Vaikka ite nuo eläimet pääsääntöisesti siemennänkin, ja vähäisesti ymmärrän noista kaikenlaisista follikkelijutuista ja keltarauhasista, niin tiineystarkastukset ei todellakaan ole mun juttu.. Harjottelemallahan sitä varmasti oppis, ja erivaiheisia tiineyksiäkin tuolla ois mitä tutkia. Ja olenhan sitä toki yrittänykkin.. Se on sellanen savolainen päätelmä.. Suattaapa olla tiine, tai suattaapa olla olematta.. Hiehoilla sen pitäs olla muka jotenkin helpompaakin tuntea, vaan ku ei ole. Ei meikäläiselle. Eikä siihen hommaan oikee löydy intoakaan, en ole ku yhestä niistä monista monista kokeiluistani osannu sanoa melko varmaksi, että tiine se on. Varmaksi en ois sanonu sitäkää.
Osaan sitte pitemmälle tiineestä kyllä sellasen virinäsuonen löytää melko helpostikkin. Mutta niin pitkään ei kannata tarkastuksia jättää, koska sitte jos sitä ei löyvykkää... Ollaa jo nimittäin niin myöhässä siemennyksen kanssa, ettei siinä oo älyä. Joskus ku eläimet voi olla kiimattomia sillonkin, ku niiden munasarjoissa on vikaa, aina se ei oo varma tiineys, vaikka kiimat jääki pois.
Lellu telo viime kesänä jalkaansa. Se oli ainoo hieho sillä hetkellä, jota ei ollu tiineeksi vielä varmistettu. Arveltiin, että laitumellaolo tekis sille enemmän ku hyvää, ku se jalka oli jo siinä kunnossa, että sillä paremmin käveltiin. Siellä on pehmee ja kiva kävellä, maata ja syödä. Sanoin isännälle, että voinhan mie sen koittaa toki tarkastaa, mut arpomallakin sais varmaa sattumaan oikeemmin. Kyllä mie sitte kovin vahvasti arvelin, että siellä tiineys ehkä ois.. Ois yhtälailla voinu olla olematta ja silti olisin tullu varmaa samaan päätelmään.. Nyt tässä sitte voi ilakoida olevinaan ainakin, että nappiin meni.. Olihan siinä 50/50 mahkut mennä pieleen se päätelmä. Tissit kasvaa ja tiineenä se on ihan oikeesti..
Oikeestihan meillä käy seminologi tekemässä hedelmällisyyskäyntiä, jossa tarkastetaan tiineyksiä, ja sitä onko jotain hämminkiä siellä lisääntymispuolella. Viime keväänä oli sellanen epätoivon tapaus.. Kirnu, jonka suhteen jo sitte luovutettiinkin. Kasmir the tilasonni, ku astu sitä harva se päivä ja varpisti yökin. Ei tuntunu olevan mitää tolkullista kiimakiertoa ja seminologikin oli kokeillessaa sitä mieltä, että tokkopa tiinehtyy ollenkaan. Arveltiin vaan laittaa se laitumelle tiineiden hiehojen kanssa, että voi sen sitte jossai kohtaa teurastaa, kunhan nyt kasvaa ja viettää lepposaa loppuelämää siellä laitumella elämästään nautiskellen..
Kesällä sitte karjantarkkailijan kanssa kateltiin ja kierreltiin näitä eläimiä ja se oli sitä mieltä, että tiine se on Kirnukin, ku pihatolla siliteltiin niitä hiehoja. Mie nauroin, että höpönlöpön, se on meidän tiinehtymätön teuraseläin.. Tosissaan se oli. Isännälle sanoin, että niin se tuumi. Että tiine se on Kirnukin. Isäntä usko, että kyllä se tietää. Ainahan se tietää. Sillä on sellasta silmää mitä ei monella oo. Ja oikeessahan se kieltämättä on aina ollu ennenkin. Ja niin oli nytkin. Ku tuossa jokunen viikko sitte pihatolla luuhatessa kahoin, ni olipa hyvinkin alkanu hiljalleen utare kasvaa.. Ja nyt se on jo niin isobuubsinen, ettei poikiminen iteasiassa taida olla enää kaukana. Ihmeellistä ja ilahduttavaa!
Tänä päivänä semmari löys tiineyksiä ja löys hoieltavaa, tyhjiäkin.. On se vaan helppoa, kun on ihminen siinä, joka sen tutkimisen osaa! Eikä kyllä ole aikomusta tästä palvelusta luopuakkaan. On niin paljon muutakin huolehittavaa, että oon ilonen, ku voi tuon homman delegoida jonku taitavan kontolle. Tiineydet ja tyhjyydet tulee sieltä varmana infona, samoin jos joku hoitoa tarvii. Helppoo!
En ymmärräkkää miks tässä tarvihteis ihan kaikkea handlatakkaan, sitä ei uskokkaan, miten valtavat määrät asioiden sisäistämistä ja osaamista opettelua ja osaamista vaikkei osaiskaan, tää arki vaatii, voi kai sitä jossain asioissa antaa hommat sellaselle ihmiselle, joka sen paremmin taitaa. Ei tässä tekeminen lopu, vaikka nuo tiineystarkastukset on ulkoistanu..
Kiitollinen on, että tällainen palvelu on mahdollista saada!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti