Isäntä ja emäntä sanoi toisilleen "tahdon" lasten, kaikkien tärkeiden sukulaisten ja ystävien ympäröimänä. Ikimuistoinen päivä kertakaikkiaan.
Samaan aikaan vietettiin isännän 40-vuotis syntymäpäivää.. Varpisti olin ainakin sen paras lahja, mitäpä sitä enempää voi mies toivoa, kuin saada syntymäpäivänä vielä vaimokin.. Ollaan fiilistelty viikonloppua, kun huusholli hiljeni.. Meillä oli niin unohtumattomat, onnistuneet juhlat kaikkien tärkeiden keskellä!!
Jotta ei ihan perusasiat unohdu, niin muisti Oikkupeikkokin soitella jonkun kerran.. Voitteko uskoa, että tuollainen laite voi olla aivan jumissa yhden kärpäsen takia!? No kyllä muuten osaa olla. Siellä on alipainejuttuja varten sellanen abaut mehupillistä puolta pienempi kymmenen sentin mittanen pillintapainen. Ja jos ja KUN sinne kärpänen menee, se raukka ensinnä heittää henkensä ja sen jälkeen Oikkupeikon alipaineet on sekaluutta siinä määrin, että se alkaa rallatella soittaa häiriöstä.. Ja ei se voi lypsääkkään sen kärpäsenraadon takia.. Jotenkin se on aika uskomatonta, miten yks pieni kärpänen voi lamaannuttaa koko robotin. Huoltomiehet siitä kärpäsjutusta joskus puhu, talvella, et jos se alkaa herjailla alipainetta kesällä, ni siellä tikussa on kärpänen. Mä oikeesti kyllä luulin, että se oli vitsi. Muttei ollu. Ei todellakaan..
Kerkis tuossa tupsahtaa yks Mysteerikin juhlien keskelle.. Oltiin kummityttöjen kanssa hieholandiassa kahtomassa eläimiä, arvelin, että sinne voidaan mennä ni ei hajut tartu meidän hienoihin juhlamekkoihin. Kahtelin Jädeä, että kyllä näyttää niinku omituiselta tuo tavara mitä sen pebasta valluu.. Ihan niinku se ois poikinu jo. Mut koska se vaikutti oikein rauhalliselta ja täysin normaalilta, ni aattelin käyä illemmalla sitte uuellee. Jäin miettii, että onkoha kaikki ihan ok, kun se mössö sieltä peräpäästä oli kyllä sen näköstä, mitä ei poikimisen alettua normisti tule. Illemmalla kiersin aidankin, ja enää peräpäästä valu sellasta kirkkaanpuoleista limaa. Arvelin, että se vaan poikii yön aikaan, ja sillä hyvä. Kaikenlisäksi sen poikimapäivä oli odoteltu olevan kuun viimenen päivä. Pääsääntöisesti aina syntyy mieluummin vasta sen jälkeen, ku ennen.
Aamulla ei näy vasikkaa, eikä Jädeltä valunu mittää. Maitoo vaan ja paljon pitkin jalkoja. Isännälle siinä tuumimaan, että kyllä se nyt otetaan navettaan ja kopastaan mitä ihmettä tää oikein on. Eiku Purkka (meidän karjavankkuri) tulille ja hommiin. Onneks Jäde karkas pihaton sisältä vielä.. Nimittäin siinä kohtaa, ku jouduttii sitä aitauksesta ohjailemaan takas sisälle, löyty aitauksesta jälkeisiä muistuttavaa matskua. Mie jo aloin kaivella itsesyytöksiä, että nyt se on kuollu se vasikka tai jotain, ku en illalla sitte kuitenkaa sen kummemmin tajunnu tilannetta. Tyhmä minä... Kierrettiin aitaa ja peränurkassa oli musta pieni möykky.. Ensin kerkesin just aatella, et onko lie elossakaan, ku se pinkas niinku jänis meitä karkuun. Oli todellakin elossa! Ja jumankekkuli ossoo olla livakka liikkeissään. Kaikki päätty onnellisesti ja saatiin Jäde pentunsa kanssa kurvailtua lehmälandian puolelle poikimaosastolle. Se vaan jäi ihmetyttämään, miten se osas jallittaa mua ihan 6-0. Ei mitään merkkiä olemuksessa, että vasikka on jossain. Kyllä sen poikimisen vaan on tähän asti huomannu eläimen olemuksestakin. Ei mitään merkkiä vaikka kävelin aitauksessa ympäriinä. Ja miten se vasikka pysty olla mua niin piilossa, etten kertakaikkiaan löytäny sitä aiemmilla kerroilla. Ei se aitaus kuitenkaan mahdottoman suuri ole.
Mysteeri tuli sen pikkujäppisen nimeksi.. Tuntuu jotenkin sopivimmalta.
Summarum, arki kolkuttelee kaiken juhlinnan jälkeen ja vähän kesken juhlienkin.. Onnellisina aamulla jatkamaan askareita ja yhteistä taivalta.. Ja sydämmiä tähän perään..
Oikein paljon onnea!
VastaaPoista