Laittelin iltahommia alotellessa hiehoille evästä sekottumaan.. Siinä siivoillessa huomasin, että on jumittanu mattoruokkijan aura paikolleen, eikä masiina todellakaan ollu enää tekemässä hutkuloille pöppänää. Läksin kahtelemaan, mikä auran kierrosaikaylitys siellä taas oikeen on..
Saappaita pestessä kahoin, että näkkyy paskakonneen vaijeri olevan poikki hiehopuolelta.. Ku vaijeri rötkötti siinä käytävällä.. Isännän kanssa siinä puhelimessa hupateltiin samalla, ja kerroin nämä käänteet sitten iltahommien suhteen.. Eikä se kauheen ilonen ollu kuulemastaan, ku lisähommaa luvassa.. Siinä tuumin, että eihän se paskavaijerin kanssa puljaaminen nyt niin isotöinen homma kuitenkaan ole..
Siinä sitten silmään pisti, että ei se muuten mikään paskavaijeri suinkaan siellä käytävällä retkottanu, vaan mattoruokkijan vaijeri.. Hiehot oli vejelly sitä ruokintapöydältä käytävälle... Siinä kohtaa tuntu, että olisin ehkä kuitenkin mieluummin tyytyny siihen paskavaijerinvaihtoon.. Sain kuitenkin käspelissä jaeltua hutkuloille pöppänät, ja laittelin appeet tulemaan.. Oottelemmaan isäntää pellolta, samalla kun touhusin siinä ilta-askareita.
Aina löytyy positiivista kaikesta, niin tästäkin. Nimittäin oltii justiisa saatu varaosapaketti juurikin tähän työhön, mutta mieluusti sen vaijerin ja kelat olis vaihtanu silleen suunnitellumpaan ajankohtaan. Ilman varaosia ois oltu ihmeissä..
Vaijerihan vaihtu ja ne kelat kans.. Eiku testimään.. Aura kulkee vikosuuntaan..
Miten se sattuki toisesta päästä vaijeri menemään ihan vikoperin.. Johan mie sen toisen pään purin, ja laitoin kulkemaan oikein, ihan useampaan kertaan.. Koskaan millonkaan, ku ei oo moisia tarvinnu ajatella, niin vähän haastava hahmottaa heti miten sen pitäs sen vaijerin kulkee, kun ei malliakaan voinu ottaa.. Se vaijeri ku oli menny poikki, ei ollu mitää mallia mistä kahtoa..
Haastavaa siitä hommasta teki se, että tikkailla siellä korkeella keikkuessa, mulla oli tosi tosi monta kaveria siinä hirmu innokkaana auttamassa.. Lutukasta olis ollu erityisen mukava hinkata päätä tikkaisiin ja minusta se teki työskentelystä lähinnäkin vaarallista.. Mietin mielessäni, jos millon tikkaat tosiaan kaatuu, niin miten siitä selviäis suurinpiirtein itteesä särkemättä.
Komensinhan mie niitä pois siitä heiluttelemasta tikkaita, vaan arvatenkaa kukaa uskonu yhtään mitään..
Niin, purettiin siis ihan huolella ja moneen kertaan vaijeria, aseteltiin toisella tavoin ja lopulta se sitte lähti aura siitä suuntaamaan aivan oikeeseen suuntaan.. Lehmät alko tyytyväisinä mättää apetta nassuun, ku saatiin pöydälle pöppänät tarjolle..
Vähän se jäi sekaluutta koko kone, että ei se nyt kyllä osaa sitte lähtee mitää ruokintaa oikein tekemään. Ehkä tänään ennättää isäntä uppoutua auran sielunelämään ja ruokkija alkaa jakaa evästä sinne minne pitää.
Olihan tuo ihan pitkän kaavan mukaan iltanavetointi, kello huiteli yli yhentoista, ku saatiin pää tyynyyn.. Vaan ei niitä oikee voi ruuatta jättää elikoita, vaikka kello ois mitä..
Tämä päivä mennään sitte vähä himmeillä valoilla, mutta ihmeellisen mutkattomasti kaikki on sujunu tähän mennessä.. Josko ne ois yllätykset tällä erää tässä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti