On sitä nauranu lapsetkin mulle.. Monet kerrat.. Mutta mistäpä sitä näitä toisille ihan perusjuttuja voi tällanen mistään mitään tietämätön tietää... Opitaan hiljalleen, kyselemällä ja kokemalla... Ja se jalo taito, että osaa itselleen nauraa, vie muuten pitkälle.. Ei mee otsa ruttuun ihan ehkä hetkeen..
Hupaisia tilanteita on riittäny.. Kun joskus ekoja kertoja menin kahtomaan vastasyntynyttä vasikkaa.. Siinä se retkotti, emänsä nuolemana.. Ensireaktio oli, että "sehän on värivirheellinen"... Hmmm... Enkai minä osannu arvellakkaan, että mustavalkoinen lehmä synnyttää ruskeavalkoisen pentusen! Isäntä siinä hymynvirne naamalla valotti asiaa, että sen vasikan isä on sitä ja tätä.. "Se on siis joku sekarotunen lehmä?!?"... Joskus vois antaa itestään edes himpun välkymmän kuvan, jos ei sujauttelis suustaan ihan spontaanisti kaikkea ihmetyksen aihetta.. No joo, voihan sitä sekarotuiseksikin sanoa. Isäntä puhuu risteytyksistä. Mä sekarotusista ja sekuleista.. Onko tuo nyt niin justiinsa.
Meni sekaluutta holsteinit ja aayyt, minusta olis ollu jotenkin muka luontevampaa, että mustavalkea olis ay ja ruskeavalkoinen holsteini.. Tiiäppä näistä nyt sitte.. Sekulit ei mee sekasi... Jotta pakka menis vielä enempi sekaluutta, oli vielä ne Brown swissit ja Jerseyt.. Jotka jäi kiinni sekarotuisuudestaan ajan kanssa, kellä oli missäkin jokin kaiken paljastava valkoinen läiskä! Minua ei kiinnostanu niin noita sukuja selvitellä, oli vähän liian paljon kaikkea muutakin ihmeteltävää...
Pahempaa oli edessä.. Jumankekkuli nää elukat vuotaa verta pebasta! Kuolemaako tekee vai poikii vai mitä ihmettä.. Nooo... Aikas monella kiiman jälkeen vaan tulee veret.. Ai jaa.. Kyllä mä olisin jo ollu valmis soittaa ainakin eläinlääkärin.. Enkä ole ainoa, joka ummikkona on asiaa kauhistellu, kun ei voi tietää.. Vähän niinku soitin lapsena eläinlääkärille mun hamsterista, joka oli mättäny posket täyteen herkkuja, ja mä olin aivan varma, että nyt se kuolee tai ainakin halkee... Kysymällähän asiat aina selvii...
Sitä on mahdoton edes sanoin kuvailla, miten paljon asioita mahtuu noiden navetan seinien sisälle ja ulkopuolellekin. Mitä kaikkea oppii ja miten kovasti se halu oppia vie etsimään tietoa, kysymään, ku joku kyselyikäinen laps.. Tyhmiä kysymyksiä ei kyllä ole. Ja tosi paljon kyseenalaistaminen ja kysyminen on avannu uusia tuulia ja ajatuksia kaikkeen. Mahtavia on ne hetket gurujen kanssa, eläinlääkäreiden, semmareitten, karjantarkkailijan kanssa, kun ne kertoo niin valtavasti kaikenlaista, mistä mä vetelen huikeita mietintämyssyjä päähäni..
Joten, jos jokin asia mieltä askarruttaa siellä lukijakunnassa, niin antakaa tulla vaan.. Jos ja kun en välttämättä osaa kaikkeen vastata, ainakin pyrin selvittämään..
Ja Vimpula... Mä en osaa vastata siihen, voiks Mara jäädä... Ehkä tuo vetoomus työpöydällä saa isännän sydämen heltymään.. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti