Yks ensikko lisää...

Kysyppä tarkempia kuvailuja Kaijan värityksestä, en osais kertoa juurikaan, muutaku että se on mustavalkoinen suurinpiirtein.. Soma ku mikä.. Tunnistan sen jo kaukaa kuitenkin. En tiedä miten. Se vaan on hyvänen aika Kaijan näköinen.. Ihan niinku kaikki muutki, omannäkösensä.. Jos se puuttuu tuolta lauman seasta, sitä kuitenkin alkaa kaipailla.. Jokin värijuttu vaan uupuu sillo näkemästään.. Kaijan väri. Se on vaa eri väri ku vaikka yhtä mustavalkoisella Jalolla tai Kutkalla ja niin edelleen..

Oli iltasella puhetta, että aamulla otetaan kyllä Kaija jo navettaan, ni on itellä rauhallisempi mieli.. Voin kamerasta stalkkailla sen touhuja ja sitä, alkaako se poikia millon. Yöllä on aivan turha sitä lähtee pimeessä ettimään, johan ne vapisee kauhusta, jos sinne lampun kanssa lähtee vouhkaamaan, ku ilman lamppuakaa ei näkis mittää.

Aamulla laittelin takakierron tyypit asennoitumaan lypsyhommille, ja lähin kahtomaan noita laiduneläjiä.. Heti jo kaukaa olin sitä mieltä, ettei Kaija kyllä ole muiden seassa syömässä.. Soittelin jo isännälle, että ei taidettu keritä ottaa Kaijaa sisälle poikimaan, että lähen kahtelemaan onko se metän puolella ja onko sillä kaikki ihan hyvin. Hyvinhän sillä asiat oli.. Ylpeenä siellä napotti pienen vasikkansa kanssa metsän siimeksessä.. 

On ihan mahtavia ollu nämä poikineet sen suhteen, miten luottavaisesti ne meihin immeisiin suhtautuu, eivätkä oo ollenkaa äkästelleet, kun on niitä siirrelty sitten navettaan päin.. Kaijakin viipotti reippaasti ja huolettomasti matkassa, vaikka isäntä jonkin matkaa kanto vasikkaaki hommaa jouduttaakseen. Kaijalla ei ollu mitään hätää.. Jotkuhan mammat on sellasia, että saa oikeesti olla varuillaan, etteivät riehaannu ihan höpönä, ku vasikan luo menee.. Nämä kullannuput on ollu kaikinpuolin nyt ihan herttasia äityleitä.. 

Kaijan lypsyhommatkin lähti uskomattoman hienosti käyntiin.. Rapsuttelin sitä poskesta, ni hätäkös sillä.. Iltasella piti hinkata poskee ja korvankärkee, höpötellä, ni alko maito irtoomaan.. Oikkupeikko, ku toka kerralla alkaa puhistella tissilöitä harjoilla, se on monesti sen verran jännä homma, että saattaa hetken äkkisestää mietityttää antaako sitä maitoa ollenkaan.. Kaija ei ollu poikkeus.. Äkkiä ne oivaltaa tapahtumien kulun siinä lypsyllä.. Enste harjaillaan, sitte lypsetään.. Ja nappulata putoilee nassuteltavaksi kokoajan.. Niistä nappuloista Kaija kovastikkin tykkäs.. Piti ihan ekstra annosta laitella, ettei lopu kesken.. Siitäpä sille jää mukava kokemus, ku saa herkutella.. Lypsyn jälkeen takas pentusensa luo tietenkin.. Siellä olivat niin tyytyväisen olosena sitte köllöttelemässä.. 

Pikku askartelua...

Voihan surina sentään... Tuossa on Oikkupeikon käsvarressa sellasia systeemiä, jotka sitä ohjailee.. Sylinteriä.. Ei oo kauaakaan, ku ihmettelin mikä hiton valitus kuuluu kokoaika, ku käsvarsi muka pitäs olla hiljaa paikallaan.. Siinä pesukipposten alla.. Ei ollu paikallaa, eikä kyllä hiljaakaa.. Iso oli valitus lypsäessäkin.. Sellane valitus, että piti ihan huoltomiestä vaivata ja kilauttaa mikä se nyt oikee on. Ei se rohjennu antaa mun itte sitä ruveta turimaan, vaikkei se sinänsä kummonen homma oliskaa.. Vaan ehkei se luottamusta herättävää oo, ku kyselen ensin mittee voin tehä siinä niikus peruuttamatonta, ettei se jekkase kohta senkää vertaa.. Seuraavana aamuna oli vakkarihuoltotyyppi tässä näyttämässä melkein käestä pittäen, miten ne sylinterit oikein vaihellaan.. Arvelin kyllä, etten tällä hyvällä muistilla enää seuraavana päivänäkää muista, kuinka se oikein tapahtu.. 

No ei siitä edes oikeestaa ole kovin kauaa, ehkä, ku se käestäpittäen-opetustuokio tuossa oli, mutta olipa tai ei, niin taas se samanlainen valitus alko kuulua uuelleen.. Epäilin jo itteäni, koska arvelin, ettei ne nyt voi kokoaika kosahella tuollalailla.. Mutta nöyränä piti vaan isännän painella hakemaan uusia sylinteriä kaupungista.. Tulihan sieltä raahattua vähän kaikkee muutaki tarpeellista samalla kertaa..

Kerkespä levahtaa joku ruokintapömpelin juttukin vielä samaan hengevetoon melkeimpä.. Se oli noppeesti korjattu kyllä.. En tiiä miten, mutta ihan sama, ku vaa pöppänää tippuu kaukaloon.. Yritin sitä ite selvitellä hetken ja totesin, et rikki on enkä osaa korjata.. Isännän hommiks se meni.. 

Eipähän siinä, yritin kovasti muistella mitenkä se homma nyt oikeen menikään niie sylinterisysteemien kans.. Avasin suojakotelon ja tuumailin, että kyllähän nuo tuosta irti lähtee.. Ruuvimeisseliä vaan ja sellasta toisenlaista avainjutskaa, ni homma on jo puoliksi tehty. Isäntäkin hilpas siihe kahtomaan, ku sanoinki, et olis se ihan hyvä senki nähä mitä pittää tehä, jos se valitus alkaa kuulua. Sehä oli sitte nopsa homma, vaikka keljuttiki siihe ruveta. Kaikelisäksi oli ne tismallee samat systeemit, jotka oli levahtanu, mitkä vasta vaihettiin..

Kovin montaa päivää ei tarvinnu etiäpäin mennä, ku kahtelin, että mitä ihmettä se Kiulu tekee Oikkupeikon hellässä huomassa, muttei se kuitenkaa lypsä sitä.. Portit ku on kii, ni luulis sen rupeevan lypsyhommille.. Vaan ei.. Kelasin mielessä, että ei oo Kiululla kyllä valvottua lypsyä.. Siis sellasta, että se pittää käyä näpyttelee näytöltä, et okei, voit lypsää tän nyt. 

Eikun kahtomaan, miksei se raukkapolonen pääse suuntaan ei toiseen eikä mittää tapahu..

Siinä kipasin kääntämään ruokintakaukaloo sivuun, että saan Kiulun vapautettua pois. Kiersin robsuhuoneesee kahtoo mitä kummaa on meneillään.. Näky oli kuvankaltainen.. Paineet oli niinkus hävöksissä koko masiinasta.. Samaan syssyyn, ku olin jo epätoivoon vaipumassa kaikkia niitä hälyjä katellessa, isäntä tupsahti siihen.. Oliki jo ettiny minnuu.. Käessään sillä oli taas sellane osa.. Joku kompuran osa. Tais se sitte jälkeenpäin iltasella kertookki, mikä se oli (ei jääny osan nimi mieleen), mutta jo siinä ongelmaa katsellessa totesin vaan, et taitaa olla siun huki soitella jonnekki... Sen osan selittäminen ois jo ollu ehkä pikkasen liikaa sille huoltomiehellekkin, että luultavasti se ois ennemmin lähettäny kokonaa uuen kompuran meille, ettei sen tarviais enää hetkeekää arvuutella mitä ihmettä koitan sille selittää.. Oli se sen verran hankalasti selitettävän näkönen juttu, mikä siitä oli levahtanu.. 

Korjattuahan se tuli, ja uus osakin tupsahtaa tulla ihan pian.. Tykkään, ku ovat niin räväkkiä lähettää varaosat jos mitä kullonkin tarvii.. Ja tulee jeesimäänkin noppeesti, jos ongelmia ilmenee. Huippis homma!

Silti kyllä toivon, että jos tossa nyt ois tälle viikkoa ihan tarpeeks pikku askartelua.. Askarrellaan vaikka ens viikolla sit lisää, jos on pakko..

Maanantai...

Jonkinlainen mielenilmausko lie menossa lehmälandian asukeilla... Joka sannoo, että lehmät lypsää vähemmän, jos luuhaavat ulkona tai ettei kierto robotilla pelaa, jos lehmät luuhaa ulkona, niin lienee ainakin näiden pölöhöjen osalta väärässä..

Oon sillee loivasti koittanu nyt sopeuttaa lehmäsiä tulevaan kylmään vuodenaikaan, talveen, pakkaseen.. Siihen, ettei sillon siellä pihalla makoile kukaan koko päivää ja ainakaan yötä.. Tästäkös osa porukasta on vissii suivaantunu.. Oikkupeikon ohikulut ailahtelee, viiveitä alkanu ilmaantua.. Maitomäärät ei oo ihan sitä mitä oli vapaan ulkoilun aikaan.. Ei ollu tätä ongelmaa, ku portti oli ulos auki yölläkin.

Eetla ja Ellu varsin tuntuu ottavan raskaasti tän kamaluuden, portin siinä ulosmenoreitillä yöaikaan tukkimassa tien tähtitaivaan alle köllöttelemään. Turhaan koittaa selittää, että koko lehmäjengi suuttuu ja suivaantuu totaalisesti, jos sattuukin talvi iskemään jotenkin yllättäen, ja joudutaan siirtymään rajatumpaan ulkoiluun, että tää on sellasta vähän kerrassaan ulkoilun rajottamista.. Mutta sinne ulos nyt hyväntähen kuitenkin päivällä pääsee! Kaikenlisäks on ollu kamalan sateista ja kalseeta, eikö nyt vois makoilla sisällä kuivassa ja pehmeessä, käyä syömässä ja lypsyllä ja sillee, yöaikaan edes.. NO EI! Jos ei päästä ulos, ei muute mennä lypsyllekkää... Nih.. Sitä mieltä on Eetla tästä touhusta. Josko se tuosta leppyy... Ellu sentään käy vielä lypsyllä ja katselee portin luona haikeena ulospäin, se ku makoilis siellä vaikka niskaan tulis mitä lumipalloja, vettä, räntää taivaan täydeltä.. Siinä virtaakin sellanen suomalainen veri, jotain suomenkarjaa siihen on sotkettu.. Ja sen huomaa tuosta sen olemuksesta, joka ei hätkähdä muuttuvia keliolosuhteita.. Siellä se maata möllöttää aina samoilla kohti ulkona..

Jos oli tuossa haastetta noiden ensikoiden kanssa, niin kaikesta päätellen alkaa homma olla hallinnassa ja Oikkupeikko saanu kaikki lumoutumaan itteensä, tai jotain.. Ainakin suurimman osan.. Kaikki luuhaa siellä herkuttelemassa ihanan aktiivisesti! Niin se vaan isompiki hutkulauma oppii ajastaan... Koville tuo otti kyllä jo välillä meillä immeisillä.. Loppu hyvin kaikki hyvin, joten eiku seuraavia ensikoita oottelemmaan lypsyhommiin.. Näin tuossa totesin tapahtuneen...

Maitotoimitus vasikoille, lähettäjä HELUNA

Laiskuuden multihuipentuma?

Hyvien uutisten voimalla...

Oli mulla tuossa yks päivä ajatus.. Menin oikein aamuviieksi navettaan, sotkeakseni kaikkien sorkkaeläinten elämänrytmin.. Tietokonneen mukaan, ku siellä on hiljasta, ku huopatossutehtaalla tuossa neljän viien nurkilla.. Pommipojankin (hirvikoiran) otin lähtövalmiuteen, että päästään mehtään, ku hommat on tehty..

Olin jo mielikuvissani metsänsiimeksessä, ku lapset oli lähteny opinahjoon, eikä mulla enää ollu oikeestaa kummempia touhuja navetallakaan.. Aamupalan jälestä palailin hommiin, ja läksin vilkasemaan hieholandian kuulumisia... Aidan perillä näytti ihan, ku ois joku tumma pieni möykky.. Ja ku katsantokulmaa muutin, totesin, että siellä oikeesti on möykky. Metsäreissun kuvaelmat alko siirtyä etemmäs mielestä... Otin muutamia askeleita varmistaakseni näkemäni, ku silmiin iski sellainen vaaleampikin möykky siellä samaisessa paikassa... Siinä kohtaa viimeisetkin kuvaelmat oli vain kaukainen haave, jolle heitin hyvästit ja totesin, että ehkä sitte seuraavalla kerralla... Ihme ja Kartsi oli poikinu yön aikaan... Eiku lisää hommia..

Pommipoika meuhkas koko päivän, koska viisaana eläimenä seki tajus, että tänää ois niiku pitäny olla mehtäpäivä!! Ja täällä pitää tarhassa vaan napottaa...

