Mitäkö se tarkottaa...
On niiiiin kuuma! Paskakolan kanssa puuhaillessa hiki tulee jo, ku kahtelee makkuualueita.. Ja kohta tuntee ihollaan jotain, mikä tuntuu niin himputin pahalta! Kieli... Se on ku märällä hiomapaperilla joku pyyhkis käsivartta, niskaa.. Kiellän, melkeen kiroankin, ku sattuu. Jos yks nyt sitte jättääkin nuoleskelut sikseen, on aivan satavarmasti jokunen muu, joka jatkaa..
Tänää oli sellanen parturipäivä.. Niitä päiviä on aina sillon ja tällön.. Nuo daamit on pyrkimys pitää puhtoisina, nättinä.. Tottakai. Se on ihme homma, että ku sen koneen ja saksien kanssa lähtee hiipparoimaan, niin perään lähtee joku, joka on bongannu sen suankin kainalosta, jota kovasti koitan piilotella.. Voin kertoa, ettei oo helpoimmasta päästä. Tänää se oli Indico ens alkuun, ku luuhas perässä ku mikäkin stalkkeri. Pariin otteeseen nappas tukasta kii, ku en häntä huomioinu.. Piti ajella karvoja ja leikellä häntä ja hinkata sualla, eikä mikään sukiminen maailmassa ois riittäny sille.. Kurotuin justiisa siinä Inton häntää sipistelemään, ku tunsin kielen painautuvan mun kainaloon. Meinas olla sakset jossai ihan muualla missä piti.. Ai hyvän tähen, miten pahalta voi lehmän kieli tuntua paljaassa kainalossa! Miksei kaikki voi olla kielinensä sellasia ku Lila, se toki tykkää nuoleskella, mutta on sillä sentää kohtuus siinä, eikä oo koko kieli kietoutumassa käsivarteen..
No häntiä tuli sipisteltyä ja dassekarvoja ajeltua.. Bongasin mun projektin sitte navetan periltä, ja arvelin, että jatkakaamme siitä.. Se on sellanen hiehonhutkula, joka on jotenkin onnistunu sotkee pitemmänpuoleisiin karvoihin sontaa.. Osasyynä lienee, että se jokin aika sitte intoutu makoilemaan paskakäytävällä parren sijaan.. Loppuhan se lysti onneks vähitellen.. Ja on kelvannu parressa nyt pötkötellä. Se on luonteeltaan ollu vähän säpäkänpuoleinen, mut ollaan nyt päästy sellaseen pisteeseen, et hiffasee jutun juonen. Mä haluan vaan ne kakkelit pois sen karvoista ja nii vissii sekin. Ajelu on ihan jees sen ittesäkki mielestä. Mä en siis virittele eläimiä kiinni parturoidessa, vaan pyrin saada hommat hoieltua vähä niiku siellä kulkiessa. On aivan muutama, jotka sitte parturoin, ku ovat kiinni. Alkuun tuo hutkulakin häippäs, ku koneen surautti käyntiin, mut nyt se on vissii arvellu, et se tuntuu oikeestaa ihan muksalta, ku suka heiluu ja ajeluvärkki. ihan loppuun asti ei homma tälläkää erää hoitunu, mut etiä päin kuitenkin. Jos oli Indico jo luovuttanu ja menny maaten lannistuneena, ni aina löytyy joku muuuuu... Feikkifrendi alko nimittäin siinä tunkee iholle ja nakella mun pahvilaatikkoo, jonne keräilin karvoja.. Piti sitte keskittyy siihen. Sukia niin huolella, jalkoja myöten ja ajella dassekarvat kunnolla siltäkin.. Jännä miten ne kovasti tykkää ja ihan hakeutuu äärelle, ku tietää mitä mä teen..
Kukapa nyt ei haluais olla puhtoinen ja kaunis <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti