Tyttärestä polvi paranee...

Tätä poikimista mie niin odotin.. Että Illidallukan tytär Luna poikii.. Illidallukka ku on todellakin ollu sellainen helmi, vaikka ensikkokaudellaan oli jo lähtöuhan alla.. 

Luna

Sellanen persoonahan se vähän on ollu Illidallukka, että ensikkona tykkäsi järkyttää itteään millon milläki lypsylle mennessä, ja sai siitä hyvät kimmokkeet maidonpidätykseen.. Se tykkäs kovasti tutkia kaikkea, ja nuoleskeli esimerkiksi jotain letkua lypsyasemalla ja letkun liikahdus sai sen kavahtamaan niin, ettei ainakaan maitoa voinu antaa.. Kaikkea piti maistaa kuitenkin, ja pelästyä.. Joka johti sitte siihe, että tulehushan sille tuli.. Ja oli sitte lähtöuhan alla.. Semmonen pöpö nimittäin oli, joka tahtoo herkästi tarttua toisiinkin. Lääkekuurillahan se sit oli, ja tokeni siitä. Maito oli hirmu hyvälaatusta, ja pöpöstä ei tietoakaan. Maitomäärä ei ollu päätähuimaava ja yhdistettynä siihen pöpöjuttuun, olin aivan hilkulla laittaa sen jo pois. Tässäkohtaa olen onnellinen, etten niin tehny. Toisen kauden alettua Illidallukka nimittäin paukutteli sellasia maitomääriä, että sai heittämällä anteeksi kehnon ensikkokauden tuotoksen.. Ittensä säikyttelyvimmakin oli alkanu laantua.. Maidon virtaus oli käsittämätöntä luokkaa, et se oli pieni hetki, ku oli valtavat määrät maitoa lypsetty... Niin nopea, että silläpä tätä pentusta nyt odotti innolla poikivaksi, että näkee millaista jälkeläistä Illidallukka jättää.. 

Tänään Illidallukka oli aamulla jotenkin yön aikana livahtanu takakierrosta lehmien sekaan ja lypsylle se piti hakea. Siinä ootellessa ajattelin Lunaa, joka on nyt ollu lypsyssä hyvin vähän aikaa. Mutta osottanu jo olevansa niin emänsä tyttö, että sydäntä lämmittää. Kerroinkin Illidallukalle, miten hienon tyttären se on maailmaan tehny. Että ootte työ kyllä sellasia kullannuppuja.. Kyselin, että onhan se sitte lehmävasikka tämä masuasukkikin.. Ei tuo vastannu, nuoleskeli vaan miun kenkää.. 

No mutta Luna.. Hymyilyttihän tuo, ku ekoja kertoja lypsylle viedessä sille esitin toiveen, ettei sen maidonpidätyksen suhteen olis emänsä kaltainen.. Se ku ei oo kovin terveellinen ominaisuus.. Maidot valu pitkin takajalkoja siinä ootellessa, mutta robottiin astellessa se loppu ku seinään.. Eikä lypsyllä irronnu maitoa sitte ollenkaan.. Lypsyn jälkeen kyllä taas oli virtaukset kohillaan, ku kahto lattialle suihkuavaa maitoa.. 

Vetox kehiin, joka siis auttaa tollasessa maidonpidätystilanteessa monestikkin.. No ei muuten auttanu.. Hanat oli kii, ni ne kans pysy.. 

Hiljalleen maittia on alkanu irtoomaan, niinku ihan oikeesti.. Olen nimittäin eilen ja tänää käyttäny sen kolme kertaa robotissa peräjälkeen, ku olen ollu satavarma, että lypsy epäonnistu tai en muistanu kuitata sitä lypsylle, ku sillä oli sellanen valvottu lypsy, jollon immeinen käy sen hyväksymässä.  

Tänä aamuna hiffasin toisella kerralla, että jumankekkuli se on niin noppee antamaan sen maitonsa, ettei kerkiä huomatakkaan, ku se on oikkupeikko mammit lypsäny.. 

Maidonvirtausnopeutta voi tietokoneelta seurata, joten virne nous naamavärkkiin, ku Lunan lypsynopeutta kahoin.. Taitaa saada sekstattua siemenannosta sekin aikanaan, ku siemennysaika koittaa.. Sen lisäksi, että rakenteellisesti Lunassa on korjaantunu emänsä pienet puutteet, se on osottautumassa huikeen toivotunlaiseksi lypsäjäksi nimenomaan robotilla. Virtauksen ollessa 6.0!  Emänsä veroinen, ellei parempi! 

Kyllä tyttärestä joskus polvi paranee!

Illdale, Lunan emä

Teeppä hyvinkin itselles elämä, josta et tarvihe lomaa... Hmmm...

Lomitus ja lomaoikeus on ollu paljonkin puheenaiheena vähän kaikkien tuottajien keskuudessa.. Ja kieltämättähän se tässä itseketäkin koskettaa. Lomaoikeus on noin kaikenkaikkiaan sellanen etuoikeus meillä maatalousyrittäjille, että sitä pitäs osata arvostaa. Sellaista oikeutta ei muilla yrittäjillä ole. Vaikka aivan varmasti yrityksen toiminnasta on vaikea irtautua, olkoon kyseessä maataloutta harjottava yritys tai vaikka pikku puoti, mikä tahansa yritys. Kaikki ansaitsee irtiottoja työstä jaksaakseen.

Lopun edellähän tässä mennään.. Kaikki päätökset viittaa vahvasti siihen, että lomaoikeuden ei ole enää nykypäivänä tarkoitus suoda maatalousyrittäjälle irtautumista todella sitovasta elämäntavasta ja työstä. Maatalous on kaikinpuolin niin poikkeuksellinen ala, että sitä on kenen tahansa aika hankala hahmottaa, mitä kaikkea sen yrittäjän kontolla todellisuudessa on. Ei meikäläinenkään osaa sanoo oikeen mitään vaikka toisentyyppisen tiluksen sitovuudesta, eikä toisenlaiset maatalousyrittäjät välttämättä osaa sanoa mitään maidontuotantoa harjottavasta maatalousyrityksestä. Käyn useinkin keskusteluja lihantuottajan kanssa, jolle moni maitotilan pyöritykseen liittyvä asia tulee aivan uutena asiana.

Tämän kirjotuksen tarkotus on siis avata tätä yhtälöä hyvin yleisellä tasolla, maidontuottajaa, robottitilaa ajatellen.. Ei tarkoitus valittaa tai moittia mitään tai ketään, ainoastaan kertoa lukijoille jotain, millä päästä jyvälle tästä lomitusjärjestelmästä. Ja kuinka se koskettaa meitä. Elämä jatkuu sittenkin, vaikka koko lomitusjärjestelmä lopetettais. Henkilökohtaisesti arvostetaan lomitusjärjestelmää ja pidetään sitä tärkeänä kädenojennuksena kaikkia tuottajia kohtaan.

Kaikesta selviää, myös näistä lomitukseen tulleista muutoksista. On pakko selvitä, etsiä ne selviytymiskeinot.

Kirjottelin tuossa ensivuodelle lomapäiviä. Mitä kannattaisi ottaa huomioon tämänkokoisessa yrityksessä lomia funtsaillessa?

Tässä äkkisestään mieleen tulleita asioita:

-Ei poikimisia loman ajalle.
Yritin kyllä Allalle ja Lunallekkin tuossa sanoa, että nyt ku jäädään "lomalle", niin pentuset pitäis pyöräytellä ennen lomaa. Miksikö? Koska toisin ku meillä, lomittajalla on tottakai työaika. Lomittajalla tulee olla muutakin elämää, kuin työ. Se ei voi olla täällä vahtimassa poikimisia, koska työnantaja ei sellaista niele ihan mukisematta. Miksi pitäisi vahtia? Ekana "lomapäivänä" muunmuassa kiskottiin isännän kanssa vasikkaa hieholta, kun ei poikiminen sujunutkaan aivan käsikirjotuksen mukaisesti, niinkuin näitä lomitusasioita suunnittelevat taitaa arvella.. Ihan aina ne ei onnistu ongelmitta, eikä tässä tapauksessa lomittaja olis yksin edes tilanteelle mahtanut mitään.

