Mielensäpahoittaja

Sen täytyy olla nainen.. Värinsäkin puolesta niin vois äkkisestään päätellä.. Punakone, leidi lypsäjä.. Sen sielunelämä vahvistaa arvelua entisestään, aina sitä ei vaan voi ymmärtää.. Pitää osata klikkailla oikeista napeista, vääntää oikeita vipstaakkeleja ja napsia sulakkeita, antaa vähän niinku spessuhuomioo, sillä sen saa leppymään.. Ennemmin tai myöhemmin, ja liian usein myöhemmin...

Sen ahkerampaa lypsäjää saa hakea, ja se vaatii arvostusta aika-ajoin.. Että osotetaan, että juu juu, sä oot tärkee.. Tooooosi tärkee... Oikeesti...

Viikonloppuna sen päivän pilas pariin otteeseen ilmaantunu sähkökatkos... Mielensä se pahoitti.. Keskivertoa pahemmin.. Sitä on aina jännän äärellä navetalle hipsiessä sähkökatkoksen sattuessa, että kuinkas pahasti arvon lypsäjä on tälläkertaa suutahtanu..

Ensin tehää sellasta perusresentointia.. Toivotaan, että se sillä leppyy... Toisinaan se on riittävää, useimmiten ei. Se haluaa sellaisen perusteellisen hyvittelyn, kun sen työntekoa on häiritty niin ikävällä tavalla.. Aina se ei riitä sekään, vaan vaativaksi heittäydyttyä, vaatii vielä senkin jälkeen pariin otteeseen sellasta pienimuotoista tilanteen nollausta...

Päiväsaikaan sen kanssa jaksaa paremmin, mutta yönkähmässä joskus tuntuu, että lepyttelyä tarviin miekin sen kaiken jälkeen, ku yrittää puolivaloilla saada lypsäjä takaisin ahkeroimaan.. Siinä ei ajatus vaan juokse samalla tavalla, ku päiväsaikaan.. Yöaikaan kaikki onkin yleensä monimutkaisempaa, se vissii haluu, että puoliunessa ei rensseleitä resetoida.. Ja kyllä, lopulta ihan varmasti olenkin hereillä! Toisinaan päivystävä huoltoheppukin..

Se on oikein sulosointuja, kun kuulee kaiken jälkeen sen äänen.. Äänen, jotä lypsäjä pitää lypsäessään.. Rauha on palannut...

#arvostansuarobsu

P.S. Jos maaliman tilanne ois toisenlainen, sitä ei tarvihteis tuota kiukuttelua niin kestää, ostaisi vaan automaattiagren.. Siitä nuo punakoneet kuulemma tykkää...