Kuvan teksti on kaikenkertova.. Panadoolia, lämmintä juomaa itelle ja lääkintäkirjanpito tuonne bittimaailmaan kuntoon, ku ei isäntä antanu enää navetalle lähteä iltatöille.
On kuulemma nyt ihan tosiaan saatava emäntä kuntoon, että kykenisin lähteä nautiskelemaan koirien työskentelyn seuraamista ihan livenä tuonne mehtään.. Vaan just nyt tuntuu, että menkööt muut, mie seurailen peiton alta käsin liveseurannan merkeissä tablettia tuijotellen...
Tälle viikkoa on kuulunu muutaki, ku vaa flunssan potemista. On ollu hygieniatarkastusta, vasikoitten nupoutusta, robotin huoltoa ja yks semmarikäyntikin (no okei, ostin samalla muutaman sonninannoksenkin, shoppailu on aina piristävää).. Voitte uskoa, että navetoinnin välit on sujunu sukkelaan nukkuessa tautia muka pois, vaikkakin herätessä olo on karmivampi, ku ennen nukkumaanmenoa.
Mut onha meillä se lomitusjuttu, jos ja kun sairastutaan.. No on joo.. Ilimastako se on? No ei todellakaan.. Kyllä sitä työntekijänä joskus tuli jäätyä saikulle, ku ei kyenny enää lähtee. Eikä maksanu mittää. Vaan toista se on täällä..
Sen lisäksi, että lasku hujahtaa postilaatikkoon saikkuilusta, niin se on sain osa siitä kokonaishinnasta, vaikka jotain pientä korvausta toki voi anoa tulevaksi jossain kohtaa elämää Melalta..
Useimmiten nimittäin käy niin, että tuolla yks jos toinenkin eläin ottaa palkokasvia suuren suuriin sieraimiinsa, ja alkaa terveys renata navetan daameillakin.. Ei nimittäin aina käy mieleen sellaset muutokset. Ja kaikenlainen stressaaminen on pahasta niin immeisille, ku lehmillekkin. Jokanen immeinen, ku tuppaa kuitenkin toimimaan omalla tavallaan, ni nuo eläimet ei oikein tykkää hyvää, kun siellä joku kolaileeki paskoja vikosuuntaan tai vaikka käpöstelee käytävillä eritahtia, ku emäntä ite.. On se oikeesti kallista lystiä sairastaa. Silläpä sitä sinnikkäästi lähtee tuonne hommille, räkä poskella. Ei sillä lomituslaskullakaan niin väliä, maksaahan sen, mutta noiden örkkien maailmaa en kehtois olla mullistamassa pikkulenssujen takia saikkulemalla.
On tässä onneksi ollu noita lomailijoitakin, ku lasten syysloma sattu just tälle viikkoa. Yks jepetti siellä onkin ollu askartelemassa apuna ihan ahkerana. Eikä oo ainakaa asukit siitä tyypistä kovin ressannu, niin on äitinsä poika.. Seurailin sen hommia yks aamu, ku vassuloita oli siellä siivoilemassa.. Varmasti rapiat puolituntia meni siellä rapsutellessa ja seurustellessa, välillä huiski kola, ja taas seurusteltiin.. Kiirekkös tässä.. Ja vassut tykkäs. Ja poika kans.. Siis, kun ovat niin pölhäkkeitä ne pikkuset ja isommatkin, että tekee siitä siivoilusta toisinaan aivan mahotonta..
No jos jotain hyvää, niin kirjailin tuonne nasevaan kaikki maaliman lääkitykset taas ajantasalle, köllötellessäni. Sieltä se on hyvä sitte jonku tahon seurailla tämän tilan lääkehommiloita, kuka on saanu minkäkin verran millonkin ja mitä.
On se vaan aikas hyvä turva niin monelle taholle, meillekkin, että voidaan osottaa sieltä millo vaan miten jotai tiettyä eläintä ollaan lääkitty, jos se jottai on joskus millon tarvinnu.
Ja eiku taas nassuttaa jotain mukavan lämmintä juomaa ja toivomaan parempaa huomista..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti