Kylläpä arvasin oikein, ku noita Moonan päässä olevia päitsiä olin ostamassa.. Hebuliinihan siitä tulee, niin mulle, Vimpulalle, ku Moonallekkin, luultavasti Melitalle ja Mimmillekkin (ei siis sille meidän Mimmi-koiralle kuitenkaa) ja muutamalle muullekkin.. Onhan Moonalla päitset päässä ollu ennenkin, mutta että noin ybersöpön värisiä.. No ei oo ollu, on ollu tylsät mustat päitset.. Kyllä se niin on, että pittää pienellä olla pinkit rensselit, ni passaa pihamaalla liuhoa..Juu... Tänä aamuna olin tossa lomittajaa opastamassa alkuun noissa hommissa.. No voitte varmaan näistä juttuloista jo päätellä, minkälaista tää elämä täällä on.. Joten saattaa se lomittaja mielessään tuumia, että tavan tollo se on tuokin.. En minä tiiä, minkälaiset ne pitäs välit olla tuolla noitten eläinten kanssa, mutta meillä on omanlaiset, olkoonsa muilla millaset hyvänsä.. Larissa on viimeaikoina vähä jotenki koetellu, mittee kaikkee tää eukko oikeen kestää.. Ja näytti, että se kohta kokeilee myös lomittajankin sietokykyä.. Siihe malliin oli korvien asento.. Tuumasin lomittajalle, että tuo Larissa se on ollu viimeaikoina vähän sellanen tuhma.. Että yrittää päälle hyppiä.. Ja näyttää kahtelevan siihe malliin taas. Eihä Larissa mikää lehmänkokonen vielä oo lähellekkää.. Vuoden 2014 pentusia, joten aika pieni tapaus vielä. Mut ikävältä se kuitenkin tuntuu niskassa.. No joo, sanoin, että pittäähän sitä vähän komentaa, jos alkaa kovin riekkumaan siellä... Miten sen nyt toisella lailla muotoilis.. Tuhma ku tuhma. Minusta se vaan on aika tuhmaa eikä mittää muuta.
Siskon kanssa puhuttiin tästä lehmälandian elämästä, noista ohjelippulappusista, joihin lomittaja ainakin varmaan pitkästyy.. Niitä nimittäin jokunen tossa tuli kirjoteltua, ekä tossa kuvassa ole lähellekkään kaikki.. Ympäri navettaa teipattuna, tai muute vaa oikeissa kohdissa roikkumassa.. Arvelin, että en jaksa jatkuvallee olla niitä tekemässä ja ettimässä. Nyt tein sellaset perusohjeet, että ainaki saa tunnin jos toisen vierähtää jo pelkästää noita lippulappusia lueskellen. Mut se puhe käänty sitte tähän eläinten käsittelyyn.. Se on mulle hirvittävän tärkee juttu, miten noita käsitellään. Pitäskö joskus niie lehmien miettii miten mua käsitellää? Just yks päivä Hiltsu hajotti mun paidan kaikessa huolenpitovimmassaan.. Niin.. Siis Siskon suusta tupsahti niin kaiken kertova lause, jota kyllä käytän vielä joskus jossai.. "Ne varmaa aattelee, et sä olet sen lauman keskellä vaa yks niistä". Jäin sitä tuumailemaan. Asiayhteys oli siis eläinten seassa selviytyminen turvekärrin kanssa... Et miten selventää lomittajalle, että antaa toisten notkua siellä käytävillä rauhassa, ettei niitä hätistellä pois eestä.. Kirjotin ohjeeseenkin.. Eivät kovin innokkaasti väistele turvekärriä.. Kehota rauhakseen siirtymään... KEHOTA!? No kyllä, en keksiny sopivampaakaan sanaa.. Vaihtoehtoja ei oikee oo, ku niille ei saa hermostua, ei huutaa, ei raivota, ei ajella, ei säikytellä ja niin edelleen... Tai voihan sitä tehä niiku mä. Kiertää. Mie en jaksa aikaa tuhlata neuvotteluihin väistääkö vai eikö, ni pääsääntösesti yritän puskee ohi ja taivastella, miks ei sitte millonkaa voi väistää ja miten tässä nyt teille tehä puhtosia pehmeitä paikkoja, ku pittää eessä napottaa.. Perään jäävät kahtelemaan, ku tuupin hikipäässä kärrin kanssa höpöttäen ohituskaistalle jos siellä vaa on tilaa... Ja en halua edes tietää mitä aatteleevat mielissään..Jätti näytti jo aamulla siltä, että oon tehny elämäni suurimman virheen, ku olen päästäny lomittajan navettaan.. Sen näki katseesta.. Tuskin maltan oottaa, mikä mielenosotus siellä alkaa, jos asiat ei meekkää nyt niie mielen mukaisesti..
Ehkä ne antaa anteeks.. Taas kerran.. Ja vapaapäiviähän ei varmasti tupsahtele kuukausiin, jahka nää vähät varatut lomapäivät tässä on touhunnu muita askareita.. Joten ollaan pian taas vain heitä palvelemassa.. 24/7..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti