Sorkanhoitoa...

Se oli taas se aika vuuesta, kun sorkanhoitaja pelmahti aamutuimaan tiluksille.. On siinä savottaa kerrakseen, kun käsittelyn käy läpi koko lehmälauma. 

Eilen jo valmisteltiin sen verran, että otettiin ulkoa umpilehmiä sisälle ja käytiin läpi toimintasuunnitelma. Se jos mikä on tärkeetä, että homma toimii ja eläimet on mahollisimman helposti kierrätettävissä ja robotin kierto ei kovin pahasti häiriintyis.. Sanoisin, että taas hienosti vejetty tämäkin ruletti! 

Kyllä sitä ensinnä ollaan niin uteliaana... Kunnes kone lähtee käyntiin...

Kyllä kun siinä sorkanhoitaja viritteli systeeminsä valmiuteen, oli lehmäjengi ihan tungokseen asti oottelemassa ja kyyläämässä mitä mitä mitä täällä oikee tapahtuu.. Vaan ku vanhemmat eläjät hiffas mistä on kyse, alko äkkiä suunta olla ihan toinen. Jalokin koitti piilotella koko päivän perimmäisessä nurkassa, ei kovin hyvin onnistunu siinä, ku vuoro se koitti sillekkin. Rielu kuuskymmentä lehmää kävi käsittelyssä ja raportti tupsahtaa aikanaan sähköpostiin. Voipi sitte uppoutua kahtomaan mitä sieltä keneltäkin löyty vai löytykö mittää. 

Aamu siis starttasi meikäläisellä kello viisi ja päätty iltasella himpun vaille kaheksan.. Että väsyttääkö... No jeah.. Ihan kyllä tietää touhunneesa koko päivän. 

Osastot oli sekaluutta hoidon päätteeksi, joten siinä sitte vähemmän välkkynä koitin muistella kuka oli missäkin.. Melkein meni entiselleen, muttei ihan. Vaan ennättää sitte myöhemmin vaihella kaikille osotteet oikeeksi. Kunhan on lypsyssä olevat oikeessa paikkaa. 

Vaa on se joutusaa sinänsä, kun aattelee, että aamulla varmaan yheksän huikkeilla aloteltiin ja iltapäivällä neljän nurkilla taisi olla valmista. Kuitenkin aikas monta eläintä siitä vaan läpi kulki päivän aikaan. Sorkanhoitajalla on ihan loistavan joutusa vekotin tuohon touhuun ja kun on toimiva systeemi, että siellä aina on seuraava jo melkein ainakin valmiina, niin homma rullaa tosi hyvin, ainakin siihen asti, ku Täbleissonin vuoro tulee.. Ei niin juntturaa voi olla olemassakaan. Sitä nimittäin työnnettiin, komennettiin, suostuteltiin, eikä siis mikään saa sitä liikkeelle, jollei se ite halua. Ei se ees pelkää mitään, se vaan kaikessa yksinkertaisuuessaa jumittaa tuumailemaan, PITKÄÄN, liian pitkään.. (Ehkä olen syypää, kun on sitä tullu lellittyä pikkasen paljon vissii liikaa...) No senki sorkat hoiettiin, ku ensinnä saatiin se sinne tellinkiin asti.. Siinä se seistä napotti, ei hättää, ei kiirusta mihinkään, nautiskeli palvelusta.. 

Jokunen ötökkä mulle varmaa murjottaa muutaman päivän tässä, koska piti oikeesti tomeroitua tännää noitten kanssa. Harvoin, erittäin harvoin niitä tarviaa mihinkää komennella, mutta tänää piti. Ensinnä mun höpötyksillä ei ollu mitää vaikutusta, eikä ohjailukepakolla (jota ne siis normaalisti pureskelee, ku napotan sellanen kädessä jossain). Tajusivat lopulta, että tänää oon ihan oikeesti tosissani, eivätkä enää sitte ihan nii paljoa ainakaa vaa kävelly ohi, ku yritin suuntaa viittoa.. 

Päivä on taputeltu, ja lehmälandiaan laskeutu rauha.. Ei jonninjoutavaa komentelua, ei mitään epämukavaa vaan tavallista arkea ja eloa...