Hetki..

Usein mä pysähdyn vaan katselemaan noita eläimiä. Ihanhan se on tärkeimpiä asioitakin kyllä, mitä voi tehdä, tarkkailla ja seurailla eläimiä, mut tarkotan nyt ihan muunlaista pysähdystä.

Sellasta, kun vaikka menen hieholandiaan laskemaan vesiä ja tsekkaamaan, että kaikilla on kaikki hyvin.. Se tunne, kun ne seitsemän hutkulaa huomaa mut. Melkeen kyynel vierähtää silmästä, ku ne laukkaa aivan älytöntä vauhtia mun luokse. Se näky on jotain tosi liikuttavaa.. Siinä me sitte päivitellään, mä puhua pölötän kaikenlaista ja hutkulat sujuvasti esittää kuuntelevansa. Silittelen jonkun (yleensä Kartsin tai Täbleissonin tai Kirnun) poskea, ja jumahdan siihen hetkeen.. Koko ympärillä oleva touhotus ja kiire ja maailma unohtuu hetkeks ihan kokonaan.. Olla siinä vaan ja silittää sitä sulosen pehmeetä poskea.. Kunnes joku repäsee mut takas tähän maailmaan, yleensä se, jonka poskea en silitä... Joka repäsee paidasta, että entäs muuten MINÄ! Ja palaan takas tähän todellisuuteen...

Oon kyllä tosi tietoinen, ettei vasikoitten kanssa pitäs töitä tehdessä seurustella...... Mutta.. Mä turin siivoilla niiden karsinoita ihan ajan kanssa ja antaumuksella.. Johtuen siitä, että vietän hienoimpia hetkiä siellä niiden lellipentujen luona. Pentuslandia on sellanen paikka, missä ei kyllä arkiset huolet paina.. Vasikoitten yltiöluottavainen pölhöys on vaan jotain niin suurenmoisen suloista. Se hetki, kun toppaa joidenkin kanssa siihen jutustelemaan elämän suurista asioista, tuo sydämmeen sellasen lämmön tunteen. Hetki, jolloin on aivan muissa maailmoissa, siinä pentusten maailmassa pehmeiden poskien piirittämänä... Siihen saakka, kunnes joku pölhäke karauttaa mut takas todellisuuteen, ku ei nyt saanukkaan sitä huomioo mitä kaipasi ja antaa mun tosiaan tuntee sen...

Lehmien puolella... Se on sellanen itsekkyys meikäläisessä, että mä kaipaan sitä omaa hetkeä siellä, joka päivä. Eläimistä huokuu sellanen viisaus ja rauha, että siinä vaan on ihana pysähtyä. Lehmän silmät on käsittämättömän kauniit ja koko olemus huokuu arvokkuutta (no okei, ei sillo ku ne vetää hepulilaukkaa pitkin peltoa), sellasta hyvää energiaa. Siinä on niin hyvä olla. Sillo en silmäile niinkään niitä kiimoja ja limoja ja ja ja, vaan otan hetken itelleni ja lehmälle. Me ansaitaan se.. Lehmän poski tuntuu käsittämättömän suloiselta.. Sitä silittelis ja silittelis varmaan karvattomaksi asti.. Eläinten silittely on vaan sellasta melkeen terapiaa..

Pikkutytöstä lähtein eläimet on ollu mulle erityisessä asemassa, ja niillä on ollu hirmunen merkitys. Eläinten läheisyys ja niiden seurailu vaan tekee hyvää mielelle ja sydämelle.. Se pakottaa mielestä pois ne kaikki askarruttavat jutut arjessa..  Jokaisella ihmisellä pitäis olla sellanen paikka, jossa tuntee sellanen kokonaisvaltainen mielenrauha ja hyvä, huoleton olotila.. Lehmän vierellä se ei ole pöllömpää kokea..