Se on sellanen huuto, niin korvia särkevä ja kauas kuuluva.. Ensin arvelee, että joltain on jalkaa poikki ainakin tai jotain.. Mut onhan sen tässä ajan saatossa tajunnu, että se on tuo pikku diiva, kun huutelee...
Hiehojen ruokinta on aikamoista taiteilua sen suhteen, että tarviivat pöppänää kovastipaljon, mitä syyä, muttei se sais olla kovin lihottavaa.. Hiehon pitäs olla sellanen soma ja sutjakassa kunnossa, ku poikimaan pitäs ruveta.. Mie en tykkää rajottaa niiden syömistä, pittää olla evästä edessä, kunha eivät pulskistu sellasiksi sotanorsuiksi.. Valitsemalla mitä niie eteen jakaa, voi antaa niie syyä ihan rajattomasti sinänsä.. Ettei ainakaa tarvia nälkää huudella. Ja ku se ruokapuoli on ihan pienestä lähtein kunnossa, tulee hyviä alkuja lypsytaipaleellekki..
Muut kai ei sinänsä valita, kunhan on syötävää.. Mutta yks laatuvaatimuksineen on jotenkin niin jopa hiukan rasittava.. Mitää huonoo tai homeista tai muutenkaa sopimatonta ei millekkää eläimelle pidä syöttää, mut ku hyväkään ei tolle yhelle diivalle kelpaa.. Tässä on nyt kaurapaaleja niille syötelty, välillä saavat jotain muutakin ja sit taas välillä kaurapaalin.. Ei muuten käy Lilalle. Se huutaa pää pitkällä navetan toisessa päässä, et tää pöperö on ihan shaibaa ja mullon nälkä ja tuo parempaa ja ja ja... Pakko oli tänäänkin sen turpa tukkia noin niikus rumasti sanottuna, ja kiikuttaa sille sitä jotain muuta.. Ei jaksa kertakaikkiaan kuunnella sitä protestointia. Ruokaa on ruokintapöydällä, senku vetelis kaikessa rauhassa. Muttaku muttaku.. Ei ihan mikä tahansa eväs kelpaa. Kamala ois, jos se vinkkais kavereilleen, että sitä saapi toisenlaista palvelua, ku vaan osaa isoon ääneen vaatia..
Hiljeni se, ku sai sitte toisenlaiset eväät eteen.. Hassu pikku hutkula.. Ei voi muuta todeta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti