Tuossa jokunen päivä ollaan treenailtu lypsylehmän elämää Kullan kanssa.. Ei ihan mutkattomasti lypsylehmän taival alkanu, kun eivät tuon robotin kanssa oikeen tulleet juttuun hetimiten samointein. Aikamoisen haastavaa on ollu joo.. Mut tänä aamuna jotain tuntu kolahdelleen kohilleen tosta hommasta, ja lypsyhommat suju melkeen, ku vanhalta tekijältä.. Jänskättäähän sitä vielä, enkä ihmettele, on siinä aikamoinen sopeutuminen monella muullaki ollu ja kaikki ei sopeudu millonkaan. Het ku alko levottomuutta ilmaantua, alottelin sellaset lirkuttelut, että hiehonhutalus meni aivan vissii hämilleen, eikä tienny kumpi on kauheempaa, lypsy vai se, että tuo ämmä lässyttää tossa vierellä. Ainakaa se ei vissii halunnu kovin pitkään mua kuunnella, ja paino päänsä puhtoiseen ruokakaukaloon napua nassuttamaan.. Hetken hiljaisuuen jälkeen alko taas vähän sellasta elettä olla, ettei tässä ehkä sitte ookkaa ihan mukavaa, kurkisteli sieltä loossistaan mua himpun levottoman olosena.. Ja miehän lässytin vähä lisää. Äkkiä oli turpa kipossa taas kii ja nappulaa uppos.. Eihän tota kuuntele kukaan..
Iltalypsy suju samalla viisiin, levottomuutta -> lässytystä... Ja napu alko taas maittaa.. Oonko mä jotenkin niin rassaavaa kuunneltavaa!?!? Niin kovasti vaan kehuin toista, ku niin urheena seistä napottaa siellä lypsyllä..
Aamusella ilmottelin taas maitomääriä tonne seurantaan.. Ja iltasella kävin tulostelemassa ootellessa siinä noita raportteja missä mennään.. On palkitsevaa huomata, miten hommat rullaa ihan mielettömän hienosti. Siihen ei pidä tuudittautua, että tässä vois nyt relata sen kummemmin, tilanteen pitäminen tällä tavalla vaatii hitosti töitä, ja tän tilanteen saavuttaminen on vaatinu hitosti töitä. Eikä tämä tilanne todellakaan ole mikään ideaali, tai edes hyvä siihen nähden, miten toivoisin olevan. Ei tässä ois mitää järkee, jos ei ois sellasta tahtoa tehdä asioita vielä paremmin. Nenä kohti seuraavia tavotteita, jotka on kirkkaana pääkopassa. Täytyy vaan omata sitä malttia, ja yrittää pitää kiinni jo saavutetuista jutuista. Hirveen hidastempoista touhua nähdä niitä toivomiaan tuloksia. Mut raportit on tärkeitä sen suhteen, että näkee suuntaa johon on menossa ja just nyt suunta on just sinne minne pitääkin. Ja jos se suunta ei ole oikea, niin pitää tutkiskella syitä siihen.
Kaiken perusta on kuitenkin terveet ja onnelliset lehmät. Se miten siihen pääsee, onkin jo niin monen monituisen jutun summa, jossa kaiken pitää natsata just eikä melkein. Ja joskus silti menee päin honkia.. Eikä virheiltäkään voi elämässä ihminen välttyä. Muutenha tää oliski heleppoo..
Tosiasia kuitenkin, että ilman elämäänsä tyytyväisiä, terveitä ja onnellisia lehmiä, ei tuu sitä loistavalaatuista maitoakaan sillälailla, ku tulee nyt.. Joten tärkein työ on jatkossakin palvoa lehmiä ihan niinku tänäänkin, eilen ja niin edelleen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti