Lehmälandia tursuaa suorastaan eläimiä, robotin kapasiteetti on täynnä, pentusten ja hiehojen puoli täynnä.. Joten arveltiin laitella Purkka tulille ja ajelutella nuorisoa ulkopihattoon kasvamaan. Olihan pöllyttelyä, kun kakaralauma pääs hepuloimaan uusiin tiloihin. Sellasta vajoota puolivuosikasta sinne vietiin kaheksan. Mimmi, Mukkelis, Moona, Messi, Meluna, Murunen, Maisa ja Melita..
 |
| Meluna-Helunan tytär ihmettelemässä uusia mestoja.. |
Äkkiä ne sinne asettu uuteen paikkaan, villikot. Vaaliakseen tätä meidän erityistä suhdetta, täytyy vaan nyt siellä käyä sitte seurustelemassa sen kakaralauman kanssa. Eka aamu, ku menin napuja tarjoilemaan, oli pentuset ihan villiintyneen olosia. Äkkiä ne oivals, että sama akka, joten eiku kimppuun.. Mukkelis, eli tutummin mukkemakkeliini se on sellanen pikku vintiö kyllä reuhaamaan. En enää yhtään ihmettele, ettei miun peltoreista kuulu muuta ku suhinaa.. Antenni on niin pureksittu, että ei tuo oo ihmekkään. Aina se on jonku suussa siinä seurustellessa, varsinki Mukkemakkeliinin...
Oli tossa pientä ruuhkan tuntua robotilla, justiisa ku se ei oikee ennee ennätä lypsää näitä mussukoita niin ku ne haluais. Olin viritelly siihe odottelualueen, ja laittelin Kutria lypsylle. Sillä täytyy hetken aikaa pittää vedinkippoloista kiinni, että pääsee lypsy alkuun, muuten irtoilee vasemmasta takasesta ku on nii lyhyet nuo sen vetimet. Siinä kumartelin tissilöihin päin ja pidin kiinni siitä vasemman takasen kipposesta, ku tunsin, että nyt lähtöö ainaki tukka päästä. Kuuro arveli tehhä sellasen tukanohennuksen kerrasta, ku yls tarttua aidan takaa tukkaan kii, ihan niinku topakasti.. Normaalisti, kun sitä odottelualuetta ei oo siihe pykästynä, se ei onnistu ottaa kii ku korkeentaa takista ja siihe olen osannu jo varautuakkin. Aamua iltaa se nimittäin vaanii siinä, ku muita käytän robotilla, että pääsee nuoleskelemaan ja maistelemaan vaatteita. Tälläkertaa jotenkin unehtu, että siinä onki nyt ihan Kuuron pään mentävä iso tila, mistä se pääsee kii tukkaanki.. Sillä siis roikku sitte jonkimoinen kasa miun tukkaa suussa. Oli se tyytyväisen näkönen. Eipähän siinä, kyllä tuota pehkoa on sen verta, että joutaakin ohennella, mutta kyllä oon arvellu ihan kampaajan antaa sen asian hoitaa, en lehmän.
Illidallukan pentunen, Luna, siirrettiin poikimaosastolle kasvaneiden tissien takia.. Poikimista se suunnittelee, ei ehkä ihan heti kohta, mutta lähiviikkojen sisällä kuitenkin. Arvaamattomia on hiehojen poikimiset, ku toiset teettää hirmuset buubsit ja poikii, toisilla ei oo välttämättä kummempia, ja poikii silti. Eikä noista Kasmirin astumista niin päivän päälle tiiäkkään, millon ne tahtoo poikia, ei tiiä aina siemennetyistäkään.. On ihmeellistä, että Luna on niin äipänsä kaltainen. Tai siis ei se sinänsä mikkää ihme ole, muistuttaaha ne jälkeläiset emäänsä ja isäänsä enempi tai vähempi. Mut harvoin on silleesti, että menisin niissä sekaluutta. Luna on ehkä rakenteeltaan parempi ku äitinsä, (ainaki meikäläisen silmään) sellainen vähä rotevampi ja kaunis ku mikä. Kaunis se on Illidallukkakin, mut Lunalla on korjaantunu ne ominaisuudet, jotka emällään on vähän kehnonlaiset noin niiku ulkomuodollisesti. No miten vaa, jotenkin ne on niin erinäköset ja kuitenkin niin samannäköset, että meinaa väkisin sanoa Lunaa Illidallukaksi.. Niissä on niin paljon samaa. Joku sellanen tunnetason juttu. Tykkään kumpasestakin ihan tosi tosi paljon. Joten odotan innolla, että Luna poikii ja pääsee alottelemaan lehmän elämää. Odottavan aika vaan on aina niin tolkuttoman pitkä...
Ehkä Alla poikii pian jonki soman pienen eläjän helpottamaan tätä odotusta, joka tulee olemaan puoliksi ayshire ja puoliksi Brown swissi.. Olisin niin kovin kyllä puhdasta ayshireä toivonu, mutta kunnei omalla rodulla tiinehtyny, ni pakko oli kokeilla jotain muuta.. Ja jotain muutaha myö saahaan.. Spessua..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti