sunnuntai 2. elokuuta 2015

Loppuu se soittelu...

Mie olen silleen väärällä tavalla laiska ihminen.. Fiksusti laiska ihminen maksimois tekemällä, ettei turhan takia tarvihteis juoksennellä yhtään mihinkään.. Mutta meikäläinen jää tekemisen sijaan tuumailemaan ihan huolella, miten näitä pulmatilanteita ratkotaan... Laiskuutta se on, jos jumankekkuli päivästä toiseen kehtaa käydä naputtelemassa Oikkupeikon tulille, ennemmin ku keksii ratkasun tosi nopeesti ettei tarvi käyä..

Kärpänen tikussa...


Se on se kärpänen tikussa, juttu... Siitä on riittäny hupia ja vähä ärtymystäkin.. Lapset nauraa, kaikki nauraa, ja mieki välillä nauroin ja välillä mietin kuumeisemmin, mittee mie keksin, ettei kärpänen jumita tota Oikkupeikkoa. Oli mulla visio... Mutta sen sijaan, että olisin ryhtyny toimeen ja tehny asialle jotain, mä vaan tuumailin samalla, ku miljoona muutaki asiaa viuhto mielessä... Sitte se tikkuasia aina navetoinnin yhteydessä unehtu, kunnes se taas jossai kohtaa soitteli Oikkupeikko, et nyt loppu taas lypsy... Ja pahimmillaanhan sitä oli useamman kerran päivässä kuitenkin.. Aina, ku olin kotihommilla tai jotain..

Aamuhommilta olin sisälle lompsimassa, oltii tyttöje kanssa lähössä pitsalle... Vimpulalle tuumasin, että keritäänkö isolle tielle asti, ku se soittelee, että voidaan kääntyy takas.. Arveltiin, että viimestäänhä se soittaa, ku on pitsa edessä ja syömään pitäs alkaa.. Tässäkää kohtaa ei tullu mieleen, että vois vaikka nyt laittaa tuumasta toimeen..

Kerettiinkö isolle tielle? Kerkesin tasan istahtaa auton penkkiin, ku alko puhelin rallattaa.. Mutta jos jotain hyvää, niin ainakin sain aikaseks jotain. En todellakaa aikonu jättää pitsareissuu tekemättä.. Aivot suhas nyt ylikierroksilla, ja etti aiempaa nopeempaa ratkasua.. Eiku ehtimään tykötarpeita.. Kärpäsverkon kyllä löysin vauhikkaasti.. Mietin miten sen tuuppaa siihe, ettei paine imase sitä jotenkin juntturaan siihen tikunpäähän ja tilanne sama, ku kärpäsen kans. Ovilokerossa oli pahvinen kahvimuki.. Hmmm... Eipä ois voinu paremmin sattua.. Muistin, että aseman aikasia viritelmiä varten oli vielä jemmassa kuminauhoja.. Ja siitähän se sitte lähti...

Ei kaunein kukka kedolla, mutta eipä oo soitellu





Arvatkeepa onko herättäny hilpeyttä yhessä jos toisessaki, että tuon hintaluokan rensseli voi mennä toimintakyvyttömäks yhen kärpäsen takia.. Saati se, että sitä sitte tehhää varmatoimisemmaks moisille hilppeillä... Kyllähä tuo nauratti vähä itteeki.. Eikä ihan vähänkään..

Mulle aivan sama, kunhan nyt toimis.. Tuonhan pitäsi olla "väliaikainen" patentti... Mutta itseni tuntien se palvelee siinä siihen asti, että joku vesiletku pamahtaa ja tuhoaa tuon hienon keksinnön.. Ja luultavasti sittenkin teen vaan samanlaisen, ku en kuitenkaa kehtaa alkaa kestävämpääkään suunnittelemaan..


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti