Mistä on viime päivät tehty...

Viimepäivät on mennä hujahtanu niin nopeasti, etten oo ennättäny tajutakkaan, ku on jo aika painaa pää tyynyyn... Paljon on hommat edenny, paljon vielä tekemättä.. Maatilalla mikään ei tapahdu hetkessä, tai siltä se tuntuu välillä. Aitaprojektit kestää ja kestää, kun sitä pittää yrittää joka välissä käydä tekemässä. Vartti sillon, toinen tuollon.. Saatiin tänään kuitenkin yks tärkee juttu valmiiksi. Ummessa olevia eläimiä ulos. Aitausta olenkin tuusaillu jo hyvän aikaa, ja vielä piti vähän kuitenkin sipistellä yks märkä lohko laidunalasta pois.

Oon toki touhunnu muutakin.. Se jalostussuunnitelma.. Tuntuu vihdoin, että ees himpun tietää mitä haluaa ja tietää aika tarkalleenkin jokaisen eläimen vahvuudet ja heikkoudet. Sitte käväs seuraavana päivänä karjantarkkailija.. Siinä vierähti tovi jos toinenkin, ku varmisteltiin tukihakuun karsinoiden pinta-alat ja muut..

Valvontakameraakin tuli viriteltyä.. Huoh.. Josko nuo pian alkais riittää.. Aikamoinen tekniikan ihmelapsi täytyy kyllä olla, että nuo härpättimet saa toimimaan, mutta tunnen itteni aika monitoimityypiksi, ku loppuviimein se kamera alko tuvassaki näkyä!

Monitoimityyppi täytyy ollakki, ei tässä muuten oikee arki rullais. Millo on mitäkin..Ja näkkyy oppii väkisin aina jotain uutta. Tuo robotti on sellasta meikäläisen erikoisalaa.. Siis ei todellakaan ole, mutta olevinaan on. Jos ja ku se jotain juntturoi, ni kyllä marde hoitaa.. Ainakin sitte huoltomiehen paikalle...

Muistan aikas elävästi, ku siististä työstä taksinkuljettajana olin vaihtanu näihin hommiin... Ja isäntä oli reissussa.. Ja paskakonneen vaijeri hajos.. Siinä sitä mittailtiin meikäläisen naisellisuuden rajaa.. Autohommissa riitti, ku vaan heittäyty naiseks, ni aina oli auttajia.. Eikä kädet koskaan ainakaa likaset.. Vaan tälläkertaa.. Sisukkaasti toimeen vaan, ei muu auttanu.. Enkä ollu ku joskus nähny miten se suunnillee tapahtuu. Se on nimittäin aika hiton noppeesti tilanne ihan katastrofi, jos ei sonta liiku. Eläimet joutuu tilsiä sonnassa, likaantuu, sairastuu.. Niin se vaan menee. Puhtaus on yks niistä monesta tärkeimmästä asiasta tässä jutussa.. Tai no puhtaus ja puhtaus, monen mielestä ja minunki mielestä paskan seassa eletään, mutta sillä on iso merkitys missä sitä paskaa on. seinillä se ei oo nii justiisa, mutta lehmissä sitä ei sais olla, parret puhtaat ja kuivat.. Sitä rataa.. No vaijeri tuli vaihettua.. Enkä ees tarvinnu ketää huoltomiestä siihen hätään. Rohkeesti vaan toimeen, käet kyynärpäitä vai oliko ne olkapäitä myöten paskassa.. Saatto olla naamakin, oli ainakin tänään.. Ei siitäkää aina ennätä ruveta vinkumaan, vaikka ONHAN se oikeesti ihan että "Hyi s....na!".

Ei voi sanoa, ettäkö päivääkää en vaihtais pois.. Hirveen mielelläni jättäsin sellaset surun ja huolen siivittämät päivät väliin, mutta ne on vaan osa tätä elämää.. Tänään hieholandiassa kävästessä oli aivan lumoavaa huomata, kuinka koko lauma veteli julmettua laukkaa pellon periltä, ku hiffasivat, että mie tulin.. Ja miten kovasti oli vissii ikävä jo ollu.. Mässytettii vaatteet niin lähmäseksi ja melkee kengätki lähti jalasta.. On ne ihan hassuja pikku kakkiaisia.. Noiden lumoavien hetkien voimalla sinnitellään vastoinkäymistenkin läpi, ku kaikki ei kulje ihan niinku tänään..