostaa ruokaa perheelle, ei kaikki ole aivan kohdillaan. Eikä tuloa tai palkkaa tai miten vaan, ole muuhun, ku yrityksen toiminnan ylläpitoon. Kaikilla ei ole siihenkään.

Miksi hyökätään MAVIN kimppuun?
Viljelijät sitoutuu tukia hakiessaan valtavaan määrään erilaisia ehtoja, on ns tavan ehtoja, on täydentäviä ehtoja, on oltava kirjaa jos mistäkin.. Itseasiassa moni joutuu ostamaan neuvontapalveluita, tietääkseen edes suunnilleen mitä pitäisi kirjata... Virheisiin ei ole kertakaikkiaan varaa. Sanktiot on valtavat siihen nähden, että esimerkiksi yhden eläimen rekisteröinnin myöhästyminen saa aikaa tuntuvaa tulonmenetystä, koska tukea ei tulekkaan.
MAVI vetoaa maksuongelmissa tietoliikenneongelmiin. Me ei ihan todella voitais ikipäivänä tehdä niin. Viljelijän laitteet ja koneet ja kirjaamiset toimii AINA. Jos ei toimi, seuraa sanktiota.. Mavin tietoliikenneongelmista ei seuraa muuta, kuin pahoittelua.. "Ollaan pahoillamme, ettei maksuja olla saatu ajallaan lähtemään".. Se tuntuu jotenkin väärältä. Ja saa varmasti viljelijät tuohtumaan, ihan aiheestakin.

Miksi suomalainen ruoka on tärkeää?
Jos ei asioista ota selkoa, ei voi käsittääkkään miten etuoikeutettua on syödä suomalaisia tuotteita, suomalaista ruokaa. Kaivakaa hyvät ihmiset infoa!! Täällä on taito, kokoajan kehittyvä lainsäädäntö eläimiä ajatellen, elintarvikkeiden turvallisuutta ajatellen. Ulkomaillakin tuetaan maataloutta tänä päivänä, enempi tai vähempi. Ihan niinku täälläkin. Ja kuten ollaan nähty, rajat voi mennä kiinni suuntaan tai toiseen miten vaan. On vastuutonta jättää ruuansaanti ulkomailta tuotujen varaan. Eikä sitä ymmärrä, jollei ihan oikeesti pysähdy miettiä tätä maailman tilannetta joka ympärillä vallitsee.. 

Muttaku.. Viljelijät saa niin kauheesti tukia.. No niin saa, jos saa.. Jos Mavi tohtii maksaa. Mihin ne sitte menee? Etelän lomiin, kaikkeen törsäilyyn? No tokkopa.. Just nyt monella on niin kehno tilanne, että tuet suuntautuu suoraa laskujen ja lainojen maksuun.. Vaikkei niin kuuluis ollakkaan. Kyllähän yrityksen kuuluis pärjätä tuotannollaan.

Muttaku, ne ajelee kauheen kalliilla traktoreilla, pakkoha niillä on mennä hyvin..
No jaa a... Sitä ei tänä päivänä kukaan niin suuria viljelmiä huitele satoja korjailla millää puutarhatraktorilla.. Ihan oikeesti. Se traktori on investointi, joka tehostaa sitä työntekoa, jota tehhää paljon. Vielä enempi, jos sitä tehhää traktorilla, joka on parhaat päivänsä nähny, leviää kesken vaikka rehunteon ja pilaa koko talven eväät, ku ei saa rehua korjattua ajallaan pellolta.. Koneet ja laitteet on oltava oikeesti kunnolliset.

Omat ongelmansa on näistä halpuutuksistakin.. Tuottajan käpälään tuleva osuus on niin liian pieni. Ihan todella. Kauppa se raapii niistä halvoista hinnoista sen tuoton enivei, ja viljelijän pussi köyhtyy, ku pittää taas kohta tuottajahintoja alentaa..

Miten paljon tässä jää vielä asioita käsittelemättä.. Ihan valtavasti. Ei tällasissa blogiloissa voi kertoa edes sitä kaikkea, mitä haluaisi. Mutta mieluusti kyllä kerron lisää, jos joku kovasti aiheesta kiinnostuu ja haluaa tietää!

Melkeen itku tirahti liikutuksesta aamunavetalla, ku siinä kahtelin lehmien eloa.. Punkero päätti, että nyt pietää muuten myöki tukimarssi täällä käytävillä.. Siinä se pakotti Indicon, Inkun, Lapasen ja Lunan kuleksimaan moooonta kierrosta navetan ympäri, hännät viuhtoen.. Nyt loppuu se meidän palvelijoiden ahistelu eeuulta ja valtiovallalta.. Nih, sitä mieltä kai nuo oli lemmutki..

Epäilemättä paskakola heiluu kepeästi tämän päivän jäliltä vielä jonkin aikaa emännillä ja isännillä, oli sellasta henkeä nostattava tapahtuma kaikkinensa! KIITOS KAIKILLE, jotka sinne isolle kirkolle pääsi lähtemään!! Kiitokset kaikille ympäri Suomen tätä asiaa esiin nostaneille!! Täällä oltiin osaltamme hengessä mukana todellakin!

Kiitokset kuluttajille, jotka uskoo suomalaiseen osaamiseen, suomalaiseen maatalouteen, ostaa tuotteita, jotka on suurella sydämellä tehtyjä!!

Karkauspäivä joka päivä...

Meillä on alkanu viimeaikoina olla karkauspäivä lähestulkoon joka päivä... Mitäpä sitä ei tekis kullannuppujen eteen, joten raahaan lautaa laudan perään ja ruuvailen kiinni, toivoen että kestää ees päivän tai pari.. Turhauttaa.. Sitte siellä niin viattomina notkutaan aidan luona, että mitäs me täällä, auringosta nautitaan, kun tähän kohtaan just sattuu tuo auringon lämpö parhaiten ottavan.. Niin varmaan.. Ja kohta rusahtelee.. Vissii auringon lämpö siirty sinne aidan toiselle puolen ja pakko oli päästä?

Kartsi the aitoihin nojailija etualalla..

Kartsi ja Kuurosade kai pahimmat nojailijat.. Ja oon siellä nähny kyllä joitai muitakin, mutta useimmiten nuo kaks.. Arestipäivää uhkailin aamulla, mutta enhä voinu sitte kuitenkaan jättää tyyppejä sisälle, ku aurinko oikeesti paisto niin kauniisti. Eiku lankkua matkaan, porakone, ruuvia ja korjaamaan, että saapi lemmuset nauttimaan kevätauringosta.. Ainakin ne sen iltapäivän arvosti mun ahkerointia, eikä vielä rutissu aidat.. Lanka-aitaa en oo enää ees kehannu lähtee korjaamaan.. Turhauduin, ja aattelin, että jos joku sinne pellonperille umpihankeen niin kovasti haluaa, ni se on
varmaan sitte mentävä..

Nammimammi

Saatiin myö karkauspäivänä tällanen suloinen pikku kakkiainenkin. Kun emä on Kerma, niin ei mielikuvitus sen kummempaan pystyny, ku Nammimammi.. Kermahan on brown swissi sekuli, mutta isukkina tuolle pienelle näkkyy tulleen Kassu, meidän edesmennyt holstein tilasonni. Kovasti koitin siementää joo, vaan ei natsannu ni jätin Kerman tiinehtymisen Kassun huoleksi.. Näky osanneen hommansa oikein hyvin.. Vaan se mitä tässä jänskättiin, oli se, että miten lie sujuu Kerman lypsyhommat... Sen emähän oli.. Noh, siitä lienee jo oma lukunsa täällä jossain blogin kätköissä.. Hankala noin lyhykäisyydessään.. Uskokaa tai älkää, niin ei oo emäänsä Kerma tullu, ei sitte ollenkaan. Se mennä lontusti robottiin niin urheena, ihan ku se ois käyny siellä ennenki. Eikähän oo ollu minkäälaisia ongelmia lypsyn kanssa. Virtauskin on ihmeellisen hyvä, 3.0, mikä on kyllä oikein mieluisaa, koska robotilla se on tärkee juttu..

Nelli

1.3. päivälleen just sillo ku pitiki, alko Punkero näyttää iltasella poikimisen merkkejä.. Tätä olinkin niin kamalan innolla oottanu.. Poikiminen suju oikein hienosti, johan se kolmannen kerran vasikan maailmaan pyöräytti.. Enkä ois enempää hepulissa taas voinu olla, ku jalkoväliin kurkistin ja totesin meidän saaneen lehmävasikan! Punkero on sellasta sukua, että sitä kyllä vaalitaan niin kovin.. Isänä tällä Nellillä on VR VIRO.
Vaan ei se huolettomasti alkanu Punkeron kolmas kausi, ku sitte illalla vietiin sitä ekalle lypsylle... Se meinasi olla utare niin mahottoman täynnä, että eihä ollu Oikulla toivookaa saada kiinnitettyy vedinkuppiloita.. Myö jo hyvä kun ei epätoivoon vajottu, että tässäkö se nyt oli meidän silmäterän, navetan kuningattaren lypsyura... Eiku harjanvartta alle, ja nostamaan.. Onnistu se lypsy sitte silleesti.. Tänää iltanavetalla melkein kiljuin ilosta, ku utare oli noussu ja lypsy onnistu ihan ilman apuja.. Hitsiläinen että säikäytti. Jännästi se vaan oli utare laskeutunu maitomäärästä ja pikkupöhötyksestä hirvittävän alas! Josko sitä tää kausi lypsellään ja vielä monta tulevaakin.. Niin kovin toivotaan ainakin..