Pidän huonona asiana, että lomittajan tulisi esimerkiksi meillä hoitaa KAIKKI yksin. Meidän täytyis siis olla 20 päivää isännän kanssa yhtäaikaa lomalla.. Sen lisäks, että tulee eteen tilanteita, joita yksin ei pärjää, on todella raskasta hoitaa kahden ihmisen työt päivän aikana, siksi meitä täällä työskentelee kaksi muulloinkin.
Taloudellisesti se tarkottais, että tämä yritys ei pyöris lomien aikaan siten, kuin sen pitäis. Itseasiassa turvallisinta olis hiljentää poikimiset pidemmäksi aikaa, koska ei ne määräpäivänä yleensä vasikkaa tee. Vaan pahimmillaan toista viikkoa myöhemmin.. Poikimisia pitäis olla tän kokosessa karjassa säännöllisesti. jokaisen lehmän poikia kerran vuodessa.. Niitä on nyt 63.. Lisäksi hiehoja pitää poikia säännöllisesti jos lehmiä joutuu pois laittamaan..

-Ei ongelmia robotin kanssa
hälypäivystys on 5 euroa tunnilta, eikä kenenkään kyllä pitäs ilman korvausta niitä vahtiakkaan. Hälyn tullen hinta 30 euroa/käynti ja jos se kestää, niin joka tunnista 30e. (inhimillisen unohduksen vuoksikin näitä saattaa tulla)

-Ei myrskyjä, ei tuulta, ei sadetta, ei ukkosta... Mistä mie saisin ensi vuoden sääennusteen?
Meillä nimittäin ilona ja riemuna nuo sähkökatkokset... Eikä ne ole mitään hetkellisiä monestikkaan. Eikä edes harvinaisia.. 30 euroa tunnilta joka tunti, mitä varavoima hoitaa.. Aika normaalia on yli vuorokauden katkokset... Lomittajan pitäis olla täällä sen aikaa vahtimassa.. Lomittaja ansaitsee kyllä korvauksen menetetystä vapaa-ajastaan!

-Välinpitämättömyys..
Sitä kai pitäis osata olla välinpitämätön. Kun loma alkaa, pakkais kimpsut kampsut kasaan ja kahtelis lomalta palaillessa mitä on tapahtunu.. Monellekko tilataan kyyti, moniko on kuollu. Aika monen vasikan ja emän henkeä olen pelastanu vahtiessa noita poikimisia, kuka sen tietää ennemmin miten perin se pentunen sieltä on tulossa? Sillon pahimmillaan voi mennä sekä emä, että vasikka.
Jos robotti on lypsämättä vaikka pari tuntia, se vaatii työtunteja saada tilanne normaaliksi. Mikäli sitä ei hoideta, se tietää tulehduksia ja sitäkautta teuraskyytejä, pahimmillaan lopetuksia.

Ei yhden lomittajan varaan tällaista kaikkea pitäisi edes jättää. Me kannetaan vastuu eläimistä olkoon pyhä tai arki, päivä tai yö tai loma tai mikä tahansa päivä. Meitä on kaksi, ja me jaetaan tätä työtaakkaa, yökyttäilyjä, pitkien työpäivien työtaakkaa..

