Ei ollu hevonen, vaan oli hieho.. Kolme siellä hevosaidan perillä.. Tai oli siellä hevonenkin, ihmettelemässä mitä tyyppejä tänne aidalle oikein ilmesty notkumaan...
Soitto isännälle, ehdin painella puhelimeen eloa, ku isäntä jo soittiki mulle.. Yhteen ääneen tuumattiin, että hiehot on karannu..
Eikun suunnitelman tekoa.. Ensin kahtomaan, montako niitä kaikkiaan on lähteny reissulle, kun tuolla pellolla oli vaan kolme. Pihaton laitumen periltä löyty kolme lisää.. Vislaillen sain ne laukkomaan pihaton tuntumaan, ja totesin et mun sydänkäpynen Täbleisson ei ollu siellä pellolla, eikä kyllä oo täälläkää..
Pakko oli lähtee houkuttelee kolme karkulaista sieltä pellolta.. Vimpulan kanssa saatiinkin ne suuntaamaan oikeeseen osotteeseen ja isännälle soittelin, että Täbleisson on hävinny.
Hätä jo kerkii iskeä, kun yks on jossain, porukassa ku tahtoovat kulkea.. Navettahommat paino päälle, joten suuntasin sinne. Isäntä etsimään Täbleissonia. Tuntomerkit ja korvanumero, ettei sotke toisiin sitä.. Täytyy sanoa, että jo kerkis kamalia kohtaloita iskeä mieleen.. Mun Täbleisson pieni.. Tai no, ei nyt enää niin pieni, mutta silti.
On se vaan melkone jälittelijä tuo mies. Sieltä se bongas Täbleissonin jälen, ja lähti seurailee.. Sontakasa osotti, että oikeeta elukkata etitään. Seurailemalla jälkee, se vissii sen verran lähelle pääsi, että Täbleisson sitä säikähti ja oli rymistelly aidan läpi takas aitaan. Näkemään ei ennättäny, mutta ryskeen kyllä kuuli...
Ajeli navetalle ja näytti kuvaa, jotta täsmääkö tuntomerkit... Mun sydän oli pakahtua onnesta.. Loppu hyvin, kaikki hyvin..
Loppuillan voinkin seurailla rauhallisin mielin navetan tapahtumia, kuka siellä poikii ensimmäisenä nyt ku on hoiettu vaaditut toimet alta pois. Karsinoiden pesu.. Se tietää oikeestaa aina sitä, että kohta sorkat vilahtaa...
 |
| Kulkunen, Krey ja Kartsi |
P.S. Meillä on nyt oma facebook-sivukin.. Tervetuloa sinne seurailemaan tilan kuulumisia..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti