Rehunteko saa jatkoa.. Isäntä paahtaa paalata lehmäsille evästä talvea varten ja emäntä ahkeroi omilla hommillaan lehmästen seassa.. On sellanen tekemisen meininki.. Hirveesti kaikenlaista mitä pitäs hoitaa ja tehä, ei täällä työt lopu ei muuten varmasti..
Siinä ohessa pitäis keritä paljon muutakin.. Syksy lähenee ja sen myötä tuon toisen yrityksen asiat ottaa oman aikansa ja mikä mukavinta, harrastukset.. Ollaan onnekkaita, että meillä on yhteinen harrastus. Hirvikoirat, luonnossa liikkuminen.. Lapsetkin viihtyy matkassa varsinkin hirvijahdin aikaan.. Siinä on sellasta mukavaa touhua koko perheelle ja lapsetkin oppii niin paljon asioita tuolla luonnonhelmassa. Metästysseuran porukka opettaa lapsille hyvää yhteishenkeä ja yhdessä tekemisen meininkiä, luonnon kunnioittamista ja kuuntelemista, saaliin käsittelyä ja saaliin kunnioitusta.. Hyviä tapoja ja arvoja elämään.
Nyt pitäs malttaa odottaa vielä, että päästään nautiskelemaan hetkistä koirien kanssa.. Kyllä sitä aamua odottaa jo tammikuusta lähtien, koska syksy taas on.. (isäntä ehkei kesäihmisenä niin kovasti) Työt tuo kyllä haastetta vähän kaikkeen.. Navettatyöt on hoideltava, vaikka ois mitä koulutuksia ja mehtuupäiviä.. Eikä hirvikoirien kanssa puljaaminenkaan ihan mutkatonta ole.. Ne ku ei töitään tajua lopettaa, ku meidän pitäs jo olla muilla hommilla.. Mutta sisukkaasti vaan on etsittävä aikaa nauttia tuosta koirahommasta.. Ja toinen sitte jallittaa koiria kiinni metsästä, ku toinen lähtee hoitelemaan lehmiä.. Se on voimauttavaa vastapainoa kaikelle lehmien seassa heilumiselle.
Ottaa kahvit termariin, eväät matkaan ja lähteä kannolle istuksimaan kauniissa syysaamussa.. Katsoa koiran intoa, kun se jo malttamattomana haluaa lähteä töihin.. Kuulostella, koska haukku alkaa.. Siinä on sitä hetkessä elämisen tuntua..
Tälle syksyä onkin erityisen mielenkiintoista nähdä, mitä meidän Jämtlantilaiselle on vuoden vierähtäminen tehnyt. Viime syksynä se oli sellanen pikkuruinen pennunhutale.. Jotain hirvikontaktiakin saatiin, mutta tämä syksy osottanee mitä siitä nyt on kasvanu..
Vanhat kelmit on toivottavasti yhtä motivoituneita, kun SE päivä koittaa.. Ne tietää homman juonen ja etsii haukuttavaa.. Ovat koiria parhaassa iässä.. Vanhempi kuusi ja nuorempi viisi. Kokemusta on jo siunaantunu melkoisesti, joten hyvillä mielin lähdetään syksyn koitoksiin..
Toivotaan, että navetalla elo olis rauhaisaa, jotta noita metsäpäiviäkin kerkiäis kokemaan.. Lehmät kun ei oikein osaa ajottaa sairastumisia tai poikimisia silleen, niinku se meille immeisille parhaiten sopis.. Siellä se on oltava sillon, ku meitä tarviivat ja koirat saa odottaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti