Kylläpä vain, Tammenterhosta tässä kyse hyvinkin.. Koska mitä ilmeisimmin, Tammenterho ei oo enää ihan varma, haluuks se olla villi vai ei. Se käynee sisäistä kamppailua ittesä kanssa ainakin käytöksestä päätellen.
Meillä on ollu tässä toooodella läheisiä hetkiä, jotka on ollu mulle vähintäänkin kauhistuttavia, mut jahka ne on ohi, on sydänalassa tuntunu sellane lämpönen tunnelma. Sitte ku sykkeet on siis laskenu lähemmäksi normaaleja lukemia. Onhan tässä kuitenkin jo rapiat kaksi vuotta eletty yhdessä erillänsä.
Jossai vaiheessa viime talveeha myö tosiaa ruvettii juttelemaan keskenämme. Mutta kyllä on sanottava, että siitä on ollu pitkä matka tähän pisteeseen kun Tammis on alkanu jumankekkuli tulla jo nuuskii mua. Ja osoittamaan kissamaisia tyytyväisyyden merkkejä, sellasena en kyllä pidä sitä, kun se on auki unohtuneen oven takia käyny yläkerrassa kusella. Mutta se, että se kiehnää ja tassuttaa. Ei todellakkaa minua vasten, mutta ihan siinä vieressä pitkin seiniä hyräjää tyytyväisyyttä.
Tie kissan sydämmeen käy vatsan kautta. Tokikin tää kaksi vuotta hemmottelua ja lellimistä on alkanu näkyä Tammenterhon vyötäröllä, eikä se polonen sovi kunnollee enää kulkureijästäänkään. En osannu aatella että prosessi olis ihan näin pitkä, mutta voihan olla, että Tammenterho on niin viisas kissa, että arvelee tän olevan paras taktiikka pysytellä vain gourmee ruokien äärellä, eikä pelekkie napujen.
Itteäni en oo sille tyrkyttäny, vaan vaivihkaa vaa sivuuttanu tai menny pois. Kokoajan vaa on lähempää joutunu sen ohittamaan.
Jännittävimpiä hetkiä on ollu ku Tammis tuli ekaa kertaa nuuskasee mun kädessä ollutta ruokapussukkaa, voin kyllä sanoo että näin jo silmämunani mielikuvissani pitki tankkihuoneen lattiaa, koska jossei muu oo varma, ni se on varma, että Tammis osaa olla todella ailahtelevainen ja äärimmäisen äkänen. Sen sähinä saa ottamaan kyllä pari askelta takas, tai vaihtamaan tyystin suuntaa. Eikähä se sitä sähinää oo lopettanu suinkaan, vielä vaa lohkee. Ei niin paljoa eikä nii usein, mutta kyllä sähisee, äkäsenä. Ku ei oikee tiiä olisko vielä villi vai ei. Silläpä se pikkusesti kuumottaa laskea kovin lähelle, koska entäs jos se tossa vierellä päättääki että fuck you bitch, ja hyökkää oikee vimpanpäälle mun kimppuun, ku sika limppuun vai miten sitä sanotaan. Semmosia kauhuskenaarioita on liikahellu mielessä tässä kun on nyt meidän suhde lähentyny. Ja oon miettiny olenko mä tähän valmis... Mistä sen tietää, mutta kai sitä ottaa jalat alleen, jos liian läheiseksi menee...
Näissä tunnelmissa tässä ruuan kautta töille, kahtelemaan mitä jännää Tammis tälle päivää keksii..