Hatunnosto kaikille lomittajille! Tekemänne työ on korvaamaton apu maatalousyrittäjälle. Ansaitsette todellakin korvauksen jokaisesta tunnista ja tehdystä työstä. Te ymmärrätte, ettei elävien ja tuntevien olentojen kanssa aina kaikki suju suunnitelmien ja aikataulujen mukaan. Joustatte, toisin kuin järjestelmä..Teiltä odotetaan niin valtavaa eri asioiden osaamista, oppimista, että olette kyllä aliarvostettuja, jotka tilata toiselle painelette hoitamaan KAIKEN, ja joka tilalla on erilaiset koneet ja systeemit.. Silti teette kaikkenne, osaatte ja huolehditte..

Järjestelmä ei tunne maitotilan arkea, ei kaikkia muuttujia, eikä osaa huomioida, eikä ole varaakaan huomioida. Nykypäivän oikuttelevat koneet ja laitteet tuovat omat kustannukset myös lomituspuoleen. Järjestelmä elää ja kehittyy sen mukana, eikä todellakaan välttämättä toivottuun suuntaan, mutta suunta se on tämäkin.. Sen asian kanssa on vain elettävä ja suunniteltava tulevaisuus ja eläinten hyvä hoito myös ns. lomien aikaan, kun lomittajan tunnit on täynnä..

"Lomat" on ilmotettu kuitenkin.. Onhan se valtava apu sekin, että joku hoitaa ne perusasiat. Ja me vaan vahditaan ja hoidetaan erikoistilanteita. 

Valoa näkyy kuitenkin, yhteistyö naapuritilan kanssa suo meille mahdollisuuden poistua joskus tiluksilta. Samoin heille. Asiat järjestyy tavalla tai toisella..

Loppukevennyksenä... Eihän tuon ois tänäänkää tarvinnu ihan työajan puitteissa kotia kohti lomittajan lähteä, jollei oltasi tässä oltu.. Ois voinu iltahommina ensin hitsata lantakoneen kuntoon... Sitte sen päälle vaihtaa katkennu naru siihe koneeseen, ku otti naru vissii hitsaushommista itteesä... Huomisaamuna ois sitte parit hydrauliikkaletkun vaihot.. Moniosaaja tässä pitäs olla.. Ja kunnei oo itekkään.. Menihän se lomapäivä näinki.. Paskahommissa.. Ku isäntä hitsaili ja emäntä kyynärpäitä myöten paskassa koittaa saaha narua paikolleen, että päästäs jossai vaiheessa iltaa sinne lomallekkin.. Siinähän sitä oliski, jos oltasi kumpanenkin nyt oikeesti LOMALLA...

P.S. Alla näyttäs siltä, että saattaa poikimaan ruveta vielä illan kähmässä... Joten lomayönäkin vahtivuoroa pukkaa... <3

Sisko tänää kevennykseksi laitto jonku mainoskuvan, jossa luki "tee itsellesi elämä, josta et tarvitse lomaa"... Tässä se on..

Purkkaa tulille, tukka kuntoon (?) ja eiku oottelemmaan..

Lehmälandia tursuaa suorastaan eläimiä, robotin kapasiteetti on täynnä, pentusten ja hiehojen puoli täynnä.. Joten arveltiin laitella Purkka tulille ja ajelutella nuorisoa ulkopihattoon kasvamaan. Olihan pöllyttelyä, kun kakaralauma pääs hepuloimaan uusiin tiloihin. Sellasta vajoota puolivuosikasta sinne vietiin kaheksan. Mimmi, Mukkelis, Moona, Messi, Meluna, Murunen, Maisa ja Melita..

Meluna-Helunan tytär ihmettelemässä uusia mestoja..

Äkkiä ne sinne asettu uuteen paikkaan, villikot. Vaaliakseen tätä meidän erityistä suhdetta, täytyy vaan nyt siellä käyä sitte seurustelemassa sen kakaralauman kanssa. Eka aamu, ku menin napuja tarjoilemaan, oli pentuset ihan villiintyneen olosia. Äkkiä ne oivals, että sama akka, joten eiku kimppuun.. Mukkelis, eli tutummin mukkemakkeliini se on sellanen pikku vintiö kyllä reuhaamaan. En enää yhtään ihmettele, ettei miun peltoreista kuulu muuta ku suhinaa.. Antenni on niin pureksittu, että ei tuo oo ihmekkään. Aina se on jonku suussa siinä seurustellessa, varsinki Mukkemakkeliinin...

Oli tossa pientä ruuhkan tuntua robotilla, justiisa ku se ei oikee ennee ennätä lypsää näitä mussukoita niin ku ne haluais. Olin viritelly siihe odottelualueen, ja laittelin Kutria lypsylle. Sillä täytyy hetken aikaa pittää vedinkippoloista kiinni, että pääsee lypsy alkuun, muuten irtoilee vasemmasta takasesta ku on nii lyhyet nuo sen vetimet. Siinä  kumartelin tissilöihin päin ja pidin kiinni siitä vasemman takasen kipposesta, ku tunsin, että nyt lähtöö ainaki tukka päästä. Kuuro arveli tehhä sellasen tukanohennuksen kerrasta, ku yls tarttua aidan takaa tukkaan kii, ihan niinku topakasti.. Normaalisti, kun sitä odottelualuetta ei oo siihe pykästynä, se ei onnistu ottaa kii ku korkeentaa takista ja siihe olen osannu jo varautuakkin. Aamua iltaa se nimittäin vaanii siinä, ku muita käytän robotilla, että pääsee nuoleskelemaan ja maistelemaan vaatteita. Tälläkertaa jotenkin unehtu, että siinä onki nyt ihan Kuuron pään mentävä iso tila, mistä se pääsee kii tukkaanki.. Sillä siis roikku sitte jonkimoinen kasa miun tukkaa suussa. Oli se tyytyväisen näkönen. Eipähän siinä, kyllä tuota pehkoa on sen verta, että joutaakin ohennella, mutta kyllä oon arvellu ihan kampaajan antaa sen asian hoitaa, en lehmän.

Illidallukan pentunen, Luna, siirrettiin poikimaosastolle kasvaneiden tissien takia.. Poikimista se suunnittelee, ei ehkä ihan heti kohta, mutta lähiviikkojen sisällä kuitenkin. Arvaamattomia on hiehojen poikimiset, ku toiset teettää hirmuset buubsit ja poikii, toisilla ei oo välttämättä kummempia, ja poikii silti. Eikä noista Kasmirin astumista niin päivän päälle tiiäkkään, millon ne tahtoo poikia, ei tiiä aina siemennetyistäkään.. On ihmeellistä, että Luna on niin äipänsä kaltainen. Tai siis ei se sinänsä mikkää ihme ole, muistuttaaha ne jälkeläiset emäänsä ja isäänsä enempi tai vähempi. Mut harvoin on silleesti, että menisin niissä sekaluutta. Luna on ehkä rakenteeltaan parempi ku äitinsä, (ainaki meikäläisen silmään) sellainen vähä rotevampi ja kaunis ku mikä. Kaunis se on Illidallukkakin, mut Lunalla on korjaantunu ne ominaisuudet, jotka emällään on vähän kehnonlaiset noin niiku ulkomuodollisesti. No miten vaa, jotenkin ne on niin erinäköset ja kuitenkin niin samannäköset, että meinaa väkisin sanoa Lunaa Illidallukaksi.. Niissä on niin paljon samaa. Joku sellanen tunnetason juttu. Tykkään kumpasestakin ihan tosi tosi paljon. Joten odotan innolla, että Luna poikii ja pääsee alottelemaan lehmän elämää. Odottavan aika vaan on aina niin tolkuttoman pitkä... 

Ehkä Alla poikii pian jonki soman pienen eläjän helpottamaan tätä odotusta, joka tulee olemaan puoliksi ayshire ja puoliksi Brown swissi.. Olisin niin kovin kyllä puhdasta ayshireä toivonu, mutta kunnei omalla rodulla tiinehtyny, ni pakko oli kokeilla jotain muuta.. Ja jotain muutaha myö saahaan.. Spessua..

