keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Terveisin Lehmä

Ai mitäkö kuuluu meidän valtakuntaan? No tällähetkellä ollaan aika tyytyväisiä noiden alamaisten hommiin, ja kiitokseksi siitä ollaan tykitelty vähän paremmin maitoa, että saavat sitä rahaa, jolla kustannellaan tätä meidän eloa, me tehään rahaa, ei ne.. Näkkyy olevan paremmin huumorintajua meidän kolttosiin, kun tankkilappua kahteleevat, kuulemma hirveenä on kaikenlaista mistä pitää huolehtia tässä meidän elämässä. Pitää aina välillä muistaa palkita alamaisiakin.

Kuulemma tuolla ihmisten maailmassa kuvitteleevat, että nämä ihmispoloset tekee meillä hirveesti rahaa, tai siis tolla maidolla, jota me sitte joko annetaa enempi tai sitte vähempi, riippuen ihan täysin siitä, miten ne kullonkin meitä palvelee.. Että ovat ihmiset meidän yläpuolella jotenkin.. No annetaan kuvitella vaan niin.. Pölöhöt. Jos tajuaavat todellisuuden, pian käy köpelösti ja alkaavat näiden meidän alamaisten oloja vaatia paremmiksi..  Perustaavat jotain oikeutta lypsykarjan alamaisille ryitä. Eivätkä saisi uhrata kaikkea aikaansa meidän oloihin ja eloihin.. Pah. Me ansaitaan vain parasta, ympäri vuorokauden, emmekä ole valmiita tästä neuvottelemaan.

Viimepäivinä ape on ollut vähän mautonta, hiukan kuivanpuoleista.. Ei sillon tee mieli tiputella niin paljon maitoa tuon lypsäjän luona. Me halutaan katsos vaan parasta. Koostumukselta täydellistä apetta. Ja jos ei nuo alamaiset meille täydellistä tee, niin näkeevät sen kyllä siinä tankkilapussa, joka niille niin on iloa viimeaikoina tuonut.

Sama se on ihan kaikessa, me kyllä protestoidaan, välittömästi, jos meidän tarpeet ei tule ensisijalla ja jos joku ei kulje mielen mukaan. Ja se on se tankkilappu, mistä nuokin sen kyllä älyää. Tosin tuo yks vouhake täällä kuleksii ja vahtii kaikkea mahollista, huomaa se kyllä, jos jollakulla on jotain mielenpäällä. Tai jos on joku pöpö iskeny. Onneks on melko huumorintajunen.. Siis tuo vouhake. Meilläkin on mielekkäämpää, ku on joku mille hymähdellä täällä märehtimisen lomassa.. Ja jokainen vähän vuorollaan tuolla kohtuudella sen huumorintajua kokeilee. Aamusella tehään sellanen väistelyrata sille, siis ihan joka aamu. Ja iltakin, ku se niie kärrien kanssa tulee huseeraamaan. Ei tuo pahasti ole suuttunu. "Nyt suuttu Marde", se mölähtää ja nostaa ne kaadetut turvekärrit pystyyn, jatkaa sitä pehmikkeen nakkelua.. Hupaisinta on seurata, ku joku aina vuorollaan kahtoo, et se on nyt tuon parren sipistelly, ja menee siihen seisoskelemaan ja oikomaan koipia, että pitkälleen kävis.. Noppee se on kärrinensä, ku se on paikalla ja antaa lapion heilua, ettei tarvihe pehmustamattomalle parrelle köllähtää. Se oiski kyllä ihan kohtuutonta meille, mukavuus ennenkaikkea.

Eilen se hupatteli ääneen, että kuulemma me lehmät voitas saada enempi rahaa, (näin jo mielessäni jotain exrtasuperherkkuja, joihin ne rahat kuitenkin hujahtais) jos ruvettas laiduntamaan. Kyllä minä sitä kuuntelin siinä toisella korvalla ja toivoin, että järkiinsä tulis. Kai sen muistissa oli vielä viime kesä.. Ku lopulta tuumi, ettei meitä oikee pakottaakkaan voi. Yrittihän se sillo viime kesänä.. Ja loppujenlopuksi löi Jätin tonne lastenosastolle arestiin. Se kyllä jo meni älyttömyyksiin kolttosissaan, vaikka moni muukin siihen touhuun osallistu... Kyllä minäkin sen muistan. Aika monena aamuna tuo tuumi vähän tuohtuneen kuulosena, että "MITÄ SINÄ TAAS TÄÄLLÄ TEET?", ku Jätti oli yön aikaan sisälle ilmaantunu. Lopulta Jätti veteli aika monen monituista kertaa tosta lankkuaidan läpi ja avasi ihan ovenkin tuolta, että sisälle pääsi. Nythän tuo Jätti on kaveerannu vouhakkeen kanssa ihan mahottomasti, aina tuo muistaa kehua, miten tottelevainen se on... Se luulee tuo hölmö lehmä, että vouhake sen viskaa takasi sinne lastenosastolle, jos ei tottele. Ei oo kehattu asiaa oikasta, ku näkyy tuovan niin hyvää mieltä moinen tottelevaisuus.Mutta kyllä se niin on, että me tiedetään kyllä ite missä kullonkin tykätään olla, eikä sitä ihmiset ala määräilemään.

Alamaisetki on hyvä pitää välillä hetken aikaa vähän huolettomampana, ja antaa tilanteiden olla rauhanomaisia.. Kohta aletaan sitä juoksutella kuitenkin, vaikka se tuon kameran tohon kattoon hommaski roikkumaan. Kyllä myö aina sellane asento tuolla löydetään poikiessaki, että se joutuu yönkähmässä tänne hiippailemaan.. Ja jos ei muuten, ni aina voi feikata, että muka poikii ja ei kauaa mee, ku se jo ovea raottelee.. Näin pidetään alamaiset valppaana myös yöaikaan..

Eiköhän tässä jo riittämiin.. Jatketaan toisen kerran..

Terveisin Navetan paras lypsylehmä

(Ollaan kyllä sellasia kuulemma kaikki... Ja olishan se ihan eriarvoistamista, jos joku olis jotenkin spessumpi ku toinen.. Lempilehmiä kaikki)


1 kommentti:

  1. No nyt oli kyllä just niin lehmämäisesti kirjoitettu juttu ku olla voi! :D

    VastaaPoista