Sitä mä olen tässä aikas useinki miettiny, viimeksi tänä aamusella, kun Multimania saattelin kohti välitysautoa, että missähän lie vika, että semmosia räikeitäkin eläinsuojelutapauksia vielä nykypäivänä tulee ilmi.
Meinaan vaan, että kun tässä ynnäilen esim viimesimmän vajaan kuukauden saldoa kaikenlaisista navetalla vierailleista ihmisistä.. Että onko se asioihin puuttumattomuutta vai mitä se sitten on, jos tiloilla vierailee vaikka puoletkin siitä määrästä ihmisiä, jotka täällä nyt hiljattain on piipahtanu.
On käyny eläinlääkäriä useampaan otteeseen, jalostussuunnittelijaa, karjantarkkailijaa, sorkanhoitaja, välityskuskia.. Joskus käypi myös teuraskuski ja olen enemmän ku ilonen, ettei sitä kuskia oo viimeaikoina näkyny. Ennen ravasi seminologikin lähes päivittäin. Nykysin noin kerran parissa kuussa.
Hirvee määrä ihmisiä. Ja nämä kaikki vois sannoo, että parin kuukauden sisällä. Jos siis jossain olis kovasti sanomista, vois kuvitella, että joku avais suunsa jossain.
Ja kun kahtoo noita välityskuskeja, miten tarkasti ainakin kyseisen firman edustajat syynää vasikat läpi ennen kyytiin ottoa, niin ei sinne kyytiin huonoa huolittais. Painoa oltava tietyn verran vähintään, napa kunnossa, jalat kunnossa, eikä mikään nälkiintyneen näkönen noin muutenkaan. Tuo syynääminen on minusta ihan loistava juttu, ja yksi tapa valvoa eläinten kuntoa.
Teuraat... Niistäkin tulee tietynlaisia raportteja. Ihan varmana joku kiinnostuis tilan asioista, jos eläimet olis huonokuntosia teuraita.
Karjantarkkailija.. Sen kanssa kierrellään ja kaarrellaan pitkin navettaa säännöllisesti. Etsitään muunmuassa niitä taloudellisia näkökulmia.. Eläinten kasvuja, kehitystä, tilaa, oloja ja ihan kaikkea. Ihan varmana puuttuis, jos jotain aihetta ois.
Eläinlääkäri.. Laput silmillä sekää ei täällä kuleksi, enkä usko että missään muuallakaan. Sen lisäksi, että hoidetaan niitä asioita, joita varten hänet on tänne tilattu, käydään läpi kyllä yhtä ja toista muutakin asiaa.. Ja näkee siinä samalla ainakin valtaosan eläimistä.
Jalostussuunnittelija.. Vaikee uskoa, että hänkään vain navetan oven sulkiessa unohtaisi kaiken, jos jotain olis pielessä.
Sitten on näitä kaikenlaisia muita tarkkailuvälineitä, jotka kyllä kertoo karjan kunnosta. Solutilanteet, maitotuotokset, tulehdukset, hoidot, lopetetut, kuolleet eläimet, kaikki. Karjantarkkailija ja eläinlääkäri pääsee käsiksi aina johonkin. Ja siinäkin on sitä tarttumapintaa, millä puuttua, jos huonolta näyttää.
Kaikki toki ei kuulu tuotosseurantaan, eikä kaikkialla varmaan ravaa erilaisia ammattityyppejä jatkuvasti, mutta näin meidän vinkkelistä, noita käy täällä niin usein, että tuntuu uskomattomalta, että nykysuomessa voi olla eläimillä huonot oltavat.
Vastuu eläinten hyvinvoinnista on ensisijaisesti tilallisella. Ja vain hänellä. Mutta ilmoitusvelvollisuus on kyllä ihan jokaisella, joka näkee eläinten huonon tilanteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti