Hymyä...

Minusta on kyllä sellanen rikkaus nuo höpelöiset eläimet.. Taas tänään, niinku joka päivä, seurailin noiden hommailuja, ja hymyilin.. Miten sitä voi olla hymyilemättä.. 

Ensinnä totesin, että on taas Kaura sellasena vimmaiitana käytävillä, että kiimaan se on tulossa.. Robotilta totesin asiaan varmuuden, ei se höpelö oo muistanu taas lypsyllekkää tulla.. Kuivittelin parret ja käyttelin toisia siinä lypsyllä, ku huomasin Kauran käytävän toisessa päässä vouhkaamassa Jätinpennun kanssa.. Se ku on sellanen koko perheen lellilemmuska, niin hihkasin sille, että Kaaaauuuuraaaaa, tuuuuleeeee, tule tule tule... Mitteepä tekee Kaura.. Alkaa huuella siellä käytävän päässä minut bonganneena ja kiirehtii hirmusta kipitystä huuellen luokse. Hymyilytti. Onha se ihan hassu eläjä. Aina se osallistuu kaikkeen ja aina se tottelee paremmin, ku meidän koirat. Ainanki tää luoksetulojuttu onnistuu pyytämättäkin.. Siitähä se sitte muistu lypsyhommatki mieleen, ku robotin luokse asti maltto tulla..

Arvon Jätti oli käyny lypsyllä ja syömässä ja kahto, että jo on Illidallukka ilenny! Käyny HÄNEN parteensa siihen niin vaan köllälleen.. Ei kauaa tarvinnu neuvotella, ku oli Illidalli ylhäällä ja siirty suosiolla pois. Harva alkaa Jättiä haastaa.. Kerran yks hiehonketale yritti, eikä yrittäny toista kertaa.. No ei se vielä ollu sitte kuitenkaan mieleen, vaikka parsi oli tyhjä. Siinä se seisoksi käytävällä ja kahteli minnuun päin.. Ymmärsin kyllä, hän tahtoo parteensa uudet turpeet, ku Illidalli oli entiset sotkenu ja myltänny.. Nakkasin sille turvetta paksun kerroksen parteen, Jätti nuuhkasi turvallaan turvekerroksen paksuutta, käveli parteen ja heitti köllälleen siihen.. 

Jotkin eläimet omaksuu jonki kohan navetasta,  jotku jonkin parren niin omakseen, että muu paikka ei vaa kelpaa. Osa suostuu mennä köllällee vaikka viereiseenki parteen, jos se "oma" parsi on varattu, joka mieluisin on. Osalla, kuten Jätillä se on vaan niin tarkkaa, muu parsi ei käy ja piste. Se kyllä käskyttää paikanvaltaajat jonnekki muualle märehtimään. Ei sillee pahalla, jos vaa ei paikanvaltaaja vastaan laita (eikä yleensä muute laita), mut sillee sopivan topakasti se tuuppaa turvallaan, et viesti menee perille heti.

Parsista tuliki mieleen, että meillä on täällä sellasia pikku säätöjuttuja vireillä.. Ajatuksena, että noille suurimmille eläimille olisi mukavampi parteen mennä ja heittää makuulle. Näitä havaintoja teki siis se hyvinvointitutkimusryhmä. Osallehan parret on oikein ok ja näitten mittojen mukaset, ku olla kuuluuki, mut isommille eläimille ne ei oo oikein hyvät. Että vähä voisi viilata niskapuomin siirrolla makuullekäyntiä helpommaksi. Ja isommilla ei sitte jalat niin tipahtelisi parresta käytävälle maatessaan. Homma on aluillansa. Katsellaan millasia muutoksia tää tuo. Pieni muutos, mutta sillä voi olla isojakin vaikutuksia, positiivisia sellasia. 

Tässäkohtaa karjan jalostus tasaseksi massaksi mie niin tajuan, vaikken siitä noin muuten innostu. Miten säätää nää parret näin sekalaiselle seurakunnalle niin, että olis kaikille hyvät... Tasasessa karjassa kaikki muistuttasi kokonsa ja näkönsä puolesta paljon toisiaan, että tilatkin vois helpommin olla sopivat jokaiselle... Täällä täytyy koittaa aatella näitä suurimpia, joten pienimmillä on aikas luxustakin joissai asioissa...