tiistai 28. heinäkuuta 2015

Mitä nää huutaa..

Ei sujunu tänää aamunavetta ihan lepposan letkeesti.. Vaikka ajallaan menin, hujahti aamutöillä kuus tuntia.. Välillä käväsin vaa nopeesti tinttasee sellaset satsit aamupalaa, että jakso hyvin huiskia hommia..

Oikkupeikolla oli jotai sylinteriongelmaa.. Sitä korjailemaan tupsahti pari huoltomiestä ja piti ainaki yrittää painaa päänuppiin mite sen sitte jatkossa osaa olevinaa ite hoitaa... Huikeen hyvä on huoltohomma, ei kauaa tarvia olla ongelmien kans, vaikkei nyt sinänsä kai akuutti vika ollu ku kuitenki lypsy vielä suju.

No siinä oli sitte juottopentusten kans haastetta myös, ja kaikki askareet viivästy aikas lahjakkaasti. Jostain syystä juominen takkuaa. Joten pullojuotin jokaisen pentusen, siinä samalla, ku tein montaa muuta asiaa...

Lapset tuli vielä kaveriks auttaa yhe ongelmaisen pentusen kans ja ihmetteli miks vassut huutaa, ku isompiki hätä ois.. No ei ollu sen isompi hätä, ku et AAMUNAPUT ON MYÖHÄSSÄ!!! Sitä ku muutoin aika nakutettuna on tiettyyn aikaan siinä karsinoita puunaamassa, ni tällaset liukuvat työskentelyajat ei todellakaa oo arvon pentusten mieleen... No olihan se oikeestikki iha korvia särkevä konsertti. Iteppähä oon opettanu.. Vaativat palvelua oikeesee aikaan, eikä väärään.

Ku vihon viimein pääsin keskittyy vassulaan ja levauteltua ne odotetut aamunaput tyyppien eteen, oli navetassa hiljasta ku huopatossutehtaalla.. Eläimet rakastaa rutiineja, kun ovat ne omaksuneet. Ja osaavat protestoida, kun ne rutiinit sotkeentuu.. Kovaäänisesti...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti