Semmonen Merituuli oli pölähtäny silläaikaa, ku emäntä oli reissussa, että..
On nimittäin melkoisen eläväisen oloinen ystävä. Ensinnä, se oli päättäny vaihtaa mutsia.. Ei vissii ollu miellyttäny jokin siinä oikeessa, Anarkistissa.. Eikä se oikee ollu kovin ilosen olonen siitä, että kakara oli päättäny muuttaa melkolailla heti, ku sai jalat alleen ja ternit tempastua nassuun.. Naapurin mamman kanssa se oli menny köllöttelemään ja tissittelemään.. Siellä se tänä aamuna hepuloi oikein villinä ja virkeenä. Möhkö oli ottanu omakseen. Hyysäs ku omaansa konsanaan.
Isännälle siinä jo arvelin, että ehkä se on laitettava sitte omaan yksiöön, ku näyttää kulkevan ihan miten lystää ja ihan minne haluaa. Massu pullollansa se saatto aamunaikaan jo pötkötellä millo ruokintapöydällä, millo Möhkön kainalossa, millo tyhjillää olevassa poikimakarsinassa..
Päivällä menin käväsemään, ni se oliki jo ennättäny oikeen mutsinsa luo. Siellä se tissutteli lehmien seassa oikeen mutsinsa tissillä. Lompsutteli sieltä pois, ku portin avasin, vähän sen olosena ku olis ihan oottanu tätä palvelua... (vähän vaarallista siellä hengailla, jos sattuu vikotissille eksymään)
Siinä se käveli miun ohi suoraan tyhjään poikimakarsinaan ja siitä ruokintapöydälle pötkälleen.. Tavan eläjä..
Sinne se sitte joutu yksiöön. Eihä se ole turvallista sille ittellekkään, ku liuhoo missä sattuu.
Olihan muuten reissu.. Ensinnä se meinas jo peruuntua koko matka.. Tiistaina vaikutti siltä, että keskiviikkona voin soitella ja perua koko reissun.. No keskiviikkona meillä oli täällä jalostussuunnitelman tekopäivä ja lisänä sellainen eläinten hyvinvointitutkimusryhmä. (tästä myöhemmin lisää, on nimittäin mielenkiintonen juttu meille itellekkin) Joten, ku keskiviikkona selkis, että sitten kuitenkin pääsen lähtemään, en kerinny aatella pakkaamista tai yhtään mitään, ennen ku iltahommatkin oli tehtynä.. Samoilla silmillä sitte paahdoin reissuunlähtöön asti ja matkalla koitin bussissa torkahella. Aika uskomattomalta tuntu, että reissu ylejään onnistu. Ihme mies tuo isäntä järkkäilemään.. Niin kovin arvostan!!! Ja mahtavasti oli isäntä lasten kanssa kaikki työt hoitanu! Oli kaikki kullannuput niin tyytyväisenä märehtimässä, lypsylläkäyneenä..
Matkaväsymystä on kyllä ilmassa, koska en ees muista millonka olisin mahtanu noin vähin unin kulkee niin montaa vuorokautta. Rankkaa, mutta niin mukavaa. Ihana oli tutustua uusiin ihmisiin ja ohjelmakin oli oikein mainio. Että kiitos vaan kaikille, joille tätä kautta kiitos perille menee!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti