Laiduntavat eläimet, mikä mielenrauha ja rentous ja maalaisromanttinen näky ainakin.. No joo, in my dreams sillee pitemmän päälle. Minusta eläimet tuolla laitumella on siihen asti varsin lumoava näky, ku se jokakesäinen ralli alkaa. Karkailu nimittäin. Ärsyttävintä tässä on se, että eivät oikeastaa ees karkaa, särkeevät aidat ja menee jotain tuusailee johonki aidan viereen ja lontostelee takas aitaan. Luuleeko, että mie niitä aitoja huvikseni siellä virittelen hikipäässä mittarin kanssa lankaa? Vai arveleeko, ettei mulla noin muuten ole tarpeeksi askareita, että järjestäävät jotain etten vallan tylsistymään pääse. Ihan noin omasta mielestä on kyllä ollu riittävän pitkiä päiviä ilman tuota aitasirkustakin. Yks päivä ne oli sitte aukolle hilppasseet. Lähin niitä ettimään, ja viheletelee takasi. Siis nehän ihan huuteli mulle takas, että "juu juu, täällä ollaan".. Lähtivät hiljallee hipsuttelemaan mun luokse, mutta eihän siinä vielä ne kaikki karkulaiset olleet. Pakko oli jo lähtee syömään välillä, kun oltiin jo pitkälle päivään siinä tehty navettahommia ja tää karkulais gate tuli vähän niinku puskista sotkee suunnitelmat. En uskonukkaa, että etäs olis ees lähteneet. No kuitenkin piti lähtee kiertää varoiksi vähä pitempi lenkki, vihellellä ja huuella siellä ku joku kylähullu konsanaan. Ja eikä mitä, siellä ne aukon laidalla (melkosen lähellä aitaa) katellu, ku rumusin pusikosta sen näkösinä, että "hillu vaa keskenäs siellä pusikoissa, myö ei sinne kyllä perässä tulla"... Oon toki tässä potenu kiirettä, enkä oo päässy pitkillee oikee lenkkeilee taas, ni täyty aatella tää nyt sellasena urheilun kannalta hommana. Ihan se ei sellasta hölkkälenkkiä vastannu, ku kuusen oksat ruimi päin naamaa ja risukko hidasti menoa ihan kiitettävästi. Kyllä ne sitte hitaasti, mutta varmasti aitaan käveli. Ja virtakin kulki, ihan taas mittarin kanssa varmistin. Vaan mitäpä seuraavana aamuna? Samalla viisiin lankaa nurin sieltä ihan samasta kohtaa, ja nää neiti viattomuuden multihuipentumat vaa möllöttää niiku ei mistää mitää tietäs. Kaikki oli tallella. Valjastettiin koko orkesteri hommiin, lisättiin lankaa ja uusittiin entiset. Taas mittarin kanssa tsekkaus, ja ihan oikeesti se virta kulkee hyvin! Miksei kukaa usko sitä, tai ihmiset uskoo, mutta eläimet ei. Paitsi Tuhti, joka on sen verran muutamasti tälliä ottanu, ettei oikein innostu enää koko aidanteosta. Sikälihän se ei oo mitenkää erikoista, ettei eläimet usko, mitäpä ne uskois. Aina ollaa ja mennää niinku ittee huvittaa, kyllä Marde perässä korjaa kaiken tuhotun ja hajotetun. Että sellaista autuutta ja ihanuutta se on tuo eläinten laidunnus. Kauheen kivaltahan se toki näyttää, ja se on mahottoman hyväksi eläimille, ja varmaa meille ihmisillekki, ku joka väliin on pakko sitte heitellä tollasia pikku mehtälenkkejä, metsähän rauhottaa ihmismieltä ja laskee verenpainetta ja kaikkee. No eläimillä on kyllä lystiä, mutta meillä ihmisillä? Juuei ole. Koska lähes aina se sattuu just sellasee aikaan, ku muutenki reuhot tukka hulmuten, että kiirus olis jonnekki, ja sitte nää hutkulat muuttaa kaikki suuret suunnitelmat sulavasti sujuvan arjen suhteen..
Silti siellä ne laiduntaa. 21 eläintä, on hiehoja iso joukko ja jokunen ummessa olijakin. Tänään aita on ehjä, tai oli ainakin ku navetalta lähin. Huomenna on hulinapäivä rehunteon merkeissä, joten kassellaampa mitkä aitatalkoot aamusella on, ku ei tosiaa olis aikaa sellaseen.
Lehmillä on vapaakulku ulkoiluaitaukseen, eli siellä rapiat 50 eläintä voi mielensä mukaan makoilla, vimmata tai mitä lystää, tai olla navetassa. Ruohoakin siellä on kyllä mitä pupeltaa, muttei sellanen nyt oikeen oo mieleen, ku ruokintapöydällä on tarjolla sellaset appeet, mikä voittaa laidunruohon ihan mennentullen. Ikäväkseni pilaan lukijoiden mielikuvan viidestäkymmenestä ulkona liehuvasta lehmästä.. Niin pitkään ku tuo ovi onkin jo keväästä lähtein ollu ympärivuorokauden auki, niin toisin ku kuvittelette ehkä, niin kovinkaan moni ei kuitenkaan siellä ulkona viiti viihtyä. Jokunen välillä köllötteleekin siellä, mutta valtaosa palailee pehmoisille ja puhtaille parsille makkoomaan ja märehtimään.. Suon tuon valinnanmahdollisuuden niille mieluusti, eiköhän lehmä ihan ite parhaiten tiedä...