Ihmeen lehmänpentunen Miracle

Eikä sitä seuraavaa kertaa oo vielä ilmaantunu, ehkä ens viikolla sitte.. Sinä päivänä tulikin työpäivälle mittaa rapiat 16 tuntia.. Eikä sitä kauheen paljon vähemmällä oo menty muinakaan päivinä.. Alkanu ottaa kyllä jo voimillekkin, ja välillä on ollu pakko paeta vaan peiton alle nukkumaan. 

Siinä hötäkässä, mitä nää päivät on ollu noiden uusien pienten kakkiaisten ja lypsävien kanssa, oon turinu kahteen otteeseen maitonäytteitä (ku lusikka päätti lähtee lätkimään kesken ensimmäisen yrityksen), yrittäny pysyä kärsivällisenä neuvottavien ensikoiden kanssa (jotka ehkä oikeesti alkaa tajuu jutun juonen), ottanu ilolla (vai kauhulla) vastaan lisää näitä ensikoita lypsyyn.. Olen myös unohtanu asioita.. Mun piti laittaa karjantarkkailijalle ruokintaa varten infoa... Tajusin sitte eilissä iltana, että se muute tulla tupsahtaa tänä päivänä tänne.. Ei tuo onneks haitannu, ymmärs että tässä ollaa vähä oltu helisemässä näiden ensikoiden kanssa.. Kadotin myös yhen ensikon.. joka löyty sitte vikotyyppien seasta... Kiertelin ja kaartelin nimittäin muutamaan otteeseen puolinukuksissa ulkoaitaa, navettaa, eikä sitä muuten oikeesti löytyny sitte mistään... Onneks löyty hieholandiasta.. Oli kiimahouruissaan painellu aidan toiselle puolelle, eikä päässy takas vissii...

Toi se tullessaan hyviäkin uutisia.. Se karjantarkkailija siis... Karjan keskituotos on noussu aivan huikeesti! Ollaan jo päästy päälle 10 000kilon! Se on oikeesti sellanen saavutus, joka tuo sitä kaivattua potkua tähän tekemiseen.. Robottikin lypsää sen meilläoloaikaisia ennätyksiään.. Joten kyllä se kaikki työ tuo tulostakin, lehmät voi loistavasti ja maitoa tulee.. Vuodessa lehmien päivämaidot on nousseet hurjat 5 kiloa! Sellasia lukuja en oo osannu haaveillakkaan ja tavotteetkin on asetettu jonkin verran alemmas..

Kiitos lehmien <3, kiitos onnistuneen ruokinnan, kiitos Oikkupeikon (vaikka oonki sille aika helkatin äkäsenä edelleen).. Kiitos meille itellekkin jokseenkin hyvin handlatusta hommasta (vaikkei se ihan just nyt niin hyvin handlatulta tunnukkaan kaiken väsymyksen keskellä).. Näistä tämän päivän tulokset on tehty..

Pyhälisä kai se on tämäkin..

Eipä ole tarkotus suinkaan väheksyä kenenkään pyhätyöstä ansaitsemaa pientä tai suurta lisää, jota nyt hallituksen toimesta vähentäävät, mutta kyllä mie tänä päivänä kysyin vaan mitä se pyhälisä oikeen on...

Se on sitä, että tehhään pyhänä vielä vähä paljon enemmän, ku arkena.. Sitä se pyhälisä on. Aamunavetalla vierähti sen aikaa, että oikeestaa ois pitäny puolituntia sitte olla jo iltanavetallakin, ennenku aamuhommat oli tehty...

Se vaan vielä haastaa tuo ensikoitten kanssa puljaaminen, siihen kaikenlaiset perusaskareet lisäksi.. Takakierron kapasiteetti paukkuu, enempää ei voi sinne ketää laittaa helpottamaan työmaata.. Takakierto on siis sellainen pienempi osasto, jonne voi just laitella haastavampia eläimiä, jotka ei niinsanotulla lehmien puolella syystä tai toisesta kulje omatoimisesti sitä lehmän omaa rytmiä.. Osa kulkee sitte siellä pienemmällä osastolla ihan omatoimisesti syömään, juomaan, lypsylle ja makkoomaan... Osa kaipaa sielläkin sellasta muistuttelua tai muutenvaan tukea, että se lypsylle meno luonnistuu...

On ollu pohdinnan paikka. Mikä tässä mättää. Selväähän se, että noita on vaan nyt uudenoppijoita niin mielettömän monta. Yks kerrassaan ne vaan on siitä lähteny vähenemään, siitä ei pääse mihinkää. Mutta silti.. Jotai ihme juttuja ilmaantuu, eikä se homma sitte taas toiminukkaa kauaa..

Hilu vielä meni ja telo jotenkin taas jalkansa.. Viimekaudella kävi sama homma. Siihen loppu omatoiminen lypsylläkäynti lehmien puolelta. Pittää sille raivata jollain opilla tilaa takakiertoon, että saa toipua rauhassa, mikkää kovin suuri vika sillä ei ole, se on selvä. Onneksi tehtiin noinki suuri takakierrosta, vieläki vois isompi olla ainakin tähän hätään..


Ei tää huiske tästä hellittämäänpäin välttämättä vielä ole.. Ulkona on lauma umpieläimiä ja hiehoja valmistautumassa poikimiseen... Kymmenen poikimista lokakuun loppuun mennessä olin laskevinani.. Saattaa olla enempikin, noista sonninastumista kunnei osaa sanoa, millon poikii.. Että ensikoitakin on tulossa lisää tuomaan pituutta päiville..

Yöjuoksemiset ja kokopäivän kestävä aamunavetointi vei veroja sen verran, että isäntä jo tuli iltahommia jatkamaan, ni pääsin ruuanlaittoon.. Se ei oo kymmenen tuntia vaan  rapiat kakstoista, että on kaikki kullannuput nyt hoieltu ja laiteltu yöpuulle...

Yhenlainen pyhälisä kai tämäkin..

Työpäivät venähtää...

Kylläpä täytyy sanoa, että tällanen tolkuton määrä hiehoja kun poikii jokusen lehmän lisäksi yhessä rysäyksessä, ni alkaa olla sellasta työnteontuntua tässä touhussa.. Oikeestaa ei joutas olla navetalta pois, ku syömisen ajan, ja kannattas jo palailla takas hommatöille..

Kun pullo/sankkojuotolla on yheksän pentusta, joita joutuu enemmän tai vähemmän neuvomaan, että siitä imuttelusta tulee mukavan kylläinen ja voimaantunu olo, ni siinä jo melkee työllistyy yks immeinen ihan täysillä.. Kahden viikon ikään asti ne juo sankosta tai pullosta ihan sitä aitoa maitoa, jonka jälkeen ne siirtyy sitte automaatin äärelle.. Sielläkin puolen on nyt niin paljon pentusia juotolla, että tunnistinpannat on loppunu kesken..  Saavat siis määrän X, ikänsä mukaisesti aina maitoa vuorokauteen ja jokaisella on oltava panta, jotta laite tietää kuka kullonkin maittiautomaatille tupsahtaa.. Yhden sankkojuottopentusen voisin nakata jo automaatille, jos ois panta. Täytynee ennättää jossai vaiheessa jostain taikoa uusia pantoja.


Siihen päälle sitte niitten melkein kaikkien mammat... Lehmät ossoo jo jutun juonen heti poikimisen jälkeen ja laukkoo kyllä robotilla herkuttelemassa enemmän ku innoissaan.. Vaan nuo ensikot... Voi luoja.. Täytyy vaan vahvasti uskoa, että kyllä ne vaan oppii. Ja onhan siellä oppinukki jo jokunen.. Kuukauteen 12 hiehoa on poikinu, joten neuvottavia on ihan vaikka koko päivälle... Vähän niinku palailis käyttöönoton aikasiin aikoihin sen vuosipäivän lähestyessä... Robotin käyttöönotosta alkaa olla vuosi kulunut.. Ei tässä kerkiä ku olla aitauksia virittelemässä nuorisolle ja käyttää noita muute vaan huonosti kulkevia..

Tärkeintä tässä kaikessa hiehojen neuvomisessa on KIIREETTÖMYYS... Älä painosta, anna tilaa, anna aikaa... Ja niin sitä tulee päivälle pituutta.. Tunnin verran ottaa jo nuo muutenvaan kiertämättömät ja siihen sellane kuuesta kaheksaan neuvottavaa lisäksi..

Ne oppii omaan tahtiin ja siihe ei mitää oikotietä ole. Ette osaa kuvitellakkaan, miten voi olla onnellinen sillä hetkellä, ku tajuaa jonku käyneen lypsyllä ilman aitaviritelmiä, tai napottaa siellä lypsyllä just sillon, ku siitä robotista ohi kuleksit. Tekis mieli kiljua ilosta. Kerttu se tänää yllätti mut ilosesti.. Vaikka se ilo voikin olla lyhytaikainen.. Se ei tarvia, ku yhen epämiellyttävän kokemuksen siinä robotin luona, ni kaiken joutuu alottaa alusta. Robotilla käymisen on oltava mukavaa ja turvallisen tuntuista.. Nytkin tässä odottelen, että Kaunotar ja Kaneli, jotka jo kierteli lypsyllä ihan mainiosti, menis tuolta aitauksesta vihdoin lypsylle.. Jokin epämukava juttu siinä on päässy tapahtumaan jossain vaiheessa, ku robsulla ramppaaminen tyssäs.

Nuoret eläimet on niin herkillä.. Ja nuo konkarit nappulanhimoissaan voi säikäyttää kokemattomia elikoita pahastikkin tuossa sisäänmenoportilla.. Varsin nuo vastapoikineet lehmät on aivan höpöjä kulkemaan tuosta robotin läpi nappulanhimoissa. Ja siinä kaikki ensikot ei kerkiä alta pois.. Ja ainakin Javalon on ihan mahoton robotillaramppaaja ihan koko lypsykauden aina. Muutahan se ei tarvia, ku joku vahvempitahtonen eläin, joka ajaa ensikon siitä robotin luota rajummin, ni ei se välttämättä uskalla siihen niin enää tulla..

On tässä kyllä tuumailtu vaikka miten, kuinka tää paletti nyt pysyy kasassa.. Siihen ei pidä tuudittautua, että niitä olis päivästä toiseen täällä neuvomassa ikuisesti, vaan on oltava se päämäärä, että jokainen oppii käymään ihan ite. Suunnitella ja käydä läpi miten toimitaan, aitojen kanssa, viiveiden, ettei sitte muu hyvin kiertävä porukka siitä opettamisesta joudu kärsimään=turhaan odottamaan lypsyllepääsyä. Välillä, ku oikee väsyttää ja ilta on venyny pitkäks, sitä ois nii helppo vaa mennä husimaan ne sinne lypsylle ja päästä pois töiltä. Mut se on vaan sellanen hetken hyvänolontunne.. Eläimen just ei pitäs ihmistä yhistää siihe lypsyllemenoon milläänlailla, ei ees sillo ku väsyttää ja haluais jo iltapalalle ja nukkumaan. Hirveen äkkiä se eläin vaan omaksuu sellasen. Huomaa noista, jotka on jääny sellasiks ohjattaviksi, kuka mistäkin syystä. Pääsääntösesti joku sairaus tai muu voi tehä eläimestä sellasen, ettei se ite saa aikaseks mennä, ja ku joutuu jonkin aikaa ohjailemaan, ni se jää tavaksi eläimelle. Eikä se sitte tapojaan enää muuta, vaikka voi jo paremmin.

Ei muuta ku paljon unta ja paljon kärsivällisyyttä.. Kyllä se tästä iloksi muuttuu!

Kätilökö?

Eilissä iltana mun piti vielä pimeessä lähtee kahtelemaan laidunörkkien elämää... Ilmaveivin ja Kissin ja Inton takia sinne lomppasin, kun tiiä millon päättäävät poikia. Hieholandian puolella oli Ihme ja Kissi.. Eikä mitään erityistä.
Lähin lomppasemaan laitumellepäin, ja sieltä lähti sitte Anarkisti ja Indico ja Liljakin matkaan mun kans kuleksimaan. Lilja valitti.. Niin paljon, koska ei ilmeisesti ollu vielä kovin paljoa hiipparoinu laitumen puolella.. Ja kai mun ois pitäny sitä siellä pimmeessä vielä oottaakki, ettei sen ihan yksin tarvia siellä käpöstellä..

No näky siellä sitte jo joitain muitakin, ja Ilmaveivi.. Tunnistin sen kyllä.. Ja joku suuri musta möykky siinä vierellä.. Pari hutkulaakin sinne päin jo sitte jolkkas mennä, ja arvasin, että nyt on kyllä jotain ihmeellistä, ku lähöt tuli että heilahti näille sekaan sotkeentuville.. Jäin siihen tapittamaan ja Ilmaveivi näytti ihan siltä, että se poikii.. Erotin pimeessä tasan sen valkean hännän napottavan juurikin silleen poikivan tavoin.

Siinä seurailin hetken aikaa, ja aloin arvella, että se kyllä on poikinu jo. Ja hivuttauduin vähin erin lähemmäs, tarpeeks etäälle kuitenkin, ku tuntu olevan vähän herkillä se mamma. Lilja seuras tilannetta mun kans.. Siinä ihan vieressä. Osaa se olla yhenlainen pölhäke..
Kohta havaitsinkin pienen valkean möykyn maassa, aikas lähellä Jättiä. Ilmaveivi kuleksi ees taas, kävi vasikan luona ja sit meni syömään riekaleitaan, joita poikimisen yhteydessä valuksii.. Jätti oli selkeesti niinku lapsenvahtina ja kätilönä siinä... Anto hirmu lähtöjä ihan jokaiselle, joka siihen yritti tuppautua..

No aamusella sitten suunnittelemaan niie poishakua, pitäähä se mamma sieltä lypsylle saaha. Näin minä ne siinä kuleksimassa, ruokintapaikkaa kohti.. Isäntä lähti hieholandiaan päin, vaikka minä kyllä ihan äskettäin näin ne kaksi ihan toisella puolen laidunalaa... En oikein ymmärtäny sen hommia.
Kohta sieltä kuitenkin tulee Ilmaveivi.. Aivan rauhakseen lompsutteli hieholandiasta päin.. Kahtelin, että eihän tää oo totta. Vasikka? Missä? Isäntä ihmetteli samaa.. Tuumas, että hieholandiassa oottaa toinen vasikka... Ilmaveivi lompsi ruokintapaikalle iha niiku ei mittää vasikkaa ois millonkaa ollukkaa..
Ympärille kateltua aidan takaa heinistä näky valkea pieni möykky. Se oli siellä siis nukuksimassa! Vasikkapiilossa... Lähti, ku aropupu vauhtiin, ku menin herättelemään..
Ruokintapaikalla oli kyllä useampi lehmä, vissii pitää silmällä lapsukaisen unta..

Eipähän siinä, lypsyt done ja emä vassun luo poikkariin.. Ainut vaa, että se pieni möykky oli ottanu ritolat.. Normaalistihan ne lähtee revittelee pitkin ruokintapöytää.. Muttei tämä. Siinä pyörittiin hetki navetan päädyssä, että missä helkkarissa se on.. Valkee pää pilkotti ruohon seasta.. Ulos se oli painellu.. Se arveli, ettei saakeli ruppee mihinkää navettaelämään ollenkaan.. Ja melkoset neuvottelut jouduttiin käymäänki, että saatiin se emänsä luo sisälle.. Villi pieni kakara..

Hieholandiassa tosiaa oli Kissi poikinu hienon pienen lehmänpentusen.. Ja sielläkin.. Ihme oli siellä tukena ja turvana tuoreen äipän kanssa. Minusta se on jotenkin niin mielenkiintoista seurata noita suhteita, ja kaikenlaisia toimintatapoja ja eläinten käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa.

Ensinnä nuo on vähän kaksjakosta jengiä.. On lehmäjengi ja hiehojengi.. Aina vähä niiku kuleksiivat tietyssä laumassa, harvoin kaikki yhessä. Kissi lyöttäyty hiehojengistä lehmäjengiin just vähä enneku alko poikima-aika lähestyä.. Se on jotenkin niin ihmeellistä.

Ja se, että siellä poikimapaikalla lähes poikkeuksetta on JOKU. Joku joka pitää vahtia vai kätilön virkaako lie toimittaa.. Osa porukkaa on jotenkin aivan toisaalla, vähä niiku, et "ei täällä mitää poikkeuksellista oo ollenkaan, syömässähän tässä".. Ja mielenkiintosta on seurata, kuinka se sitte muotoutuu se, kuka sinne poikimiseen lähtee mukaan. Osahan haluaa olla aivan yksinki. En oo vielä keksiny miten se muotoutuu, koska ennalta ei oo havaittavissa minkäänlaista erityistä sidettä välttämättä niiden kahden eläimen välillä, jotka siellä poikimapaikalla sitte napottaa.

Jatkan asioiden seurailua ja tutkailua.. Ehkä mä joskus hiffaan kuvion..

Pentusia satelee...

Tuntuu, että päivät menee aivan hujauksessa taas kerran, ja aina, ku ois jotai ajatuksia blogitekstiin, se häviää ku tuhka tuuleen, enneku ennätän koneelle mitää kirjottaa.. On mulla toki kännykässäkin sellane sovellusjuttu, mutta... Kömpelöö näpytellä mittää, ku osaa tavan tekstiviestiäkää kirjottaa ilman kirjotusvirheitä..

No mutta... Poikimisia on ollu viimeaikoina niin mahottoman paljon, että alkaa olla jo aivan sekaluutta näiden pienten ihanuuksien keskellä.

Viime kuussa syntyi kolmetoista uutta elämää.. Nimenantohetkiä on siis vietelty ihan urakalla... Tässäpä niistä..

Sonnipoikia
Mutaturpa, Machomies, Mauno, Maksi, MikkoAlatalo



Sitten lehmävasikoita...
Muisto, Marmelaadi , Muusa, Metsätähti, Madonna, Martta, Mars ja Marja

Nimien keksiminen on mun ihan mieluisimpia puuhia..

Tällekkin kuulle riittää poikijoita ihan riittävästi.. On riittäny haastetta, kun paljon poikijoista on ollu hiehoja, eli siis tuleevat ensimmäistä kertaa lypsyyn... Eivät olekkaan niin mutkattomia, ku nuo konkarit kiertämään tuolla.. Ja kaiken kiireen keskellä se tärkein on unohtunu, joten voi ihteesä syyttää, miks tää on nyt aika työlästä... TOTUTTELU!! Aiemminha hutkulat on jo kauan enne poikimista kiertäny robotilla ja ihan ite, ku on kerran tai pari neuvonu sinne, kaikkia tarvia ees neuvoa, nyt se on jotenkin päässy unehtumaan, ku näitä poikii niin järetöntä tahtia..

On oltu helisemässä, mihin nämä kaikki oikein mahtuukaan... Ei auttanu, ku alkaa muuttaa eläimiä toisenlaisiin karsinoihin ja niin vaan alko tilaa löytyä jokaiselle. Eipä ole tarvinnut tällaisia erikoisjärjestelyjä vielä tehhä, mitä nyt on tehty..

Hieholandiaan on siirrelty eläimiä, tai siis niillähän on nyt valtavat läänit käytössään, kun koko laidunnusala on koko porukalla käytössä pihattoaitauksen lisäksi.. Kaikkiaan parikymmentä siellä "laiduntaa", tosin eväät on tarjolla ruokintahäkkilöissä, kun on tuo laidun jo vähän kehnonlaista pöppänää.. Kiire ei ole niitä sieltä sisälle ottaa.

On kyllä ratkiriemukasta seurata, kuinka eläimet ulos männessään saa ihan tolkuttomat hebuliinit! Vaikka siinä saattaa aina aitaremppaa vähän tai vähän enemmän ollakkin, niin se riemu ja se vauhti.. On se sen arvoista. Siellä pullistellaan ja mitellään oma paikka laumassa, harmittaa, kun en ennättäny nähhä miten meni LiljaLellipennun kohtaaminen lehmien kanssa.. Se kun nimittäin on niin mahottoman pieni, ja niin mahottoman itepäinen ja kuvittelee hallitsevansa ainakin koko maailmaa.. Lennätelly noita holstikkihiehoja ku rukkasta tuolla, vaikka on paaaaljon pienempi, ku kukaan. Ei se koko, vaan se tahtotila näkkyy ratkasee.. Voi kun saisin samaan kuvaan Liljan ja Jätin.. Ja voi, ku oisin ollu näkemässä niie kohtaamisen.. Liekkö saanu Jätti selkäsaunan Liljalta.. Vai toisin päin..

Vasemmalta Kerma, Lutukka ja Lilja

Kyllä mie aattelin, että sen polosen ego polkeentuu sinne liejuun ja pahasti, ku menee lehmille pullistelemaan.. Siinä ku kävi niin, että myö vietii Lilja ja Lutukka hieholandian puolelle, Kerma oli siellä sitte syrjäytymässä, kun noi toisenrotuiset tuppaa olla vähän roturasisteja, eikä tykänny vissii niin poikkeavan värisestä tyypistä.., Koko muu jengi oli laitumen puolella.. Siellä ne reppanat vieläki mulle valittaa, ku eivät uskalla sieltä tien yli laitumelle tulla.. Mahoton möykkä, ku niitä menee moikkaamaan. Tänää Lutukka oli kyllä jo rohkistunu, ja tullu sieltä laitumen puolelle.. Mölis mulle ihan suoraa huutoa, niinku olisin muka hänet sinne unohtanu... Piti käyä sitä lohduttelemassa hetken aikaa..

Alkaa siellä olla melkonen joukko eläimiä ulkona.. Kaikkiaan kakskymmentä taitaa siellä liehua. On aidattu metsää suojaksi ja on pihatto, missä myös on suojaa.. Ruokaa ja vettä on tarjolla kahessa paikkaa nyt, kun sitä vähemmän enää näkyy maasta nousevan.

Tästä jatketaan kohti seuraavia poikimisia... Eiköhän Kaura, Ilmaveivi ja Indico ja Kissi ole vuorossaan seuraavat ihan piankin... Huhheijaa... Kohtahan se loppuu jo kapasiteetti tuosta Oikkupeikosta, ku lypsäjiä tupsahtelee lisää tätä tahtia..