Navetalla hujahtaa päivästä pääsääntösesti tietty aika. Jos millon jotain erikoisempaa tapahtumaa on, hujahtaa vähä pitempäänkin..
Nyt oon tässä innottautunu etsimään aikarohmuja.. Miten touhuta tuolla niin, että aikaa kuluis vähemmän, mutta kaikki tulis tehtyä kuitenkin huolella.. Alusta lähtein heti, ku navetan oven avaan, oon käyny läpi työntekoani. Mistä löytyy minuutteja muulle elämälle.. En vaan keksi. Eipä sillä, tässä nyt sinänsä mikää järjetön työtaakka tuolla ole, vaan ajattelin, että joskus olis mukava päästä joutusammin muille hommille.
Oon joka hommassa miettiny voisko tän tehä jotenkin toisin, mutta en keksi muuta, ku että tekisin sen sitte huonommin. Tai, että jonkun homman jouduttaminen tietäis ajan kulua kuitenkin jossain muussa kohtaa, ennemmin tai myöhemmin.
Pitäs jättää niin monta juttua varmaan tekemättä, että sitä ajansäästöä tuli, mutta kyllähä ne eestään löytää.. Tavalla tai toisella.. Jos kuivittelet toisella käellä, ni kohta pamahtelee sellaset tulehukset, ja työllistää sitte sitä kautta vielä enempi.. Mielessä tietyistä asioista ei vaan voi tinkiä. Toki voi miettii, josko ne vois hyvin tehä jotenkin joutusammin.
On iltahommia jouduttaakseen jotain ideanpoikasta tullukki, että voi aamusella jo varailla tiettyjä juttuja valmiiksi, ni säästyy ehkä ainaki viis minuuttia illasta.. Onko siitä sitte niin kovasti lohtua.. Senkin viiden minuutin aikana, ennätän havainnoida kuitenkin jotain. Lehmien kyylääminen ja kaiken analysointi on kuitenkin mukavimpia hetkiä..
Jätänkö lässyttelyt vähemmälle? Jansku on usein suositellu tätä... Aamuaskareissa oon jo tehny sellasen päätöksen, että aamusin ei kovin hupatella vasikoiden kanssa. Onnistun siinä vaihtelevalla menestyksellä... Tuuppaan naput eteen ja siivoon paikat, kuivitan. Ei seurustelua. Mut iltasella on kyllä pakko jo jotain sanoa.. Eikä ne varmaa suostuis mihinkää viikkojärjestelyyn, että maanantaisin, keskiviikkosin ja perjantaisin hupatellaan.. Se on kuitenkin sitä työtä tulevaa varten, että eläinten käsittely on sujuvampaa. Se vaan vaatii aikaa, paljon jo vasikkana.
Jos kuka lehmä kaipaa rapsuttelua, ni ei kai tässä elämässä niin kiire voi olla, etteikö nyt hetki liikene siihenkin. Tärkeetä se kai on sille lehmällekkin, eikai se muuten siihe tulis nuohoomaan.
Likasia eläimiä on niin epämukava kahtoa, että paskankolailu ja kunnon kuivitus on ehoton. Siitä ei voi minuuttiakaa riipiä pois. Ei lehmäpuolelta, ei vassulasta. Se kostautuu sitte sillo myöhemmin, ku häiritsee niin paljon, että pitää lähtee sukimaan niitä puhtaaksi. Vielä pahempi seuraus on, että likaisessa ja huonosti kuivitetussa parressa eläin saa aika varmana jonku pöpön tissilöihinsä.. Ja kiitos, mutta ei kiitos.
Jotenkin aattelen joka kohdassa, jota kriittisesti olen koittanu tuumailla, että tässä säästäisin yhen minuutin, tässä ehkä kaksi tai kolme.. Niin tulee sellanen fiilis, että eikai nyt jumankekkuli voi niin kiire olla, ettäkö tästä asiasta pitäs nyt ruveta luistamaan sen muutaman minuutin hyödyn takia.
Ja niin palataan lähtöruutuun... Minuuttiakaan en saanu pois, eikä kyllä oikeestaa ees haittaa.. Eläimiä ei hutiloiden hoidella, ja saan siis vapaa-aikani viettää hyvällä omallatunnolla, että kaikki tuli tänäänkin tehtyä niiku piti...
Jalkojaan vois liikutella toki joutusammin... Siinä vois jonku minuutin varmaa hommia jouduttaa.. Vaan sitte ei pää kestä mukana kuitenkaa, ja unohan mitä olin ees tekemässä.. Toisaalta jos liitelisin joutusammin, jäis tarkkailu vähemmälle.. Mä haluan tietää mitä daameille kuuluu kullonkin.. Jokaiselle..
Nyt navettaan.. Kärpänen on taas tikussa, just soitti robotti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti