Kysyppä tarkempia kuvailuja Kaijan värityksestä, en osais kertoa juurikaan, muutaku että se on mustavalkoinen suurinpiirtein.. Soma ku mikä.. Tunnistan sen jo kaukaa kuitenkin. En tiedä miten. Se vaan on hyvänen aika Kaijan näköinen.. Ihan niinku kaikki muutki, omannäkösensä.. Jos se puuttuu tuolta lauman seasta, sitä kuitenkin alkaa kaipailla.. Jokin värijuttu vaan uupuu sillo näkemästään.. Kaijan väri. Se on vaa eri väri ku vaikka yhtä mustavalkoisella Jalolla tai Kutkalla ja niin edelleen..
Oli iltasella puhetta, että aamulla otetaan kyllä Kaija jo navettaan, ni on itellä rauhallisempi mieli.. Voin kamerasta stalkkailla sen touhuja ja sitä, alkaako se poikia millon. Yöllä on aivan turha sitä lähtee pimeessä ettimään, johan ne vapisee kauhusta, jos sinne lampun kanssa lähtee vouhkaamaan, ku ilman lamppuakaa ei näkis mittää.
Aamulla laittelin takakierron tyypit asennoitumaan lypsyhommille, ja lähin kahtomaan noita laiduneläjiä.. Heti jo kaukaa olin sitä mieltä, ettei Kaija kyllä ole muiden seassa syömässä.. Soittelin jo isännälle, että ei taidettu keritä ottaa Kaijaa sisälle poikimaan, että lähen kahtelemaan onko se metän puolella ja onko sillä kaikki ihan hyvin. Hyvinhän sillä asiat oli.. Ylpeenä siellä napotti pienen vasikkansa kanssa metsän siimeksessä..
On ihan mahtavia ollu nämä poikineet sen suhteen, miten luottavaisesti ne meihin immeisiin suhtautuu, eivätkä oo ollenkaa äkästelleet, kun on niitä siirrelty sitten navettaan päin.. Kaijakin viipotti reippaasti ja huolettomasti matkassa, vaikka isäntä jonkin matkaa kanto vasikkaaki hommaa jouduttaakseen. Kaijalla ei ollu mitään hätää.. Jotkuhan mammat on sellasia, että saa oikeesti olla varuillaan, etteivät riehaannu ihan höpönä, ku vasikan luo menee.. Nämä kullannuput on ollu kaikinpuolin nyt ihan herttasia äityleitä..
Kaijan lypsyhommatkin lähti uskomattoman hienosti käyntiin.. Rapsuttelin sitä poskesta, ni hätäkös sillä.. Iltasella piti hinkata poskee ja korvankärkee, höpötellä, ni alko maito irtoomaan.. Oikkupeikko, ku toka kerralla alkaa puhistella tissilöitä harjoilla, se on monesti sen verran jännä homma, että saattaa hetken äkkisestää mietityttää antaako sitä maitoa ollenkaan.. Kaija ei ollu poikkeus.. Äkkiä ne oivaltaa tapahtumien kulun siinä lypsyllä.. Enste harjaillaan, sitte lypsetään.. Ja nappulata putoilee nassuteltavaksi kokoajan.. Niistä nappuloista Kaija kovastikkin tykkäs.. Piti ihan ekstra annosta laitella, ettei lopu kesken.. Siitäpä sille jää mukava kokemus, ku saa herkutella.. Lypsyn jälkeen takas pentusensa luo tietenkin.. Siellä olivat niin tyytyväisen olosena sitte köllöttelemässä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti