Tammenterho

 Jokin aika sitte isäntä sano nähneesä kissan juoksevan pihalatoon. Ihan äkkiseltään en kyllä uskonu, joten marssin kahtomaan tallenteelta mitä se ukko oikeen höpisee. No todentotta, siellä oli oikeesti kissa kuleksimassa, ku kotipihassaan konsanaan.
Aloin ilmotella suuntaan ja toiseen tästä miumausta, josko sitä joku kaipaisi. Mielessä alko vilistä mielikuvia kissalaumasta, jos jumankekkuli se onkin tyttökissa. Ku oli kaikenmoisia lomia siinä, niin arvelin sen häipyvän ajastaan tai sitte loukutan sen, kunhan ollaan sitte arjessa kiinni, jos se ei sitte häippäse muille mestoille sitä ennen. Ei häippässy.

Yks ilta ihmeteltii mittee se Tuhti siellä pihalla oikeen loikkii pihatammeen. No siellähän se kissapolonen oli oksalla. Seuraavana päivänä todettiin, ettei se nyt taida maisemaa vaihtaa, että kai sillä voi olla sitte vaikka joku nimikin. Ja siitähä se sitte muotoutu. Kun tammessa tokotti sillälailla. Tammenterho, Terho Tammi.


Kävin kyliltä hakkee loukun, ja siinä kissaexpertin kanssa mesetellessä päättelin, että todella helpoin on viiä se miumau sitte suoraa vaan eläinlääkäriin, kunhan se tohtii sinne loukkuun mennä. Arvata saattaa, että se löyty loukusta justiisakkin yks perjantai päivä, ku olin kaupungilla luuhaamassa, joten suunnitelmat meni sitte aikalailla uusiksi.. Pakkohan se oli vapauttaa sieltä loukusta, joten laskettiin se navetan vessaan. Ruokaa, vettä ja hiekka-astia sinne ja olkuunsa siellä. Voin kertoa, etten villimpään kissaan oo eläissäni törmänny. Aivan kauhuissaan polonen. Kyllä mentiin ihan oikeesti pitkin seiniä, ku sen sieltä loukusta sain ulos. Koskaa en oo vessaan menoa pelänny niin paljoa, ja kieltämättä jonku kerran jätin menemättäki ku Tammenterho mulkoili pöntön vieressä.

Viikonlopun jälkeen ei minkäänlaisia kesyyntymisen merkkejä. Tammenterho vihas mua, enemmän ku mitään. Söi ja joi ja kakkeloi astiaan, mutta vihas niin paljon. Maanantai iltana ei nukuttanu, ku mietin sotasuunnitelmaa, kuinka saan Tammenterhon sinne loukkuun seuraavana aamuna, ku eläinlääkäri vois sen ottaa vastaan... Eläinlääkäri suositteli lämpimästi suojaamaan silmät. Joten tuumasta toimeen ja tuunaamaan Tammenterhon loukutinta siihen kuntoon, että sillä sen sais kertalinttuulla onnistumaan.. Vähän pyykkitelineen osaa ja sellasta, ja eikun kokeilemaan onnee... Ihmeellistä kyllä onnistuin ihan helposti, koska Tammenterho oli linnottautunu suotuisaan paikkaan, josta se oli suht helppo saada loukkuun. Pyyhkeellä annoin vähän vauhtia, ku en kättä uskaltanu lähelle viiä.

Eläinlääkäri ei ollu ekaa kertaa villikissan kanssa tekemisissä, joten kaikki suju mahottoman helpon oloisesti siellä. Tammenterho vaivuteltiin uneen. Ei ikiuneen, vaikka sekää vaihtoehto ei varmaa ois iha pöllöimmästä päästä saattanu olla, koska villikissa. Todettiin Tammenterhon olevan kollikissa. Kelpokuntoisen oloinen. Joten pallit poisteltiin siltä samoin tein ja eikun koppaan ja kotia kohti. Uutta kotia. Tai no, saapi sen omistaja tulla toki hakemaan, jos sellanen sattuu vielä ilmaantumaan.. Jollei Tammenterho päätä vaihtaa maisemaa välittömästi tilaisuuden tullen nyt ku miehisyys on viety ja hänet on tällätavoin vangittu. Mutta näillä näkymin meillä on nyt kissa. Kottiin ajellessa mieleen juohtu, että Tuhti.. Että hyvänen aika meille ei millonkaan tuu tilaisuutta päästä näin lähelle Tammenterhoa ja Tuhtin pitäs oivaltaa, ettei Tammenterhoa tarvi tavatessa tappaa ainakaa, eikä mielellää jahdatakkaan. Jahtaamisesta en tiijä, mutta aikansa Tuhti nuuskutteli ja totes ettei oikeastaa kiinnosta. Tylsä kissa.

Hyvin on toipunu kokemastaan, mutta kesyyntyny se ei ole kyllä yhtään. Se kun sattuu olla linnottautunu sopivan lähelle ruokakuppiaan ja menee sitä ottamaan antaakseen lisää murkinaa sille, ni kyllä lentelee sheebat pitki seiniä säikähyksestä ku tulee kynttä nii että heilahtaa.. Jonkun kerran olen hänen ylhäisyyteensä koskenu. Toisen kerran pesuainepurkilla ja toisen kerran toppatakin hihalla, siten ettei tietenkää miun käsi ollu tyrkyllä kynsittäväksi. Eikähän se sillon kynsiny, mutta mulkoili, vihasesti. En oo sitte viittiny ees toista ahistella, olkuusa. Kuten kuvassa näkyy, Tammenterhon viha maailmaa ja minua kohtaan ei ole laantunu.. Voisko se polonen enempää vihatakkaa. Vaihtelevin tuntein vessassa rohkenee käydä, toisinaan tuo tuijotus on pelottavampi ja toisinaan vähä vähemmän.. Tässä kenties ekat ja vikat lähikuvat Tammenterhosta.. Luultavasti kun se tuolta navetalta ulos lähtee, sitä ei tallentele ku valvontakamera..