Tyttärestä polvi paranee...

Tätä poikimista mie niin odotin.. Että Illidallukan tytär Luna poikii.. Illidallukka ku on todellakin ollu sellainen helmi, vaikka ensikkokaudellaan oli jo lähtöuhan alla.. 

Luna

Sellanen persoonahan se vähän on ollu Illidallukka, että ensikkona tykkäsi järkyttää itteään millon milläki lypsylle mennessä, ja sai siitä hyvät kimmokkeet maidonpidätykseen.. Se tykkäs kovasti tutkia kaikkea, ja nuoleskeli esimerkiksi jotain letkua lypsyasemalla ja letkun liikahdus sai sen kavahtamaan niin, ettei ainakaan maitoa voinu antaa.. Kaikkea piti maistaa kuitenkin, ja pelästyä.. Joka johti sitte siihe, että tulehushan sille tuli.. Ja oli sitte lähtöuhan alla.. Semmonen pöpö nimittäin oli, joka tahtoo herkästi tarttua toisiinkin. Lääkekuurillahan se sit oli, ja tokeni siitä. Maito oli hirmu hyvälaatusta, ja pöpöstä ei tietoakaan. Maitomäärä ei ollu päätähuimaava ja yhdistettynä siihen pöpöjuttuun, olin aivan hilkulla laittaa sen jo pois. Tässäkohtaa olen onnellinen, etten niin tehny. Toisen kauden alettua Illidallukka nimittäin paukutteli sellasia maitomääriä, että sai heittämällä anteeksi kehnon ensikkokauden tuotoksen.. Ittensä säikyttelyvimmakin oli alkanu laantua.. Maidon virtaus oli käsittämätöntä luokkaa, et se oli pieni hetki, ku oli valtavat määrät maitoa lypsetty... Niin nopea, että silläpä tätä pentusta nyt odotti innolla poikivaksi, että näkee millaista jälkeläistä Illidallukka jättää.. 

Tänään Illidallukka oli aamulla jotenkin yön aikana livahtanu takakierrosta lehmien sekaan ja lypsylle se piti hakea. Siinä ootellessa ajattelin Lunaa, joka on nyt ollu lypsyssä hyvin vähän aikaa. Mutta osottanu jo olevansa niin emänsä tyttö, että sydäntä lämmittää. Kerroinkin Illidallukalle, miten hienon tyttären se on maailmaan tehny. Että ootte työ kyllä sellasia kullannuppuja.. Kyselin, että onhan se sitte lehmävasikka tämä masuasukkikin.. Ei tuo vastannu, nuoleskeli vaan miun kenkää.. 

No mutta Luna.. Hymyilyttihän tuo, ku ekoja kertoja lypsylle viedessä sille esitin toiveen, ettei sen maidonpidätyksen suhteen olis emänsä kaltainen.. Se ku ei oo kovin terveellinen ominaisuus.. Maidot valu pitkin takajalkoja siinä ootellessa, mutta robottiin astellessa se loppu ku seinään.. Eikä lypsyllä irronnu maitoa sitte ollenkaan.. Lypsyn jälkeen kyllä taas oli virtaukset kohillaan, ku kahto lattialle suihkuavaa maitoa.. 

Vetox kehiin, joka siis auttaa tollasessa maidonpidätystilanteessa monestikkin.. No ei muuten auttanu.. Hanat oli kii, ni ne kans pysy.. 

Hiljalleen maittia on alkanu irtoomaan, niinku ihan oikeesti.. Olen nimittäin eilen ja tänää käyttäny sen kolme kertaa robotissa peräjälkeen, ku olen ollu satavarma, että lypsy epäonnistu tai en muistanu kuitata sitä lypsylle, ku sillä oli sellanen valvottu lypsy, jollon immeinen käy sen hyväksymässä.  

Tänä aamuna hiffasin toisella kerralla, että jumankekkuli se on niin noppee antamaan sen maitonsa, ettei kerkiä huomatakkaan, ku se on oikkupeikko mammit lypsäny.. 

Maidonvirtausnopeutta voi tietokoneelta seurata, joten virne nous naamavärkkiin, ku Lunan lypsynopeutta kahoin.. Taitaa saada sekstattua siemenannosta sekin aikanaan, ku siemennysaika koittaa.. Sen lisäksi, että rakenteellisesti Lunassa on korjaantunu emänsä pienet puutteet, se on osottautumassa huikeen toivotunlaiseksi lypsäjäksi nimenomaan robotilla. Virtauksen ollessa 6.0!  Emänsä veroinen, ellei parempi! 

Kyllä tyttärestä joskus polvi paranee!

Illdale, Lunan emä