Hymyä...

Minusta on kyllä sellanen rikkaus nuo höpelöiset eläimet.. Taas tänään, niinku joka päivä, seurailin noiden hommailuja, ja hymyilin.. Miten sitä voi olla hymyilemättä.. 

Ensinnä totesin, että on taas Kaura sellasena vimmaiitana käytävillä, että kiimaan se on tulossa.. Robotilta totesin asiaan varmuuden, ei se höpelö oo muistanu taas lypsyllekkää tulla.. Kuivittelin parret ja käyttelin toisia siinä lypsyllä, ku huomasin Kauran käytävän toisessa päässä vouhkaamassa Jätinpennun kanssa.. Se ku on sellanen koko perheen lellilemmuska, niin hihkasin sille, että Kaaaauuuuraaaaa, tuuuuleeeee, tule tule tule... Mitteepä tekee Kaura.. Alkaa huuella siellä käytävän päässä minut bonganneena ja kiirehtii hirmusta kipitystä huuellen luokse. Hymyilytti. Onha se ihan hassu eläjä. Aina se osallistuu kaikkeen ja aina se tottelee paremmin, ku meidän koirat. Ainanki tää luoksetulojuttu onnistuu pyytämättäkin.. Siitähä se sitte muistu lypsyhommatki mieleen, ku robotin luokse asti maltto tulla..

Arvon Jätti oli käyny lypsyllä ja syömässä ja kahto, että jo on Illidallukka ilenny! Käyny HÄNEN parteensa siihen niin vaan köllälleen.. Ei kauaa tarvinnu neuvotella, ku oli Illidalli ylhäällä ja siirty suosiolla pois. Harva alkaa Jättiä haastaa.. Kerran yks hiehonketale yritti, eikä yrittäny toista kertaa.. No ei se vielä ollu sitte kuitenkaan mieleen, vaikka parsi oli tyhjä. Siinä se seisoksi käytävällä ja kahteli minnuun päin.. Ymmärsin kyllä, hän tahtoo parteensa uudet turpeet, ku Illidalli oli entiset sotkenu ja myltänny.. Nakkasin sille turvetta paksun kerroksen parteen, Jätti nuuhkasi turvallaan turvekerroksen paksuutta, käveli parteen ja heitti köllälleen siihen.. 

Jotkin eläimet omaksuu jonki kohan navetasta,  jotku jonkin parren niin omakseen, että muu paikka ei vaa kelpaa. Osa suostuu mennä köllällee vaikka viereiseenki parteen, jos se "oma" parsi on varattu, joka mieluisin on. Osalla, kuten Jätillä se on vaan niin tarkkaa, muu parsi ei käy ja piste. Se kyllä käskyttää paikanvaltaajat jonnekki muualle märehtimään. Ei sillee pahalla, jos vaa ei paikanvaltaaja vastaan laita (eikä yleensä muute laita), mut sillee sopivan topakasti se tuuppaa turvallaan, et viesti menee perille heti.

Parsista tuliki mieleen, että meillä on täällä sellasia pikku säätöjuttuja vireillä.. Ajatuksena, että noille suurimmille eläimille olisi mukavampi parteen mennä ja heittää makuulle. Näitä havaintoja teki siis se hyvinvointitutkimusryhmä. Osallehan parret on oikein ok ja näitten mittojen mukaset, ku olla kuuluuki, mut isommille eläimille ne ei oo oikein hyvät. Että vähä voisi viilata niskapuomin siirrolla makuullekäyntiä helpommaksi. Ja isommilla ei sitte jalat niin tipahtelisi parresta käytävälle maatessaan. Homma on aluillansa. Katsellaan millasia muutoksia tää tuo. Pieni muutos, mutta sillä voi olla isojakin vaikutuksia, positiivisia sellasia. 

Tässäkohtaa karjan jalostus tasaseksi massaksi mie niin tajuan, vaikken siitä noin muuten innostu. Miten säätää nää parret näin sekalaiselle seurakunnalle niin, että olis kaikille hyvät... Tasasessa karjassa kaikki muistuttasi kokonsa ja näkönsä puolesta paljon toisiaan, että tilatkin vois helpommin olla sopivat jokaiselle... Täällä täytyy koittaa aatella näitä suurimpia, joten pienimmillä on aikas luxustakin joissai asioissa...

 

Sorkanhoitoa...

Se oli taas se aika vuuesta, kun sorkanhoitaja pelmahti aamutuimaan tiluksille.. On siinä savottaa kerrakseen, kun käsittelyn käy läpi koko lehmälauma. 

Eilen jo valmisteltiin sen verran, että otettiin ulkoa umpilehmiä sisälle ja käytiin läpi toimintasuunnitelma. Se jos mikä on tärkeetä, että homma toimii ja eläimet on mahollisimman helposti kierrätettävissä ja robotin kierto ei kovin pahasti häiriintyis.. Sanoisin, että taas hienosti vejetty tämäkin ruletti! 

Kyllä sitä ensinnä ollaan niin uteliaana... Kunnes kone lähtee käyntiin...

Kyllä kun siinä sorkanhoitaja viritteli systeeminsä valmiuteen, oli lehmäjengi ihan tungokseen asti oottelemassa ja kyyläämässä mitä mitä mitä täällä oikee tapahtuu.. Vaan ku vanhemmat eläjät hiffas mistä on kyse, alko äkkiä suunta olla ihan toinen. Jalokin koitti piilotella koko päivän perimmäisessä nurkassa, ei kovin hyvin onnistunu siinä, ku vuoro se koitti sillekkin. Rielu kuuskymmentä lehmää kävi käsittelyssä ja raportti tupsahtaa aikanaan sähköpostiin. Voipi sitte uppoutua kahtomaan mitä sieltä keneltäkin löyty vai löytykö mittää. 

Aamu siis starttasi meikäläisellä kello viisi ja päätty iltasella himpun vaille kaheksan.. Että väsyttääkö... No jeah.. Ihan kyllä tietää touhunneesa koko päivän. 

Osastot oli sekaluutta hoidon päätteeksi, joten siinä sitte vähemmän välkkynä koitin muistella kuka oli missäkin.. Melkein meni entiselleen, muttei ihan. Vaan ennättää sitte myöhemmin vaihella kaikille osotteet oikeeksi. Kunhan on lypsyssä olevat oikeessa paikkaa. 

Vaa on se joutusaa sinänsä, kun aattelee, että aamulla varmaan yheksän huikkeilla aloteltiin ja iltapäivällä neljän nurkilla taisi olla valmista. Kuitenkin aikas monta eläintä siitä vaan läpi kulki päivän aikaan. Sorkanhoitajalla on ihan loistavan joutusa vekotin tuohon touhuun ja kun on toimiva systeemi, että siellä aina on seuraava jo melkein ainakin valmiina, niin homma rullaa tosi hyvin, ainakin siihen asti, ku Täbleissonin vuoro tulee.. Ei niin juntturaa voi olla olemassakaan. Sitä nimittäin työnnettiin, komennettiin, suostuteltiin, eikä siis mikään saa sitä liikkeelle, jollei se ite halua. Ei se ees pelkää mitään, se vaan kaikessa yksinkertaisuuessaa jumittaa tuumailemaan, PITKÄÄN, liian pitkään.. (Ehkä olen syypää, kun on sitä tullu lellittyä pikkasen paljon vissii liikaa...) No senki sorkat hoiettiin, ku ensinnä saatiin se sinne tellinkiin asti.. Siinä se seistä napotti, ei hättää, ei kiirusta mihinkään, nautiskeli palvelusta.. 

