Hyvien uutisten voimalla...

Oli mulla tuossa yks päivä ajatus.. Menin oikein aamuviieksi navettaan, sotkeakseni kaikkien sorkkaeläinten elämänrytmin.. Tietokonneen mukaan, ku siellä on hiljasta, ku huopatossutehtaalla tuossa neljän viien nurkilla.. Pommipojankin (hirvikoiran) otin lähtövalmiuteen, että päästään mehtään, ku hommat on tehty..

Olin jo mielikuvissani metsänsiimeksessä, ku lapset oli lähteny opinahjoon, eikä mulla enää ollu oikeestaa kummempia touhuja navetallakaan.. Aamupalan jälestä palailin hommiin, ja läksin vilkasemaan hieholandian kuulumisia... Aidan perillä näytti ihan, ku ois joku tumma pieni möykky.. Ja ku katsantokulmaa muutin, totesin, että siellä oikeesti on möykky. Metsäreissun kuvaelmat alko siirtyä etemmäs mielestä... Otin muutamia askeleita varmistaakseni näkemäni, ku silmiin iski sellainen vaaleampikin möykky siellä samaisessa paikassa... Siinä kohtaa viimeisetkin kuvaelmat oli vain kaukainen haave, jolle heitin hyvästit ja totesin, että ehkä sitte seuraavalla kerralla... Ihme ja Kartsi oli poikinu yön aikaan... Eiku lisää hommia..

Pommipoika meuhkas koko päivän, koska viisaana eläimenä seki tajus, että tänää ois niiku pitäny olla mehtäpäivä!! Ja täällä pitää tarhassa vaan napottaa...

Ihmeen lehmänpentunen Miracle

Eikä sitä seuraavaa kertaa oo vielä ilmaantunu, ehkä ens viikolla sitte.. Sinä päivänä tulikin työpäivälle mittaa rapiat 16 tuntia.. Eikä sitä kauheen paljon vähemmällä oo menty muinakaan päivinä.. Alkanu ottaa kyllä jo voimillekkin, ja välillä on ollu pakko paeta vaan peiton alle nukkumaan. 

Siinä hötäkässä, mitä nää päivät on ollu noiden uusien pienten kakkiaisten ja lypsävien kanssa, oon turinu kahteen otteeseen maitonäytteitä (ku lusikka päätti lähtee lätkimään kesken ensimmäisen yrityksen), yrittäny pysyä kärsivällisenä neuvottavien ensikoiden kanssa (jotka ehkä oikeesti alkaa tajuu jutun juonen), ottanu ilolla (vai kauhulla) vastaan lisää näitä ensikoita lypsyyn.. Olen myös unohtanu asioita.. Mun piti laittaa karjantarkkailijalle ruokintaa varten infoa... Tajusin sitte eilissä iltana, että se muute tulla tupsahtaa tänä päivänä tänne.. Ei tuo onneks haitannu, ymmärs että tässä ollaa vähä oltu helisemässä näiden ensikoiden kanssa.. Kadotin myös yhen ensikon.. joka löyty sitte vikotyyppien seasta... Kiertelin ja kaartelin nimittäin muutamaan otteeseen puolinukuksissa ulkoaitaa, navettaa, eikä sitä muuten oikeesti löytyny sitte mistään... Onneks löyty hieholandiasta.. Oli kiimahouruissaan painellu aidan toiselle puolelle, eikä päässy takas vissii...

Toi se tullessaan hyviäkin uutisia.. Se karjantarkkailija siis... Karjan keskituotos on noussu aivan huikeesti! Ollaan jo päästy päälle 10 000kilon! Se on oikeesti sellanen saavutus, joka tuo sitä kaivattua potkua tähän tekemiseen.. Robottikin lypsää sen meilläoloaikaisia ennätyksiään.. Joten kyllä se kaikki työ tuo tulostakin, lehmät voi loistavasti ja maitoa tulee.. Vuodessa lehmien päivämaidot on nousseet hurjat 5 kiloa! Sellasia lukuja en oo osannu haaveillakkaan ja tavotteetkin on asetettu jonkin verran alemmas..

Kiitos lehmien <3, kiitos onnistuneen ruokinnan, kiitos Oikkupeikon (vaikka oonki sille aika helkatin äkäsenä edelleen).. Kiitos meille itellekkin jokseenkin hyvin handlatusta hommasta (vaikkei se ihan just nyt niin hyvin handlatulta tunnukkaan kaiken väsymyksen keskellä).. Näistä tämän päivän tulokset on tehty..