Kylläpä täytyy sanoa, että tällanen tolkuton määrä hiehoja kun poikii jokusen lehmän lisäksi yhessä rysäyksessä, ni alkaa olla sellasta työnteontuntua tässä touhussa.. Oikeestaa ei joutas olla navetalta pois, ku syömisen ajan, ja kannattas jo palailla takas hommatöille..
Kun pullo/sankkojuotolla on yheksän pentusta, joita joutuu enemmän tai vähemmän neuvomaan, että siitä imuttelusta tulee mukavan kylläinen ja voimaantunu olo, ni siinä jo melkee työllistyy yks immeinen ihan täysillä.. Kahden viikon ikään asti ne juo sankosta tai pullosta ihan sitä aitoa maitoa, jonka jälkeen ne siirtyy sitte automaatin äärelle.. Sielläkin puolen on nyt niin paljon pentusia juotolla, että tunnistinpannat on loppunu kesken.. Saavat siis määrän X, ikänsä mukaisesti aina maitoa vuorokauteen ja jokaisella on oltava panta, jotta laite tietää kuka kullonkin maittiautomaatille tupsahtaa.. Yhden sankkojuottopentusen voisin nakata jo automaatille, jos ois panta. Täytynee ennättää jossai vaiheessa jostain taikoa uusia pantoja.
Siihen päälle sitte niitten melkein kaikkien mammat... Lehmät ossoo jo jutun juonen heti poikimisen jälkeen ja laukkoo kyllä robotilla herkuttelemassa enemmän ku innoissaan.. Vaan nuo ensikot... Voi luoja.. Täytyy vaan vahvasti uskoa, että kyllä ne vaan oppii. Ja onhan siellä oppinukki jo jokunen.. Kuukauteen 12 hiehoa on poikinu, joten neuvottavia on ihan vaikka koko päivälle... Vähän niinku palailis käyttöönoton aikasiin aikoihin sen vuosipäivän lähestyessä... Robotin käyttöönotosta alkaa olla vuosi kulunut.. Ei tässä kerkiä ku olla aitauksia virittelemässä nuorisolle ja käyttää noita muute vaan huonosti kulkevia..
Tärkeintä tässä kaikessa hiehojen neuvomisessa on KIIREETTÖMYYS... Älä painosta, anna tilaa, anna aikaa... Ja niin sitä tulee päivälle pituutta.. Tunnin verran ottaa jo nuo muutenvaan kiertämättömät ja siihen sellane kuuesta kaheksaan neuvottavaa lisäksi..
Ne oppii omaan tahtiin ja siihe ei mitää oikotietä ole. Ette osaa kuvitellakkaan, miten voi olla onnellinen sillä hetkellä, ku tajuaa jonku käyneen lypsyllä ilman aitaviritelmiä, tai napottaa siellä lypsyllä just sillon, ku siitä robotista ohi kuleksit. Tekis mieli kiljua ilosta. Kerttu se tänää yllätti mut ilosesti.. Vaikka se ilo voikin olla lyhytaikainen.. Se ei tarvia, ku yhen epämiellyttävän kokemuksen siinä robotin luona, ni kaiken joutuu alottaa alusta. Robotilla käymisen on oltava mukavaa ja turvallisen tuntuista.. Nytkin tässä odottelen, että Kaunotar ja Kaneli, jotka jo kierteli lypsyllä ihan mainiosti, menis tuolta aitauksesta vihdoin lypsylle.. Jokin epämukava juttu siinä on päässy tapahtumaan jossain vaiheessa, ku robsulla ramppaaminen tyssäs.
Nuoret eläimet on niin herkillä.. Ja nuo konkarit nappulanhimoissaan voi säikäyttää kokemattomia elikoita pahastikkin tuossa sisäänmenoportilla.. Varsin nuo vastapoikineet lehmät on aivan höpöjä kulkemaan tuosta robotin läpi nappulanhimoissa. Ja siinä kaikki ensikot ei kerkiä alta pois.. Ja ainakin Javalon on ihan mahoton robotillaramppaaja ihan koko lypsykauden aina. Muutahan se ei tarvia, ku joku vahvempitahtonen eläin, joka ajaa ensikon siitä robotin luota rajummin, ni ei se välttämättä uskalla siihen niin enää tulla..
On tässä kyllä tuumailtu vaikka miten, kuinka tää paletti nyt pysyy kasassa.. Siihen ei pidä tuudittautua, että niitä olis päivästä toiseen täällä neuvomassa ikuisesti, vaan on oltava se päämäärä, että jokainen oppii käymään ihan ite. Suunnitella ja käydä läpi miten toimitaan, aitojen kanssa, viiveiden, ettei sitte muu hyvin kiertävä porukka siitä opettamisesta joudu kärsimään=turhaan odottamaan lypsyllepääsyä. Välillä, ku oikee väsyttää ja ilta on venyny pitkäks, sitä ois nii helppo vaa mennä husimaan ne sinne lypsylle ja päästä pois töiltä. Mut se on vaan sellanen hetken hyvänolontunne.. Eläimen just ei pitäs ihmistä yhistää siihe lypsyllemenoon milläänlailla, ei ees sillo ku väsyttää ja haluais jo iltapalalle ja nukkumaan. Hirveen äkkiä se eläin vaan omaksuu sellasen. Huomaa noista, jotka on jääny sellasiks ohjattaviksi, kuka mistäkin syystä. Pääsääntösesti joku sairaus tai muu voi tehä eläimestä sellasen, ettei se ite saa aikaseks mennä, ja ku joutuu jonkin aikaa ohjailemaan, ni se jää tavaksi eläimelle. Eikä se sitte tapojaan enää muuta, vaikka voi jo paremmin.
Ei muuta ku paljon unta ja paljon kärsivällisyyttä.. Kyllä se tästä iloksi muuttuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti