Eläinlääkäriiiiiin...

Juu, Justiina vähä töytäili tuossa viimeviikolla, ja sempä seurauksena tällepäivää varasin sille eläinlääkäriin ajan.. Tuskailin jo aamutöillä miten ihmeessä tässä minnekkää ennättää, oli sellasta kaaoksen tuntua ilmassa.. Jasun avustuksella hoitu, sekä navettatyöt ja Justiina konttiin.. Ajellessa siinä mietin, miten paljon mahtaa lehmänpaska lemahtaa, ku en kertakaikkiaan kerinny enää suihkuun siinä hötälässä.. Äkkiä se lehmänpaskan lemu olikin ehkä pienin murhe..

Nenään tulvi sellanen lemahus, että mielessäni mietin miten voi koiran pieru haista noin saakelin pahalle.. Vilkaisu taustapeiliin veti melkee hiljaseks, vaan pari rumaa sanaa tais päästä ilmoille.. Siellä Justiina vääns paskaa peräkontissa.. Ihan oikeesti. Sen enempää en joutanu ees noitua, ku piti alkaa ettii pysäkkiä missä saapi sen koiran ulos autosta.. Arvatkeepa oliko pysäkkiä ihan kohtakaan! Päähän tupsahti siinä sitte pysäkkiä bongaillessa, miten hel**tissä mie saan Justiinan takas autoon, ku se äskenkin vaati kaks ihmistä siihen spagettijalkoineen.. Mikä sen onkin, että joka kerta ku pitäs autoon mennä, Justiinalla roikkuu neljä narua jalkojen tilalla..

Pysäkille STOP ja kontti auki siinä toivossa, että älä ole löysä paska, ole pökäle.. Ja paskat.. Ihan oli sellane torttu, että kiinteä ei ollu oikee sana kuvaamaan sitä.. Justiinan tassutki aivan sonnassa. Boonuksena olin idioottina jättäny fleksin sinne konttiin, ja kaikki se mielipide tästä reissaamisesta ja hihnassaolosta loju suurimmaksi osaksi sen fleksin päällä. Kello tikittää, kiire olis.. Mieti siinä äkkiä mitä teet sille helkkarin petille! Ei sitä mehtäänkää voi nakata, vaikka voitte uskoa, että mieli teki! Tosiella kädellä pidin Justiinaa kii pannasta ja toisella nakkasin pedin pois autosta. Huokasin onnesta, kyllä, onnesta, ku pedin alta paljastui toinen koiranpeti, eikä paskatassua tarvinnu aatella laittaa auton verhoilua vasten... Pari pyyhettä uimareissulta, talouspaperia näyttelyreissulta (koska enne se ei paskantanu, vaa oksenti autoon), muovipussi.. Huokasin syvään, ku aloin hahmottaa toimintasuunnitelmaa. Siinäkohtaa tuntu, että tahon vaan kottiin ja heti.. Koska en tienny, miten sen Justiinan sinne konttiin saapi ilman, että ite on yltäpäältä paskassa, ja saapiko ensinkään. Että onko nolompaa, ku koiranpaskassa kuorrutettuna lompsia eläinlääkärin vastaanotolle.. Ehkä se lehmänpaska oli sittenki kivempi. No ensin etupää.. Sitte takapää.. Jalat aivan naruja taas.. Ja kah! Ei ainakaan silminnähen paskaa vaatteissa ehkä!! Koko painolla piän se koira kontissa, että kerkiin laittaa kontin kii, enneku se livahtaa maailmalle..

Lääkäriinkin selvittiin.. Eikähä siinä, melko hyvin se menikin.. Siihe asti, ku piti mennä vaakaan.. Ja niin taas oli naruja jalkojen tilalla.. Tuumasin sille tytölle vastaanotossa, etten mie ihan oikeesti sitä ite saa siihe vaakaan, ku se tommoseks rupes.. Tyttö tuli raahaa kaveriksi.. Mie etupäästä, tyttö takapäästä.. 37.5 kiloa. Ei niitä jalkoja löytyny siitä poiskaa, mutta aattelin että olkuusa. Eikai se siinä loputtomiin jaksa maata. Eikä jaksanukkaa..
Eläinlääkärin kanssa suju hyvin. Justiinan mielestä se oli ihan jees, ku etujalkoja kopluuteltiin. Eikä mittää kippeetä löytyny, ettäkö olis tarvinnu kuvailla tai muuta. Vähä lepoa ja särkylääkettä, ja katellaa..

Odotustilassa oltiin siihe asti oltu vaa me. Minä ja Justiina ja henkilökuntaa.. Vaan ku ovi raottu ja täti miehensä kanssa tuli mopsia tuomaan, alko Justiina toivotella heille hyvää matkaa takas sinne mistä tulikin murinallaan.. "Me oltii täällä ensin, eikä tarvia tänne tuppautua! t. Justiina".. Samat oli sävelet kissan kanssa tulleelle naiselle ja eläimettömälle miehellekki.. Suotta siinä yritin luoda lepposampaa tunnelmaa, "elähän Justiina nyt hupsuilemaan ruppee", ei auttanu..

