Ku joka kohtaan kolottaa..

Voisimpa olla lehmä.. Sellanen ajatus tuli viime viikolla, ku koko kroppa tuntu lähinnä jyrän alle jääneeltä. Ei mitää flunssaa, oli vaan niin kankeena koko ruoto, että ei oikein tienny miten perin olis koittanu liikkeelle selviytyä, enneku alko lihakset lämmetä työnteolle..

Siinä navetalle kävellessä tulin miettineeksi, pitäskö seuraavalle viikolle ihan varata aikaa johonkin lääkäriin tai vaikka hierojalle.. Verikokeissa kai tuo ois käytävä ainakin.. Ku syytä ois kyllä, aikaa vaan olevinaan ei. Siis varmaan niillä lääkäreilläki on enemmän aikaa ottaa minnuu vastaa, ku mulla aikaa sinne mennä.. Enkä kyllä sitte edes varannukkaan, arvelin, että tällasena aikana vaan sairastuisin siellä käyessä, ku joka toinen vähintään siellä rykii ja räkii flunssapöpöineen..

Mietin miten helppoo se ois olla lehmä.. Ei tarvihteis miettiä tällasia.. Joku muu tekis senki. Eläinlääkäri pölähtää kuitenkin tänne viimeistään aina kahen kuukauden välein ja kaikenlisäks näkkyy käyvän useamminkin, ku vaa aihetta on. Illidallukkaaki hyysänny monena päivänä..
Lehmiä ku kyylätään tarkemmin, ku mitään. Monenko ihmisen lämpö mitataan vähintää kahesti päivään automaattisesti, ootpa terve tai sairas? Joka ikinen päivä kyylätään ja joinain päivinä vielä tarkemmin, jos on jotai ihmeteltävää ilmaantunu. Joku vois minunki vointia katella samalla viisiin, ja sitte tehä jotain jos siltä vaikuttaa.. 

Miten olis niin lepposaa, ku alkas vähänki kropassa lämpö nousta tai laskea, niin heti ois joku kyselemässä ja korvanpäätä kokkeilemassa, että onko kaikki ihan hyvin, että lähettäskös tonne saikkuriin köllöttelemään ja kahtelemaan, mikä se nyt noin.. Eikä tarvihteis ees ettiä sitä aina kadoksissa olevaa kuumemittariakaan! Senku makoilis vaan ja oottelis jonku hoitavan, KAIKEN.
Kyllä lehmien kelpaa... Jos makoilet "liian" pitkään päivänokosilla tai ilta tai aamunokosilla, niin varmana on joku kohta koputtelemassa, että mikäs se nyt oikeen on, ku ei oo noustu sieltä vielä.. Se terveystilan kyylääminen on niin maksimaalista, että sellanen kyyläily pitäs saada meille ihmisillekki! Tunnistimet vaan kaulaan ja kyyläämään.. Meikäläisen mielikuvituksella kyllä juohtu mieleen monenlaisiakin konsteja tähä terveydentarkkailuun..

Nyt, ku tässä jo varmaa kuukauden päivät olen turhaan vouhkannu joka helekutin yö noita odotetaan poikivan tyyppejä, olisin niin mieluusti lehmä. Vois joku muu kyylätä ja ite voisin nukkua.. Lapset kahtoo netflixiä illat.. Myö kahotaa lehmiä. Livekuvaa navetalta, telkkarista.. "Onko tolla Liljalellipennulla toi häntä tänä iltana jotenki erilailla, sillee, että se vois poikia", aamulla todetaan ettei ollu... Ei ollu seuraavanakaa iltana.. Eikä varmaa vasta ku tänä iltana, ku olen kaikessa yksinäisyydessäni täällä koira- ja lehmälauman kanssa.. Sillonhan on paras hetki varmaan poikia kaikkie noitten kolmen.. Ehkä neljänkin..
 

Isäntäähän tuo vähä taas nauratti ja silmiä pyöritteli, että jo taas on emännällä aatokset, pitihän se kertoa sillekki, et mie oikeestaa haluaisin olla lehmä..

Löytyhän se..

NUUNUU

Pitkään oon tässä tuskaillu ja miettiny ja pläränny tulevia poikimisia.. Yli puoli vuotta ainakin..  Katsellu myynti-ilmotuksia, tuloksetta.. Tilasonnia ei vaan oo löytyny.. Tosi arka olis kyllä ostamaanki.. Nuo pöpöasiat ku arveluttaa niin kamalan paljon.. Karjassa on monia monia helmiä, joiden jälkeläisiä, lehmävasikoita kyllä haluaa pitää ja vaalia, vaan ei tilasonnimatskua, ei sitte millään.. Tulossa on, joskus sitten myöhemmin sellasia genomeiltaan kenties kelvollisia (ainakin emä ja isä on), ja suvultaankin soveltuvia. Mutten voi oikein enää odotella.. Olen niin kyllästyny, kun on sellasia ongelmallisesti tiinehtyviä eläimiä, enkä saa niitä tiineeksi sitte mitenkään. Tilasonnille me niitä ennen laiteltiin.. Nytkin on Löövi ja Lely sellaset hankalat.. Ja varmaa joku lehmäki löytys, vaan sonni uupuu..

Eilen taas surffailin netissä, etsin myytäviä, katselin tulevia poikimisia, millaisilla sonneilla kukakin on siemennetty, eikä kertakaikkiaan vaan sellasta järkevän olosta tuntunu löytyvän. Jos emään olis enempi, ku tyytyväinen ni isässä joku mätti ihan tarpeeksi.. Joko sitä on käytetty muillekki tai sitte indeksit ei ollu iha sitä mitä oisin kaivannu.. Sitte mulla välähti.. Liljalellipentu ja Kermahan poikii ihan pian, miten olis sellainen Brown Swissi sonni? Ensin se vaikutti ihan hyvältä idealta, mutta sitte ei kuitenkaan.

Saunan päälle isännälle sanoin, että josko vielä kahon nuo tämän hetkiset sonninpentuset.. Niko oli jo poissuljettu, koska sen emä on tosi keljuluonteinen, vaikka lypsääki ku huima. Ja mitä enempi kaivelin infoa Nuunuusta, sen varmempi aloin olla. Tässä se ehkä on. Meidän tilasonni.. Isännälle siinä hulupatin intopinkeenä Nuunuun emän tuotoksista, pitoisuuksista, Nuunuun iskän indekseistä.. Nuunuun emänemän tuotosvuosista, ja ihan kaikesta mitä mieleen juolahti asian tiimoilta ja varmaa muustakin. En tiiä tokkopa kuunteli ollenkaan, ku lehtee siinä samalla lueskeli, mutta ainakin se oli olevinaan ihan kartalla näistä asioista ja kehu, että kylläpä joo Nuunuu kannattaa jättää kasvamaan.. Mikä ilahduttavinta, Nuunuun emä on sellainen spesiaalitapaus.. Meillä on paljon yhteisiä ja mukavia muistoja.. Nuunuun emä on kyllä myös tuotokseltaan ihan parhaimmistoa.. Viime kauden 305 tuotos oli kuitenkin 12518kiloa mammia.. Pitoisuuden ja solut oikein hyvät.. Ei ollenkaa pöllömpää.. Rakenteeltaankin ihan soma ja utare sellanen, että robottiki tykkää..

Tänään sitten kerroin Nuunuulle, että otan eiliset sanani takas.. Ku eilen vielä olin sitä mieltä, että välityskuski vois sen tulla viemään jo häiriköimään ja pahoinpitelemään jotakuta muuta.. Kerroin sen sille ihan ääneenkin.. Että kyllä se on nyt niin, että sie Nuunuu kullannuppu jäätki meidän iloks ja riemuks tänne elämään.. Vähän meiä pittää noita käytösjuttuja vielä harjotella, mut eikös tuo tosta ala jossai kohtaa hiffasta, että immeisiä EI mukiloida mustelmille..

Isäntäki siihen tuli kysymään iltatöillä, että no kukas se Nuunuu nyt oikee on.. Ja ku menin Nuunuuta huutelemaan, että tuossa se on.. Nuunuu nous kutsuttuna makoilemasta, ja kieli pitkällä tötteröllä tuli morjestamaan.. Ei ehkä niin miehisin jäppinen vielä, mutta ehtiihän sitä.. Kakarainenhan se vielä on.. Olisko muutaman viikon ikäinen vasta.. Ja jo sai kantaakseen suurenmoiset odotukset ja suunnitelmat..

Valmistautumista...

Liljalellipennun ja Kerman ja Lutukankin odotettu poikimapäivä senku lähenee.. Lutukka vaa tuli otettua pikkase etuajassa sisälle jo aikoja sitte, vaikkei ois kyllä tarvinnu. Tuo kolmikko on niitä Brown Swissi sekulia.. Risteytelty ties mistä, ja liekkö kolmannen polven risteymiä jo vai toisen.. Tänää oli aika ottaa Kerma ja Lilja ulkopihatolta navetan puolelle valmistautumaan.. Melkeinhän seki meni niinku meinattiin.. Ensinnä meinattii, että saadaan myö ne siitä eroteltua toisista kujoselle, joka vie sitte laitumen puolelle, pääseevät sieltä sitte lehmäaitaukseen ja navettaan ja silleen.. Vaan toisenlaiset oli suunnitelmat.. Siinä ne pariin otteeseen veteli vähä suuntaan ja toiseen koko porukka, joten päätettiin teljetä ylimääräset sitte pihattoon, että saadaan Lilja ja Kerma ottaa oikee suunta.
Ottivatkin, ja myö myhäiltiin, et eiku vaa lähetää aukoo lehmäaidan porttia leideille.. Siellä ne jo napottiki portin luona, vaan ku vihon viimein sain kahlattua portille asti, päättivät painella takas sinne mistä tulivatkin.. Isäntä traktorilla niitä husimaan uuestaa oikeeseen suuntaan.. Kohtahan sieltä näky Lilja.. Kerma..... Ja Lumikki... Se siitä myhäilystä.. Lumikki oli päättäny hypätä aidan yli Lillukan ja Kerman perään..
Melko mutkattomasti ne siitä sitte hilpas lehmäaitaan ja lehmäjengin "avustuksella" perille navettaan.. Ehkä me huomenna tai joskus saadaan Lumikki ajeltua Purkalla sitte takas ulkopihatolle... Oli se sen verra heikkohermosen olonen, ku tarjottiin sille kyytiä, että rauhottukoonsa nyt huomiseen ainakin..

Eilenhä tuo oli ystävänpäiväkin.. Yhtä ystäväpolosta siinä iltasella sitte eläinlääkärin kanssa hoieltiin.. Kamalan urakan teki Illukkadallukka, ku kaks vasikkaa punners maailmaan lauantaiaamuna.. Vaan olis voinu käyä Napsulle huonosti, jollei ollu siinä tarkkailee tilanteita.. Nipsu sieltä kyllä synty ihan iteksiään, vaan Napsu päätti tulla peba eellä.. Vetohommiksi se meni, onneks tupsahti helposti pois. Helposti kuoleevat, ku vikoperin tulee.. Noh, Nipsu ja Napsu voi oikeinkin loistavasti, vaan Illukkadallukalla alko halvausta tehhä.. Näin sen jo sen katseesta ja korvanpään kokeilu sai jo soittelee eläinlääkäriä mestoille. Kyllä sen vaan näkee, että kaikki ei oo niinku kuuluu. Ja tarpeen se eläinlääkärin kutsuminen olikin, lääkekuurille joutu, kun tulehusta tekee kohtuun ja sen tiimoilta sitte halvauksenalkuakin.. Hirvee huoli edelleen, vaikka voihan se paremmin. Silti, se osaa olla ailahtelevaa tuo vointi. Hetken on parempi ja kohta ties vaikka pahempi.. Herkästi soittaa eläinlääkärin uudelleen.

Aivan ihastuttavia pikkusia nuo Nipsu ja Napsu!!

Jentteriä ootellaa poikivaksi tässä ihan än yy tee kohta puolin, haaveissa ees muutama yö, ilman heräilyjä enneku tuo Lilja, Kerma, Lutukka poikimisputki alkaa.. Isäntä viimeyöksi jo viritteli makkarin telkkariin livekuvat navetalta, että emäntä saa vaa silmiää raotellen kahtoa tilanteet.. Toisen kameran kanssa onki ollu riesaa, ku ei oikein yöaikaan meinaa aueta.. Siinä on tullu sellanen tunne, että noppeemmin ois tilanne nähty, jos vaikka kävis siellä. Tai laittas tietokoneen päälle ja kahtelis toisesta kamerasta. Vaivalloista unenpöpperössä. Mut olipa yöllä mukava, ku herätys soi, ni senku vaiensin sen, kahoin telkkaria, ja laitoin silmät vaa kii..

Josko se nyt enne yötä sen vasikan sais tehtyä, vähä se sen olonen on ollu koko päivän..

Tuossapa meidän kuningatar Justiina.. Tarkkailupaikalla.. Kovasti on kasvanu ja viisastunu..

Elämää..

Olihan meillä ajatus.. Että siirrellään noita tiineitä hiehonhutaleita tuonne hieholandian puolelle... Purkan, the karjavankkurin irrottelin hangesta jo edellispäivänä ja pyöritin lämpimäks, että sitte lähtee hyvästi käyntiin, ku SE hetki koittaa... Lumikki oli ensimmäinen ihan innokkaan olonen lähtemään. Lompsutteli kohtuullisen urheesti aina ovelle asti, kunnes sitte ei oikeestaa enää huvittanukkaa liikahella etteen ei taakse, eikä oikeen sivullekkaan.. Siinä neuvoteltiin, odoteltiin, suostuteltiin ja vähä painostettiinki, työnnettiin ja puljattiin.. Loppuviimeinhän se sinne kopperoon mennä lompsutteli ja eiku matkaan.. Päästiin me melkeen muutama kymmenen metriä ovelta, ku kurkistin taaksepäin.. Ei se ottanu ku pienen latasun, ku lastaussilta oli alhaalla, eikähän isäntä ihan ennättäny estämään Lumikin vapauteen loikkaamista.. Aitaa meni matalaks kohtalaisen paljon, ku Lumikki veteli vapaudenriemussaan pitkin peltoja.. Lopulta piti käydä avaamassa hieholandian portti ja päästää Hallayö ja Lilja-lellipentu hakemaan Lumikkia sieltä vikopuolelta peltoa. Kulkiessaan vielä vähä askartelivat aidankorjuuhommia, ennenku alkoivat valua hiljalleen hieholandiaan päin.

Että eipähän sille päivää enempiä hiehonkuletuksia tarvinnu haaveilla.. Jotenkin oli sen hangessa tarpomisen jälkeen niin kaikkesa antanu olo, ettei oikeestaa huvittanu kokeilla onneaan enää toisen kanssa, saati kolmannen.. Toisella kertaa sitte parempi onni. 

Kyllä oon ootellu tässä, että nuo muutamat lemmuskat koittas nyt oikeesti jo poikia.. Singeri, tai siis Ingel poiki kyllä joo (Natashan), mutta tuossa kolme pitää vielä hullua jännityksessä, ja mitä pidemmälle virutteleevat poikimista, sieltä tulee kohta lisää jonon jatkoksi. Ei kai siinä muuta, vaan alkaa meikäläisen yöt olla jo niin unenpöpperöisiä heräilystä, et olen jo jonku kerran nukahtanu, enneku kännykästä kamera aukiaa, ja näkisin tilanteita. Eikä aamulla oo mittää muistikuvaa herätessä koko yöstä, tai niistä herätyksistä, siitä ku kahtelen navetan touhuja.. Sitte kurkistan kahvikupposen äärellä, miltä siellä näyttää. Toivoen, että jos sitte onkin jotain tapahtunu unien aikaan, ois ainakin kaikki menny hyvin. Arveluttaa, että ens yönä kyllä Dalmeissoni saattaa vaikka alkaakki poikia, tai Julmiina. Vaikka eivät ensimmäistä kertaa räjähtämäisillään olekkaan, silti jotenkin vaan tahtoo olla varmistamassa, et kaikki sujuu hyvin ja vassu tulee sieltä oikein perin ja elävänä ja terveenä..

Justiinan kanssa on ollu tässä sellasta oikeesti opettelun tuntua, ja rajojen etsimistä ja löytämistäkin.. Jonkun kerran se on loukkaantunu sydänjuuriaan myöten ja näyttäny ainakin maailman säälittävimmältä pikkupodhikselta, jonka tunteita on loukattu, pahasti, kun olen oikeesti joutunu kieltämään siltä jotain typeryyksiä. Silti meillä on ihanan mutkaton suhde. Vaikka se heittäytyy aivan draamaqueeniksi kielloista, niin hetken päästä sovitaan ja ollaan taas ainakin maailman parhaat ystävät. Että ei jätetä asioita hampaankoloon, niinku me naiset herkästi muutoin tehäänki. Justiina on oppinu yhden tai kaks sellasta "käskyäkin", no yhden käskyn ja yhden kehotuksen.. Tai jotain. Se hiffaa pienestä, ku kieltää sitä, ja osaa mennä "pois", ku sanon. Mut se oppi tuossa myös sellasen jonku mielestä koirille kuuluvan perusjutun ku istu. Tai "istumaan", niinku meillä tupataan kehottamaan. Ja istumaanhan se käy! Sitte saapi herkkuja ja kehuja niin, että massu melkee halkee.. Luoksetulo on vähä niin ja näin.. Joskus tulee ja joskus ei. Viheltäen sitä kutsun, ja pääsääntösesti se kyllä tulee, jollei arvele jotain tylsää seuraavan siitä luoksetulosta, niinku vaikka, et joutuu välieteiseen hengailee tai jotain. Siinä on niin tylsää, ei mitään tuhottavaa, ainoastaan pari luuta ja oma peti, joka sekin kestää kaiken.. Ei reikääkään, vaikka sitä on pöllytelty ihan kohtuu voimakkaastikkin. Pukuhuoneeseen jos pääsis, ni se vasta ois kai mukavaa, ja sen takia kannattas totellakkin.. Mut tyhmät ihmiset kieltää aina kaiken, mikä vois olla sellane löytöretken tapainen. 

Lempin kanssa ystävyys senku syvenee.. Sitä on niin ilahduttavaa seurata. Tänään Justiina ylpeenä kanto Lempille pulloharjan.. Kai se arveli, että nyt sitä muute Lempi pestään siun suukka.. Ei se Lempi siitä kovin lämmenny, niiku ei lämpee kovin niistä muistakaan leluista, joita Justiina raahaa sille.. Kumppareita, harjoja, luita, tyhjiä purkkeja, lattiankuivauslastaa... Uteliaana se kahtelee sitä tavaranpaljoutta, ja oottaa että koska toi vanupallo tajuu tulla leikkimään!! Niinku tänäänki, kuvan oikeen otin, ku Lempi niin kovasti ootti.. Ja Justiina vaa vöyhkää sen pulloharjansa kanssa, jonka pölli tankkihuoneesta.. Illalla hävis tiskiharjakin.. Löyty Justiinan pediltä.. Melkonen materialisti? Ku niin kamalan paljon tarviaa kaikenlaista tavaraa..

On tää kyllä Elämää, isolla EELLÄ!