Olen itse joutunut pohtimaan eettisyysasioita todella paljon tässä eläinten seassa... Nämä sonnipojat on yksi iso ajatusten jakaja monella tavalla.
Sonnivasikka syntyy... Olen aivan haltioissani, aivan kuten lehmävasikan syntymästäkin.. Harmittaa, että tämäkin on tullut tänne vain lähteäkseen kohta pois. Dääm, etten voi pitää näitä kaikkia...
Sonnipoika kasvaa ja sille hupatellaan siinä missä muillekkin.. (Mikä on muuten meidän ihmisten luoma mielikuva siitä mitä eläin tarvitsee... Ei sitä mahda oikeasti kiinnostaa mun lässytykset, paijaamiset, teen niin silti)
Entäs jos se sairastuu... Tai jos se ei juo. Tai jos se on muuten vaan heikko.
Sonnivasikka on meidän tilan eräänlainen käyntikortti maailmalle matkatessaan. Sille tarjotaan mahdollisimman loistavat eväät elämään, kasvuun. Halutaan lähettää sille kasvattamolle helppohoitoinen, terve vasikka.
Viime kesänä meillä oli harjottelija. Ja sillon meillä oli myös Lauri. Laurille ei maito maistunut, ja se oli aika isotöinen hoidettava. Sitä piti lelliä erityisesti, että se saatiin imemään pullosta. Harjottelija ihmetteli, miksi me tehdään näin paljon pelkän sonnin takia, eihän siitä meille ole mitään hyötyä... Käytiin hyvä keskustelu siitä, etten yksinkertaisesti voi antaa eteenpäin sellaista vasikkaa, joka ei varmasti pärjää maailmalla ilman erityistä huomioo. Tai joka todennäköisesti joutuisi hoidettavaksi sitten siellä toisella tilalla. Enkä kyllä voi antaa periksikään, jokainen ansaitsee saada parasta mahdollista hoitoa, joten se tehdään mitä tehtävissä on, olkoon vasikka kumpaa sukupuolta hyvänsä.. Harjottelija hämmästeli.
Sen keskustelun jälkeen mieleeni hiipi myös toisenlainen ajatus.. Onko oikein, että heikkoja, sairaita vasikoita hoidetaan viimeseen asti? Luonto korjaisi tällaiset itsestään. Ne ei selviäisi. Tällä hoitamisen vimmalla olen toki saanut elolle elpymään useammankin vasikan, mutta onko se sen eläimen tulevaisuutta ajatellen parasta?
Kaikenlainen heikkous heikentää kasvua, ja isommassa laumassa heikot yksilöt ei pärjää. Muut, vahvemmat pitää siitä huolen. Se on alttiimpi muillekkin ongelmille, sairauksille, koska huonon alun saanut vasikka ei omaa kovin vahvaa vastustuskykyäkään.
Samoja asioita joutuu puntaroimaan lehmävasikoidenkin kanssa. Kaikki vasikka-ajan haasteet ja hankaluudet kun vaikuttaa tulevaan, ja näkyy monesti ensikkoaikana paljonkin.. Lehmävasikat kuitenkin on itsellepäin tehty ratkaisu, hyvä tai huono, mutta vaikutukset ja seuraukset kantaa itse.
Ristiriitaista!
Ei ole mutkatonta ihmisen elämä ja ajatuksen juoksu.. Sydän sanoo yhtä ja järki toista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti