No se Helsinginreissu... Voittajanäyttely ja silleen... Kaikki muu oli kyllä oikein mukavaa, mutta se näyttelytouhu oli kyllä ihan suoraan sanottuna ISO VIRHE. Kesällähän Justiina kyllä kävi pokaalia koppaamassa Joensuusta, eikä ilmenny sitte minkäälaisia ongelmia, ei siellä kulkiessa, ei tuomarin kanssa. Ja niin kehuksin isännällekkin, että hyvin se siellä kuule käyttäytyy.. Mutta Helsingissä... Kaikki olikin aivan toisin, eikä elämä enää palautunu entisenlaiseks sieltä palattua. Hotellihan oli kyllä iha jees Justiinan mielestä, ei se valitellu, viihty oikein hyvin, mutta siellä näyttelykehässä.. Tuumi tuo kasvattajakin, että on Justiinan parempi pysytellä vaan täällä lehmälandiassa. Eikähä myö kovin montaa kertaa enää päästäis kokeilemaankaan, ku pamahtaisi semmonen kielto, ettei sitä ilmoteltasi ennee mihinkää näyttelyihin. Joten jätetään ne hommat nyt ihan kertakaikkisesti.
Että semmonen oppitunti oli se reissu. Ja on paljo opittu sen jälkeenkin.. Meillä asuu semmone houdiini, että kyllä joka päivä melkee oppii tietää, ettei sekääään viritelmä pidelly sitä. Ku ollaa nyt koitettu rajata hänen ylhäisyytensä aluetta, ni ei semmosta viritelmää olekkaan, mikä Hänet pitelis.. Kuulemma on äitiinsä tullut.. Ihan on mahoton ja pitelemätön, vaikkakin kyllä sentään tottelevainen.. Suurimmaksi osaksi.
Nythä se on sitte lystikästä yrittää järkätä meikäläistä vissii jalkaa-kättä-pakettiin kuntoon.. Ku on semmone vöyhkä aina tuolla kulkiessa, että lenteleevät päin ihan miten sattuu. Ja se varsinkin sattuu. Vaan ku on tämmöne, ni mitä se auttaa vaikka oon ihan suuttunukki, ei ne kuuntele yhtää mittää vaikka makaisin raatona tuolla hangessa. Vauhti on vaa nii mahoton. Oon aatellu, että jos alkaa selin kulkee tuolta navetalta pihhaan ja pihasta navetalle, kerkeis ehkä väistää, enneku Tuhti viiskytkilonen lojahtaa jalkoihin Justiina niskassaan..
Juu, lehmien kanssa sentään elo on aika rauhanomaista. Nuunuun, sen meijä tilasonninpentusen kanssa tuossa käytiin neuvotteluja, kun tuppas alkaa miehistyy siihe malliin, että viimesellä jo uhkailin sen lähettää jonki sonnilauman kanssa kasvamaan, että siellähän sitte pullistelet iha sydämes kyllyyestä. Laskettii se nyt sopivan hieholauman kanssa vimmaamaan, niin näkkyy tuo on rauhottunu. Muuttunu takas kainaloiseks.
Ja vaikka tuossa monen monta hiehoa poiki ensimmäisen kerran, niin kaikki ovat lähes ryhtyneet Lypsylehmiksi, isolla ällällä. Oikun kanssa ovat kaverustuneet ja lypsyt sujuu.
 |
| Tuhti yövuoron tunnelmissa |