Isäntä hirnu puhelimessa, ku soitin ja kerroin tästä reissusta.. Oliskoha hirnunu, ku ois itte ollu siinä paskanvaltaamassa autossa.. Mutta mulla on puhas tuulilasi! En oo ennen tullu aatelleeksikaan, miten miellyttävän tuoksun se tosiaan antaa auton sisätilaan.. Ei se sitä paskanhajua peittäny, vaikka varmaa säiliöllisen hölväsin pestä tuulilasia, mutta joka kerta toivoin, että se tuoksu jäis, ja paskanhaju lähtis.. Niin ei kuitenkaan käyny..

Erityinen...

Eipä osannu arvata, miten erityislaatuinen osaa Owczarek Podhalanski oikeesti onkaan.. Justiina.. Valonpisaran Auroora.. On myö saatu elämäämme sellainen Persoona, että ihan mykistyy toisinaan..

Sillä on joku sellanen mystinen yhteys noihin kaikkiin lehmälandian asukkeihin ja meihin ihmisiin.. Aivan omanlaisensa sielunelämä, josta ei saa selkoa mitenkään. Silti yritän selvittää seurailemalla miten se voi olla tommonen.. Ei se ole mikään tavallinen koira, se on jotenkin erityinen.

Oli tossa vaihteeksi taas ummessaolijat ja hiehot karannu.. Makoilivat aidan vikopuolella tuolla aukonlaidassa, joten kahoin että en nyt tarvia vissii kiirehtiä niitä hakemaan, makkuulla ku ovat. Oli nimittäin siinä kaikelaiset askareet ja kiirusta navetalla. Sitten ku vihoviimein pääsin niitä sieltä hakemaan, ei ketää näkyny missää. Lähemmä kävellessä bongasin Kimblen aukolla ja totesin, että sen vierellä reuhaa jotain. Vasikka. Sen ei suinkaan pitäny todellakaa vielä poikia, vaan vasta 11 päivää myöhemmin. No sellanen kääpiösonnivasikka siellä kuitenkin oli. Alettiin sitä siinä porukalla ensin saada navettaan ja Justiina ei ihme kyllä tullu siihe osallistumaan, vaikka ensin siltä vaikuttiki. Ohi se vaan kuleksi. Ja ku oltii jo siinä saatu Kimble ja vasikka lehmäaitauksen puolelle, tulee Justiina metästä. Perässä kantautuu ryske ja ryminä.. Kaikki 11 ötökkää lontustaa Justiinan perässä takas aitaukseen.. Miten ihmeessä se sen teki!?

Meillä oli tosi vaikee poikiminen tuossa Lattepolosella, ja se sairastukin sen jälkeen. Yks ilta menin iltanavetalle, ja kahoin että nyt ei oo ehkä kaikki iha niiku pittää, että käyn laittaa apesekottajan huiskamaan ja meen tutkimaan tilannetta tarkemmin, soitan sitte tarvittaessa eläinlääkärin.. Mutta sitten Justiina teki taas jotain. Se meni poikkeuksellisesti makaamaan siihen Laten karsinan eteen, enkä tiiä miten, mutta jotenkin se sen olemus siellä navetan toisessa päässä sai mut soittamaan eläinlääkärin jo ennenku menin tekemään niitä suunniteltuja lisätutkimuksia. Jotenkin alko ihan puistattamaan. Mikä siinä on ja mitä se oikeen tekee ja miten? Miten se saa mut soittamaan sinne eläinlääkärille tutkimatta asiaa tarkemmin? Ja oli aiheellistakin, lääkettähän se tarvihti.

Jokin aika sitte, meillä yks lehmä sairastu sellaseen pöpöön, joka usein on oikeesti kuolemaksi. Siinä on konstit vähäset, ja eläinlääkäri voi lääkkeen antaa joka SAATTAA auttaa, usein ei auta. Vaan eläin joko kuolee iteksiään tai sen kerkiää lopettaa.. Eläinlääkäri tuli sitte hoitamaan tätä potilasta ja siinä kun oltiin kirjailemassa asioita kirjoihin ja kansiin, sanoin sille, että ei se taida tuohon kuolla, kun Justiina ei jää sen luo. Se jäis, jos ois paha tilanne. Eläinlääkäri tuumas, että sehän tuo säästöö, kun osaa kertoo mikä on tilanne..

Tapauksia on siis monia monia monia, missä Justiinasta on huomannu, että nyt ei oo kaikki hyvin.. Toisaalta se on helpottavaa, toisaalta puistattavaa. Että joku eläin, koira voi vaan kertoo tollasia juttuja omalla käytöksellään..

Erityinen se on.. Ja on aina niin mielenkiintosta seurata Justiinan ja sorkkaeläinten välistä eloa.. On siinä jotain ihan taianomaista.. Mystistä..

Hulabaloota..

Onhan tässä ollu aikamoista sirkusta viimeaikoina, sanoisin.. Mutta nyt on punainen navetta ja perunamaa, jalostusuunnitelma päivitetty (pitäs useammin todella pysähtyä katsomaan noita, miten hienoja lemmusia ensikoistakin on kasvanu), lehmiä kasseltu toisenlaisin silmin, käyty pupsipodhalanskin kanssa koiranäyttelyssä, on äestetty, on kylvetty, on jyrätty, kerätty kiviä, saatu lopulta peltohommat sille mallille, että nyt tehhää jo rehua.. Tuntuu, että ei näistä päivistä kovasti paljoa mieleen jää. Suhataan yhessä, erikseen, rinnakkain ja välillä vastaan pitkin peltoja... Emäntä karhottaa, isäntä paalaa ja ku toinen yritystoiminta työllisti isännän yks päivä, paalaili emäntäki ensimmäisen kerran, ettei kerkiäis sade ennen isäntää..

Tänään muuten sain sen synttärilahjan jota toivoin, vaikkakin synttärit oli jo maaliskuussa.. Sanoin isännälle, että haluan aayyn alkion synttärilahjaksi. Ja sellane myö tänä päivänä ostettiin.. Toiset tekköö karjasta mustaa, myö koitetaan pitää punasesta kii sen ku keritään.. Eikähän noissa mustissa vikaa ole, mutta silti haluan punasia sisukkaita pikku ötökäitä tuonne lisää! Alkion osto, sikäli kun nyt saadaan se homma onnistumaan, mahdollistaa aivan uudenlaisen eläinaineksen saapumisen meille ilman mittää pöpöjen leviämisen vaaraa, niinku ostoeläimissä tuppaa sellane riski olla.. Kunhan vielä keksin sen kantajan sille alkiolle.. Ja kunhan se sitten onnistuu.. Niin suuresti toivon..

Justiinan kanssa kävästiin Joensuussa koiranäyttelyssä.. Pentuluokassa. Kyllä se sieltä sai kauniit ruusukkeet ja pokaalin kotiintuomisina.. Pientä, eikä niin pientäkään jännitystä siinä oli ilmassa, ku ei tuo pupsi ole saanu minkään valtakunnan "sosiaalistamista" oikeen elämässään.. Se ku on ollu innokas oksuilee autossa, ni ei oo ihan paras matkakumppani ollu.. Vaan eipä se ois voinu paremmin siellä edukseen olla. Tilannetajuisena olen sitä kyllä pitäny, mutta että oikeesti noin fiksusti ollaan aivan uudenlaisessa tilanteessa, häkellyttävää.. Kukaan ei ollu sen hampaitakaan nykiny, muttei sekää tuntunu pupsia harmittavan, vaikka tuomari kopeloi purukalustoa.. Haasteellisinta on vaan se auton kyytiin saaminen.. Tai raahaaminen.. Kun ei kanna pikkupodhiksen jalat, ei sitte millään, kun pitäs autoon mennä.. Siinä kahotaan emännän voimat, ku reuhotaan vaikka mitenkä päin pupsia autoon.. Se vaan heittää aivan pitkälleen, eikä jaloissa olevinaa oo mitää eloa.. On sillä ainakin hauskaa siinä, kellää muulla vaan ei. Ku ihan hävettääki.. Ehkä se oppii joskus mennä autoon, tai sit mun haba kasvaa, että jaksan kantaa sen..

Kotioloissa Justiina on ollu viimeaikoina aikas herkillä.. On ollu kyllä karhuhavaintoa jonki matkan päässä ja hirviä luuhaa pihan tuntumassa jatkuvalleen.. On kyllä turvallinen mieli, vaikka meillä on melkoinen lauma eläimiä ulkona yölläkin. Justiina kyllä pitää huolen kaikista. Ihmisille on täytyny alkaa suunnitella topakampaa ohjeistusta pihaan tullessa, sen verran on otteet muuttunu tuossa vartioinnissa. Hyvillä ohjeilla, kun niitä noudatetaan, ei Justiinan kanssa kenellekkään synny konfliktia. Niin moni tuntuu sotkevan Justiinan johonkin noutajaan tai vastaavaan, eikä ollenkaan ymmärrä, ettei Justiina suinkaan ole mikään kiva kaveri vieraitten ihmisten kanssa, kun pihaan pölähetään. Pahin virheliike on, kun ihminen yrittää mennä sen kanssa tekemään tuttavuutta. Siitä ei Justiina tykkää sitte ollenkaan. On sitä aatellu, että onko sellanen ohjeitten laatiminen ihan ylireagointia, mutta viimeaikojen vieraitten pistäytyminen ja Justiinan reagointi on saanu tajuamaan, ettei se todellakaan ole ylireagointia. Justiinalla on elämässään tehtävä, jonka se näyttää ottavan hyvin vakavasti, vaikka se ei saunan edessä notkuessaan ihan siltä välttämättä vaikutakkaan..

P.S. Kärpiäiset on ilmaantunu siinä määrin, että tänä päivänä oli taas kerran kärpänen tikussa..