Yks aihe heitti ohi kaikista, tästähän mun on pakko kertoa.
Mulla on tosi hienot välit kaikkien eläinten kanssa lähestulkoon tuolla, ainakin noin niinku omasta mielestä, mutta on yks spessuakin spessumpi leidi Täbleisson.. Se on vaan omalla höperöllä tavallaan pikkuruisena vasikkana teki muhun niin lähtemättömän vaikutuksen, ettei mitään järkee.. Vähän niinku sulatteli sitä mun lehmäfobiaa ihan huolella..
No Täbleissoni on niistä ajoista jo kasvanu ihan kohtalaisen kookkaaks hiehonhutaleeksi ja tässä oon ollu niin täpinöissäni, ku sen on ollu määrä poikia.. Siitä pienenpienestä pikku ystävästä on ollu tulossa äiti ja lehmä... Samalla kertaa.. Ja se on sitten niinku aikuinen olevinaan.. Alottaa uransa lypsäjänä ja kaikkee..
Isäntä illalla tuumi, ettei Täblis vielä varmaan ala poikia, ei ainakaa näyttäny siltä, ku kävi siellä pyörähtää. Aamusella Kipsukan poikimisesta oli jo pää ihan sekaluutta, ja koko homma tuntu muutenki niin sekavalta. Kipsun vasikka ei nimittäin ollu ollenkaa siellä missä piti, ku aamulla navetalle pyyhkäsin mennä.. Hilpasin kahtoa hieholandian kuulumisia, ja mitä mun silmät näkeekää.. Siellä se on. Vasikka. Niin pieni ja niin kaunis. Iksi.. Se oli siellä omimassa tätä pientä, ja päättäny, et tää on nyt mun.. Isännälle soittelin, että nyt tässä vielä pian käy huonosti, ku Iksi on niin päällekäyvä, eikä näy Täbleissonikaa periks antavan.. Kiirus olis nyt tehä jotain. Iksi ku viime kesänä pykäs tehä pentusen mehtään, sen poishakeminen oli lähinnä hengenvaarallista.. On sellanen kohtalaisen omistushaluinen ja saakelin äkänen.. Yksinäni en uskaltanu siis mennä lähellekkään niitä kolmea, jäin oottelemaan isäntää kaveriks.
Olin niin ylpeä, miten hienosti Täbleissoni pientään hoivas.. Aivot alko sauhuaan, mikä ihme sille pienelle nimeksi.. Tyttöhän sen täytyi olla.. Ja siinä sitte siirrellessä se asia vahvistu.. Olin kyllä käsittämättömän onnellinen.. Tätä mä niin kovasti toivoin.
Marmelaadi tuli typykälle nimeksi..
Siinä lotruttelin Hellunherätykset tuoreelle äidille, tein tunnistuspannan ja seurasin niiden touhua.. Kyyneleet alko vaan valua silmäkulmasta, ei mahtanu mitään.. Oli jotenkin niin suunnattoman liikuttavaa, että äsken tuo eläin oli niin mahottoman pieni, samanlainen ku tuo karvanen möykky, mikä sen vierellä tuossa makaa.. Nyt piti laittaa tunnistuspantaa sille, ja myöntää, että lehmähän siitä äsken tuli.. Ensikko. Jotain kertonee spessuista välilöistä sekin, että Täbleissoni ei mun pannanlaitosta ollu moksiskaan.. Vaikka yleensä nuo hiehot tuppaa olemaan vähintään ihmeissään, ja nakkelee päätään, et mikä tää kilkutin tässä kaulassa painaa, eikä sitä kyllä kiinnilaittamatta oo taiettu pistää yhellekkää, vaikka kuinka kovin läheisiä ovatkin mun kanssa.. Kiinni on laitettava, että onnistuu sen jotenkin kiinnittää.. Toista se oli ton pilalle lellityn kans.. Siinä köllötteli pentusa kanssa, ku kirrailin pantaa kaulaan..
Seuraava liikutuksen hetki olikin viedä se ensimmäistä kertaa lypsylle.. Sinne se sitte käpösteli robottiin, ku oli ensin tapansa mukaisesti vaan tollotellu sitä aikasa.. Ei se peloissaan ollu, ei vaan ymmärtäny ollenkaa mihin saakelin loossiin sitä oltii änkeemässä.. Eikä uskonu oikee, että tosissani olen sitä sinne ohjailemassa.. Lypsy suju niin mallikkaasti, että vois arvella sen olevan kokeneempikin moisessa hommassa.
Marmelaadille lässyttelin yhtä ja toista siinä, ku olin korvamerkit sille laitellu.. Tiedän, että Täbleissonin jälkeläisenä sillä tulee olemaan suurensuuri paikka mun sydämessä..
Jos on muulloinkin mielessä näiden ystävien kestävyysasiat (se kauanko ne täällä karjassa kestää), niin nyt sitä asiaa miettii taas paljonkin.. On raivostuttavaa, että eläimet ei vaan kuka mistäkin syystä täällä maailmassa ikuisesti ole. Minustahan olis parhautta, että ne syntyy, poikii, lypsää ja sitä rataa niin pitkään, että ovat jo kertakaikkisen niin vanhoja, että on niiden oman edun mukaista luopua. Vaan ei se mene niin.. Perintötekijät painaa paljon, ja se millainen tästä eläimestä itsestään on tullut. Ei voi kehua Täbliksen taustoja.. Vaikka ne valinnat tehdään aina varmasti parhaan tiedon ja taidon mukaisesti, mitä kulloinkin tarjolla on, silti tympäsee, että jos emä on vaikka poistettu aivan liian varhain esimerkiks huonon utareterveyden, tai huonon utarerakenteen, tai huonojen jalkojen vuoksi, on suuri pelko pebassa, että niin tulee käymään sen jälkeläisillekkin. Se ihan oikeesti on sieltä ja syvältä se. Täbleissonin emäkin on ollu poissa jo pitkään. En viitsi masentaa mieltäni syyllä, joten en ole sitä noista tiedoista kaivellu.. Hämäriä muistikuvia on, mutta olkoon..
On vaan toivottava pitkää ikää, terveyttä ja hyviä maitomääriä tälle ensikolle ja Marmelaadille sinne tulevaisuuteen.. Iloitaan niistä päivistä, jotka saadaan yhdessä täällä toilailla..
Loppukevennyksenä näitä hölömöläisten hommia.. Viheltelin umpielikoita laitumenperiltä juomaan, ku vesiastiaa olin hinkannu... Pakko oli ottaa videonpätkää niie tottelevaisuudesta..
https://www.youtube.com/watch?v=okElsbYCOpQ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti