Oli käyny hallillakkii kahtelemassa, vaikka varmanlainen oli, että siihen kaiteelle ne tuli tyrkättyä päästä.
Olin yläkerrassa, ku aika tuohtuneen olonen mies lontosteli tulla rappuja pitkin kertomaan, että halvemmaksi olis tullu, jos ois vaa vieny suoraa korjaamolle... Kädessään sillä oli totaalisen raadellut monen sadan euron zeklerit, joihin kaikenlisäksi oli ihan hiljattain uusinu sen jutun, mihin päivät pitkät hupattelee.. Hangesta oli löytyny, ei kaiteelta... Eikä ollu Tuhtia vielä tavottanu, ja sano syöttävänsä ne loputkii sille, ku jossain tapaa. Tuumasin, että eihän sitä nyt voi toista sillälailla pakkosyöttää. Olis kai tuo syöny enempikii niitä, jos olis maistunu... Että unohtanu se ne jo on, jos on kerran jonnekki hankeen hylänny. Hymyilytti niin kovin, ja naurattikin.. Siis mielikuva Tuhtista siinä ihan pokalla pöllimässä niitä kuulottimia, ku tyyppi kaivelee konepellin alla.. Isäntää ei kyllä naurattanu.. Ja ku perässä laahustin alakertaan, tirskahdin jo väkisin ääneenki, koska nyt ne kuulottimet oli Tuhtin ruokakupissa. Että kuulemma saa syyä iltaruualla loputkii. Olihan se aikas kallis pyyhkijäremppa, vielä kunnei tulleet ees kuntoonkaan..
Mutta Tuhti on iha varpisti siinä isännän touhuja seurailleena tullu kuulleeksi jotain yleäxän juttuja, eikä oo ollenkaan tykänny kuulemastaan. Arvellu kaivella ne höpöttelijät sieltä ja vaientaa lopullisesti.. Tää mielikuva ei nyt poistu mun mielestä.. Ja saan varmasti naurunremakkata tästä päiviini vielä pitkään.. Koko hommasta. Koska olihan se isäntä aika pahana..
Tuhti oli hyvin itseensä tyytyväisen olosena lehmien seassa seikkailemassa, typerät tyypit oli vaiennettu, lopullisesti. Tuhtin kanssa siinä parsia kolaillessa kerroin, että just nyt kannattanee antaa isännän vähän aikaa vejellä raitista ilmaa ihan rauhassa siellä paalihommilla.. Et nyt ei oo hyvä hetki mennä sitte sitä paiskomaan tassulla, ku on vähä ehkä äkämystyny vielä jonki aikaa, ennenku pahin murjotus on tiessäään.. Ja kun Tuhti polonen paineli syömään, se joutu ensin siirtää zeklerit kipostaan, ennenku sai kahmittua iltapöpsyt kupuunsa.. Kunnei se kaivelemallakaan zeklerien alta oikee onnistunu nappulan syönti.. Siirsin ne kyllä sitte pois kiusaamasta viatonta koilanpentua ja hänen syömistään...
Mut Tuhti saa anteeks, tietenkin, isäntää jo melkee vähä hymyilyttää itteesäki.. Huomenna jo seki nauraa koko jutulle.