Jokunen ötökkä mulle varmaa murjottaa muutaman päivän tässä, koska piti oikeesti tomeroitua tännää noitten kanssa. Harvoin, erittäin harvoin niitä tarviaa mihinkää komennella, mutta tänää piti. Ensinnä mun höpötyksillä ei ollu mitää vaikutusta, eikä ohjailukepakolla (jota ne siis normaalisti pureskelee, ku napotan sellanen kädessä jossain). Tajusivat lopulta, että tänää oon ihan oikeesti tosissani, eivätkä enää sitte ihan nii paljoa ainakaa vaa kävelly ohi, ku yritin suuntaa viittoa.. 

Päivä on taputeltu, ja lehmälandiaan laskeutu rauha.. Ei jonninjoutavaa komentelua, ei mitään epämukavaa vaan tavallista arkea ja eloa...

Johan on Merituuli..

Semmonen Merituuli oli pölähtäny silläaikaa, ku emäntä oli reissussa, että.. 

On nimittäin melkoisen eläväisen oloinen ystävä. Ensinnä, se oli päättäny vaihtaa mutsia.. Ei vissii ollu miellyttäny jokin siinä oikeessa, Anarkistissa.. Eikä se oikee ollu kovin ilosen olonen siitä, että kakara oli päättäny muuttaa melkolailla heti, ku sai jalat alleen ja ternit tempastua nassuun.. Naapurin mamman kanssa se oli menny köllöttelemään ja tissittelemään.. Siellä se tänä aamuna hepuloi oikein villinä ja virkeenä. Möhkö oli ottanu omakseen. Hyysäs ku omaansa konsanaan. 

Isännälle siinä jo arvelin, että ehkä se on laitettava sitte omaan yksiöön, ku näyttää kulkevan ihan miten lystää ja ihan minne haluaa. Massu pullollansa se saatto aamunaikaan jo pötkötellä millo ruokintapöydällä, millo Möhkön kainalossa, millo tyhjillää olevassa poikimakarsinassa.. 

Päivällä menin käväsemään, ni se oliki jo ennättäny oikeen mutsinsa luo. Siellä se tissutteli lehmien seassa oikeen mutsinsa tissillä. Lompsutteli sieltä pois, ku portin avasin, vähän sen olosena ku olis ihan oottanu tätä palvelua... (vähän vaarallista siellä hengailla, jos sattuu vikotissille eksymään)

Siinä se käveli miun ohi suoraan tyhjään poikimakarsinaan ja siitä ruokintapöydälle pötkälleen.. Tavan eläjä.. 

Sinne se sitte joutu yksiöön. Eihä se ole turvallista sille ittellekkään, ku liuhoo missä sattuu. 

Olihan muuten reissu.. Ensinnä se meinas jo peruuntua koko matka.. Tiistaina vaikutti siltä, että keskiviikkona voin soitella ja perua koko reissun.. No keskiviikkona meillä oli täällä jalostussuunnitelman tekopäivä ja lisänä sellainen eläinten hyvinvointitutkimusryhmä. (tästä myöhemmin lisää, on nimittäin mielenkiintonen juttu meille itellekkin) Joten, ku keskiviikkona selkis, että sitten kuitenkin pääsen lähtemään, en kerinny aatella pakkaamista tai yhtään mitään, ennen ku iltahommatkin oli tehtynä.. Samoilla silmillä sitte paahdoin reissuunlähtöön asti ja matkalla koitin bussissa torkahella. Aika uskomattomalta tuntu, että reissu ylejään onnistu. Ihme mies tuo isäntä järkkäilemään.. Niin kovin arvostan!!! Ja mahtavasti oli isäntä lasten kanssa kaikki työt hoitanu! Oli kaikki kullannuput niin tyytyväisenä märehtimässä, lypsylläkäyneenä..

Matkaväsymystä on kyllä ilmassa, koska en ees muista millonka olisin mahtanu noin vähin unin kulkee niin montaa vuorokautta. Rankkaa, mutta niin mukavaa. Ihana oli tutustua uusiin ihmisiin ja ohjelmakin oli oikein mainio. Että kiitos vaan kaikille, joille tätä kautta kiitos perille menee!!