Kirjoittajan ura lehmälandiassa on aika alkutaipaleella.. Lähtökohdista "pelkään lehmiä kuollakseni" ollaan tilanteessa, jossa palvon lehmiä päivästä toiseen. Tästä elämästä lehmien keskellä kiitos "Täbleissonille". Sen kanssa aloittelin tätä elämää, se oli vallan pieni pentunen silloin.. Imeskeli sormia ja vaatteita.. <3 Harmiton pikku otus... Sitä se on vieläkin, jo paljon isompanakin...
Pihattoelämää elää lehmät meillä ja lypsäjänä Lely astronaut A4. Toiminut syksystä 2014... Tuota ennen oli lypsyasema, jota kaipaan ainoastaan silloin, kun Lely hälyyttelee jonninjoutavia. Automaattilypsy tuo kaivattua aikaa tarkkailla eläimiä, luoda niiden kanssa suhteet hyvälle tolalle jo pienestä pitäen.
Eläimiä on kaikkiaan kutakuinkin 110 tai jotain sinnepäin.. Lypsävät ja nuoriso yhteenlaskettuna. Vaikken ihan tarkkaa lukua osaakkaan ammusta katsomatta kertoa, ei se tarkoita, ettenkö tuntisi tuota lehmäjengiä hyvinkin tarkasti ja yksilöllisesti. ;)
Siirryttyäni tähän ihan kokopäiväiseksi puuhanaiseksi, aloin oivaltaa millainen on omanlaiseni navetta ja millaista elämää haluan siellä olevien eläinten viettävän. Vielä on paljon itsensä etsimistä ja omien arvojen ja ajatusten hakemista, mutta väittäisin, että hyvällä mallilla mennään ja tämä on hyvinkin juuri meidänlainen juttu, meidän näköistä tuotantoeläinten pitoa suurella sydämellä...
Sanotaan... Että paras lehmä on huomaamaton ja hyvä lypsämään.. Kirjoittajan ihannelehmä on kainaloon tunkeva vähemmän huomaamaton, hyvin tuottava (no jaa...) ja terve eläin... Olkoonsa sitten vaikka vähän vähemmän kauniskin...Kunhan pysyisi ilona arjessa pitkään..
Onnellisen lehmän näkee hännän asennosta... Kun ovet aukaisee ja katsoo ulos laukkovien ystävien peppuja.. ;)
Kuvan kaltaista vihreyttä odotellessa jään seurailemaan blogiasi mielenkiinnolla :)
VastaaPoista