Muistan ku eilisen päivän sen, ku koulun penkillä napottaessa katottiin telkkarissakin aikoinaan nähty pätkä euroopan eläinkuljetuksista.. Ahdistuin niin valtavasti. Ei sellainen voi oikeesti olla tottakaan, miten epäkunnioitettavasti eläimiä kohdellaan, mutta kuva puhui muuta.. Se oli niin totta, ku olla voi. En osannu ajatella, että missään kolkassa se sen kummempaa olis. Samalla tavalla kidutetaan eläimiä ympäri maailman ja suomessakin, ajattelin.. Näinköhän sittenkään..
Kun muuta totuutta ei ollu, eikä mistään muusta tienny, oli asenteet erittäin jyrkät eläinten teuraskuljetuksia kohtaan. Samaten kohtelu teurastamoilla herätti vähintäänkin epäilyksiä. Jos kerran kuljetus on tuonlaista, niin mitä se on sitten teurastamoilla...
Minkäslaiset ajatukset on nyt?
Muistan ku eilisen päivän senkin, kun en antanukkaan ternivassua kyytiin, ku ei minusta ollu ihan kunnossa. Kysyin voisko se kuski ottaa sitte toisen, hiukan nuoremman, mutta siis jo kyytiin kelpuutettavan ikäisen.
Kuski kyseli minkä ikänen se vasikka sitten on, ja kaivelin eläinkorttia, kertoakseni vasikan ikää.. Kuski laskeskeli.. Olin ihmeissäni, mittee se siinä niin laskee.. Eipä tullu mieleen, että vasikoilla on Suomessa aikarajat, kuinka kauan minkäkin ikäinen vassu saa autossa matkustaa! Sitähän se kuski siinä laskeskeli, tuleeko sille liian pitkä matkustusaika ikäisekseen.. Ajattelin, että voisko suomalaisella vasikalla enää paremmin ollakkaan.. Se on ku koulukyytiläinen, sille on laadittu maksimi aika, minkä se saa siellä autossa viettää. Ja kuljettaja myös huolehtii, että sitä noudatetaan.
Aivan varmasti tässäkin asiassa on poikkeuksia Suomessakin, kuka kuuliaisesti noudattaa sääntöjä ja kuka ei.. Kuka kohtelee eläimiä kunnioittavasti sen matkan aikana ja kuka ei..
Kun pihaan pyörähtää teurasauto, ei mulle ole yhdentekevää millä tavalla mun rakas lehmä sinne autoon saatellaan. Itse sen sinne saatan. Se on vähintä mitä voin tehdä. Kuljettajat ovat olleet kaikkea muuta, kuin eläimiä huvikseen pieksäviä hirviöitä. Ovat jotenkin kiireettömiä, tilannetajuisia. Se hetki, kun saattaa ystäväänsä viimeiselle matkalle, ei kaipaa mitään vouhaketta siihen sohimaan ja kiirehtimään.. Sinne ne lähtee kyytiin ihan rauhallisin mielin, uteliaina.. Ja se tuntuu niin pahalta. Sen tilanteen vois tehdä aivan traumaattiseks joku ihminen, joka kohtelis eläintä jotenkin epäkunnoittavasti, muksis tarpeettomasti tai jotain. Varmana en antais eläintä edes siihen kyytiin. Jättäsin kotiin.
Ja kyllä, tiedän senkin mitä se on siellä teurastamolla, suljettujen ovien takana.. Sielläkin valvotaan,.. Kokoajan. Ei eläimille aiheuteta tarpeetonta stressiä sielläkään. Ilmapiiri on rauhallinen sielläkin. Eläimillä ei ole mitään hätää, vaikka itse toisin olen kuvitellut. Totuus on toisenlainen ja mielikuvat pakokauhuisista eläimistä on todellakin vain mielikuvituksen tuotosta.. Se tuo mielenrauhaa muutenkin vaikeiden päätösten edessä..
Toinen juttu on sitten lihansyönti, oman eläimen lihan syönti ja se, miksi ei lopetus ja miksi juuri teurastus.. Tämä käsitelköön nyt tätä suomalaisten tuotantoeläinten etuoikeutta tulla kohdelluksi hyvin myös matkan aikana.. Toista se on kuvamateriaalista päätellen tuolla ulkomailla..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti