torstai 24. syyskuuta 2015

Pikku askartelua...

Voihan surina sentään... Tuossa on Oikkupeikon käsvarressa sellasia systeemiä, jotka sitä ohjailee.. Sylinteriä.. Ei oo kauaakaan, ku ihmettelin mikä hiton valitus kuuluu kokoaika, ku käsvarsi muka pitäs olla hiljaa paikallaan.. Siinä pesukipposten alla.. Ei ollu paikallaa, eikä kyllä hiljaakaa.. Iso oli valitus lypsäessäkin.. Sellane valitus, että piti ihan huoltomiestä vaivata ja kilauttaa mikä se nyt oikee on. Ei se rohjennu antaa mun itte sitä ruveta turimaan, vaikkei se sinänsä kummonen homma oliskaa.. Vaan ehkei se luottamusta herättävää oo, ku kyselen ensin mittee voin tehä siinä niikus peruuttamatonta, ettei se jekkase kohta senkää vertaa.. Seuraavana aamuna oli vakkarihuoltotyyppi tässä näyttämässä melkein käestä pittäen, miten ne sylinterit oikein vaihellaan.. Arvelin kyllä, etten tällä hyvällä muistilla enää seuraavana päivänäkää muista, kuinka se oikein tapahtu.. 

No ei siitä edes oikeestaa ole kovin kauaa, ehkä, ku se käestäpittäen-opetustuokio tuossa oli, mutta olipa tai ei, niin taas se samanlainen valitus alko kuulua uuelleen.. Epäilin jo itteäni, koska arvelin, ettei ne nyt voi kokoaika kosahella tuollalailla.. Mutta nöyränä piti vaan isännän painella hakemaan uusia sylinteriä kaupungista.. Tulihan sieltä raahattua vähän kaikkee muutaki tarpeellista samalla kertaa..

Kerkespä levahtaa joku ruokintapömpelin juttukin vielä samaan hengevetoon melkeimpä.. Se oli noppeesti korjattu kyllä.. En tiiä miten, mutta ihan sama, ku vaa pöppänää tippuu kaukaloon.. Yritin sitä ite selvitellä hetken ja totesin, et rikki on enkä osaa korjata.. Isännän hommiks se meni.. 

Eipähän siinä, yritin kovasti muistella mitenkä se homma nyt oikeen menikään niie sylinterisysteemien kans.. Avasin suojakotelon ja tuumailin, että kyllähän nuo tuosta irti lähtee.. Ruuvimeisseliä vaan ja sellasta toisenlaista avainjutskaa, ni homma on jo puoliksi tehty. Isäntäkin hilpas siihe kahtomaan, ku sanoinki, et olis se ihan hyvä senki nähä mitä pittää tehä, jos se valitus alkaa kuulua. Sehä oli sitte nopsa homma, vaikka keljuttiki siihe ruveta. Kaikelisäksi oli ne tismallee samat systeemit, jotka oli levahtanu, mitkä vasta vaihettiin..

Kovin montaa päivää ei tarvinnu etiäpäin mennä, ku kahtelin, että mitä ihmettä se Kiulu tekee Oikkupeikon hellässä huomassa, muttei se kuitenkaa lypsä sitä.. Portit ku on kii, ni luulis sen rupeevan lypsyhommille.. Vaan ei.. Kelasin mielessä, että ei oo Kiululla kyllä valvottua lypsyä.. Siis sellasta, että se pittää käyä näpyttelee näytöltä, et okei, voit lypsää tän nyt. 
Eikun kahtomaan, miksei se raukkapolonen pääse suuntaan ei toiseen eikä mittää tapahu..


Siinä kipasin kääntämään ruokintakaukaloo sivuun, että saan Kiulun vapautettua pois. Kiersin robsuhuoneesee kahtoo mitä kummaa on meneillään.. Näky oli kuvankaltainen.. Paineet oli niinkus hävöksissä koko masiinasta.. Samaan syssyyn, ku olin jo epätoivoon vaipumassa kaikkia niitä hälyjä katellessa, isäntä tupsahti siihen.. Oliki jo ettiny minnuu.. Käessään sillä oli taas sellane osa.. Joku kompuran osa. Tais se sitte jälkeenpäin iltasella kertookki, mikä se oli (ei jääny osan nimi mieleen), mutta jo siinä ongelmaa katsellessa totesin vaan, et taitaa olla siun huki soitella jonnekki... Sen osan selittäminen ois jo ollu ehkä pikkasen liikaa sille huoltomiehellekkin, että luultavasti se ois ennemmin lähettäny kokonaa uuen kompuran meille, ettei sen tarviais enää hetkeekää arvuutella mitä ihmettä koitan sille selittää.. Oli se sen verran hankalasti selitettävän näkönen juttu, mikä siitä oli levahtanu.. 
Korjattuahan se tuli, ja uus osakin tupsahtaa tulla ihan pian.. Tykkään, ku ovat niin räväkkiä lähettää varaosat jos mitä kullonkin tarvii.. Ja tulee jeesimäänkin noppeesti, jos ongelmia ilmenee. Huippis homma!


Silti kyllä toivon, että jos tossa nyt ois tälle viikkoa ihan tarpeeks pikku askartelua.. Askarrellaan vaikka ens viikolla sit lisää, jos on pakko..




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti