Ohjeita lomittajalle...

Mikä siinä onkaan, että joka ikinen kerta... Kun alkaa lomantapainen häämöttää, se nostattelee mieleen hirveen ressin ja huolen.. Teen listaa, ohjetta toisen perään ja hössötän muistanko nyt kaikki. Näytän isännälle, lapsille, että onhan tässä nyt kaikki, ja ymmärtäähän ne sisällön... Unohinko jotain...

Oon pahotellukkin lomittajalle, että en minä missään nimessä mitenkään osaamattomana tai tyhmänä henkilöä pidä, ku nakkaan jumalattoman määrän ohjetta kouraan.. Tuntuu, että vääntää päivänselviäkin asioita suunnillee rautakangella, vaikka ne asiat on lomittajalle ihan selvää kauraa muistuttamattakin. Sehän kaikki on niie työtä! Jota ne on tehny PALJON. Ei tää tila ja työt sen puoleen toisista poikkea.

Vaan ku on huoli... Huoli niin monesta asiasta ja eläimestä. Ei siinä kyseenalaista ammattitaitoa, on vaan huoli. Ja ku ite on sellanen lahopää, että mitään en muista oikein mitenkään päin, ni sekös innostaa mua tekemään muille sitte niin perusteelliset lippulappuset, että vaikka Kaisa Kittilästä osais nää asiat hoitaa, ku vaa osaa lukea.

Viimeks kirjotin ohjeita, otin vielä kännyllä kuvat, ja laitoin kuvaviestinä lompsulle.. Piti se ehkä mua enempi tai vähempi hysteerisenä, muttaku ei oltu sillo perehdyttää sitä ,ku navetalle sitte tuli. Kuvaviestit siks, että ennättää laitella kysymyksiä, jos jotain mieleen tulee. No ei tullu kysymyksiä, koska se osaa vaan kaiken ja muistaa.. Tietenkin. Aamunavetan aikaan siis napotettiin jo lentokonneessa, joten meistä ei ois ollu minkäälaista apua.. Siks hysteria.. Ihan jokaista ei jättäis perehdyttämättä paahtamaan tänne, mut toi lompsu onki sellanen luottotapaus, että se vaa handlaa kaiken. Eikä sen rentouttavampaa lomaa olekkaan, ku tunne siitä, et eläimet on sellasen ihmisen käsissä, joka tekee työtään suurella sydämellä kelloon tillottamatta. Hoitaa nää kakkiaiset paremmin ku hyvin ja ratkoo haastavat hetket parhain päin. Sillo loma tuntuukin LOMAlta.. Eikä välimatka ahdista.

Vaan on se oikeesti kamala "lomailla", ku muutenkin ikävöin näitä örkkejä, jos on huoli siitä hoituuko kaikki. Ja hoituuko hyvin.

Ehkä meidän lomantapainen onnistuu huolettomasti.. Tosin täällä on paljon poikivia tulossa, joista iso osa hiehoja.. Se jos mikä pistää huolestuneeks.. Helppo se on ite tässä ollessa kurkistella vaikka vähä väliä kamerasta mitä navetalla tapahtuu tai lomppasta kahtomaan, mut lomittaja ei oo tässä kuitenkaa ympäri vuorokauden kyyläämässä näitä.

Ehkä jotenkin osaa heittää vapaalle kuitenkin, ku se aika koittaa.. Ainakin oon taas hyvin valmistautunu ja päivittäny ohjeita ihan huolella..

Viimeks isäntä naureskeli, muistinko kirjata, että Lilja lellipennulle pittää sitte lässytellä ja rapsutella sitä kaulasta PALJON, aamua iltaa. No en ilenny kirjata vaikka mieli teki, ois ollu mainintaa Liljasta ja öööö muutamasta kymmenestä muustakin, ketkä kaipaa spessuattenssionia.... Vähän tuo Lilja tais mulle kiukuta sitte jälkeenpäin, ku lomalta kotiuduttiin.. Jätti murjotti varmaa viikon.. Onneks sitte leppy hiljalleen.. Ihmeellistä kyllä, niistä huomaa olleensa poissa.. Jotenkin sellasia mieltäänosottavia vähä jokainen..