Jätti tupsautti eilissä iltasella tehä ihan kohtalaisen kookkaan sonnipojan Brawlerista. Lehmäpentua kovasti oottelin, mutta Mörrin sain.. Emänsä poika, sanoisin.. Ei se oo mikää kääpiölehmä nimittäin Jättikään.. Eikä sitä suotta Jätiksi sanota, vaikka sillä oikeekin nimi on. Sen korkeus hipoo meikäläisen mittoja.. Sadan kuudenkymmenen sentin kantturoita.. Ehkä saatan olla sentin pari korkeempi, ainaki jos varpailleni nousen..
Se oli tänä aamuna sellane oma lepposa ittensä.. Mutta iltasella jotenkin outo, eikä oikein ottanu jaloilleen ihan normaaliin tapaan. Ja korvanpäätkin tuntu vilposalta.. Julma ämmä tai ei, Mörri vietiin pois Jätin luota. Miksikö? No jos lehmälle tulee poikimahalvaus, se voi rusikoida sen pienen aarteensa hengiltä siihen alleen jos jalat ei toimikkaan.. Sitten soittelemaan eläinlääkäriä. Joka siis lähti tulemaan puolentoistatunnin ajomatkan päästä.
Jaloillaan oli kyllä mamma, mutten Oikkupeikolle sitä rohjennu lähteä viemään lypsylle. Sinne jos sen jalat ois topannu, ni olispa ollu melkosen ongelmallinen tilanne. Kaivelin kannukoneen esiin, ja ehottelin Jätille, et miten ois lypsyhommat niinku näin?
Niin kamalan epämukavaa, ku se lypsytouhu kai pitäsi ollakkin, niin Jätti seistä napotti irtaalla siinä, ku lypsimet lypsi maitit kannuun.. Ja siitä tarjoilin sen pullosta sitte Mörrille tietenkin. Ja ku sitä tuli vähä enempi, ku Mörrin tarpeeseen, sai naapuritkin sitte osan..
 |
| Kyllä, tällä daamilla on viisi vedintä... |
Eläinlääkäri käväs sitte kaheksan huikkeilla, ja Jätti sai tarvitsemansa tökötit suoraa suoneen. Urhea lehmä, oli se vaan niin reipas.. Näin varhasessa vaiheessa, ku reagoi, on hyvät mahollisuudet, ettei se jalattomaksi mene ensinkään. Ja sepä noitten poikineitten lemmusten kanssa tärkeetä onkin, että niiden eloa ja oloa seurataan erittäin tarkasti. Koplutellaan korvien lämpöä ja seuraillaan onko se poikinu ihan oma itsensä noin muuten, mittailla lämpöäki, jos arveluttaa.
Myö ei kyllä ruvettu ees mittaamaan, ku jotenkin vaan tuntu, et nyt on eläinlääkärin tultava, näki sen vaan siitä eläimestä vaikkei kovin huonona sinänsä ollukkaa, eikä jääty oottelemaan, että menis huonompaan. Eläinlääkäri sen mittarin kaivelee esiin kuitenkin ensimmäisenä.
Olihan se eläinlääkäri sitä mieltä, että halvausta se vaan lähti tekemään.. Joskushan niitä polosia joutuu hoitamaan useampaan kertaan, että tokenee. Toivottavasti Jätti selvis yhellä hoitokerralla ja on pian mahtava oma itsensä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti