Podhalanskien kynsien leikkaaja

Tänään oli semmone hetki, että ajattelin olevan hyvä hetki leikellä podhisten kynnet... Kaivelin kynsisakset, jotka olin muistanu just ja just napata tuvasta mukaan ja läksin hommiin. Kunnes käpälöin melkein Tuhtin tassua ja pakitin hakemaan kertsikäyttöiset käsineet. Koska yökkelis, lehmän kakkaaha siellä oli tassukarvat täynnänsä.. Siinä sitte olin valmiina ja yhden kynnen löysinkin sen tassupehkon uumenista. Löysin pian toisenkin, ja sillo oli Tuhti sitä mieltä, että täähän oli muute eukko tässä, heippa. Käpöstelin vähä väljempään kohtaa navettaa ja kutuin Tuhtia takas. Tulikinhan se, poistuakseen taas paikalta, ku yritin kynttä kaivella tassupehkosta ja samaan aikaan Vesseli työntää omaa naamaansa ja tassuansa tarjolle siihe ihan naamaan, että leikkeleppä siinä sitte. Vaihdoin leikeltävää, tai niin luulin, mutku Vesselin mielestä pakko päästä maistelee ja haistelee varsinkin mun naamaa ja vähä saksiakin, en kerenny ensimmäistäkää kynttä löytää tassupehkon uumenista, ku jo Tuhti oli tupsahtanu siihe ja läväytti mua tassulla takaraivoon. Sitte lähtiki molemmat koirat menee, et nytton sen verra arveluttavia aatoksia tuolla eukolla, että parempi vaihtaa maisemaa. Houkuttelin Tuhtin takas, ja kah kerkesin melkein löytää yhden kynnen sieltä tassupehkosta, ku Vesseli survo siihe väliin nenänsä ja tassunsa kanssa, änkes syliin. Vaihoin taas leikeltävää ja kohta uudelleen ja uudelleen, koska kokoajan piti häipyä kesken kaiken, ja sitte taas tunkee sekaan ku toista yritti siinä operoida.. Se on kumma homma, että pittää kyllä pieksää tassuilla, mutta auta armias kun sen tassun vois jättää siihe polven päälle, että löytäsin sieltä kynnen, ja oikean kohan josta leikata ni ei. Kyllä pittää jo mäiskiä toisellakkii tassulla ja toine vieressä huitoo vielä lisää tai just sillon pitää päästä syliin ainakin. 
Miks se sitte on nii hankalaa. Eikö voi vaan ottaa podhalanskia kainaloon ja leikata ne perhanan kynnet. No kyllä kuka tietää podhalanskin perusolemuksen ja mielen laadun, tietää myös sen, ettei a. niitä vaa oteta tohon ja aleta leikkaamaan, tai ainakaa meiä podhalanskeja b. Niiden itsemääräämisoikeutta loukataan siinä niin kovin pahasti jo pelkästää, että kajotaan tassuihin, etten todellakaan sitä murjotusta sitte viitti kahtoa kovin mielelläni, ku vielä murjottaavat jostai kiinni pitämisestä. c. podhiksilla on semmone ihmeellinen tapa heittää aina kaikki mun tärkeeks kokemat asiat ihan läskiksi, mäiskiä tassulla, että älähä nyt tämmösiä kehtoo. Se vaa pitää osata tai ainaki yrittää osata ottaa vastaan mitä sieltä sirkustellaan, koska muuten murjotetaan. Ja mikää ei oo pahempaa, ku murjottava podhalanski. Mun sydän hajoo sellaseen. Ja se siinä varmaa tarkotus onkin, siinä ilmeessä ja siinä elehtimisessä. 
Lopultahan se homma meni niin, että Tuhtilta löysin ku löysinkin ajan kanssa ne kaikki kynnet ja sain leikattua melko pienin ruhjein, pipo lenteli pariin otteeseen päästä. Mutta kaikesta huitomisesta huolimatta, naamaan ei naarmuja tullu. Kehuinki miten on nyt hyvä tommosilla kynsillä loikkia ja riekkua mulle kamalia naarmuja niskaan ja hajottaa mun housuja. Kai se Tugsapugsa aatteli, että ei tosta touhusta ilman hänen apuaan tule mittää, ku Vesselin kynsiä yritin paikallistaa samalla ku se rellotti ku reporanka ja huito mua joka ikisellä tassulla. Siihe tuli sitte volisemaa vissii Vesselin puolesta sitä kamaluutta ja nahusivat keskenään ku yritin saada jottai kinttua kestämää sen verra aloillaa, ja väistellä toista ja kolmatta, et saisin leikattua ne kynnet. 
Voittajaolo, naama paskassa, mutta voittaja silti. Kyllä niin kehuin poikia, miten oli niin hienoja ku niin "hienosti" annettii kynnet leikata.. Ugh.. Eikähä siihe menny ku ikuisuus kaikkine häipymisineen ja houkuttelemisineen ja huitomisineen.. Ens kertaa taas ootellessa...