Kevät on, kevät on..

Kevät on vuodenajoista ehkä kökkömäisin. Ku ihminen ei ratkee moneen paikkaan samaan aikaan ja työtä olis vaikka muille jakaa. Pellot pitäs saaha kuntoon, lietteet sinne ja apulannat, muokatut kondikseen. Arkisen aherruksen lisäksi pitäs keretä. Pitäs keretä siirrellä eläimiä, tehdä aitoja, siivota pihaa, huseerata kotiakin. Eikä yks nimeltämainitsematon Podhalanski ainakaan helpota tuota pihanraivuu hommaa.. Sipisteltiin tuossa iltahommina kaikki kaivellut pihakivetykset takas paikolleen, ja siististi siihe hiekat ja mullat ja nurmensiemenet. Just kerettii saaha homma valmiiks, ku laps huutaa sitä nimeltämainitsematonta Podhalanskia nimeltä, silleesti että se taitaa tehä jotai tuhmuuksia taas. No siellä se yhtä kohtaa oli jo tassulla kuopsuttelemassa. Siitä selvittiin neuvomalla ja lähettii sisälle valmistautuu saunaanlähtöön. Siinä olin sinne saunaan lähössä ni ikkunasta kahoin, että ei ***** sentään.. Siellä oli jo kaiveltu kiveyksen reunaa..

Kaikenmoiset keppihevosen raadot oon sipistelly pois pihalta, kun ne suolistettuna siellä on olleet. Ja monta onkin ollu. Joten niitä sisälmyksiä (vanua) on saanu noukkia ihan hikipäässä tuolla. Ja just. Just ku kaikki on hyvin, jostain löytyy ängriböördsitossu, joka jotenkin varmaan lentää Podhalanskin suuhun ja wutum, räjähtää pitkin pihaa. Onneks sentää Podhikseen ei oo tullu vaurioita noista lukemattomista "räjähdyksistä". Eilissä päivänä sellanen letkun suojajuttu oli tärähtäny sen suuhun, ja sitäkös silppua riitti ihan kerätä asti tuolta sen räjähdyksen jäljiltä. Mistä se kaikki sinne suukkaan lentää? No esimerkiks vanhalta navetalta, hallilta, navetalta, oikeastaa ihan mistä vaan minne se pääsee. Siinä sitä ollaan sitte niin viatonta, ku yhtään ei oo aavistustakaan mistä joku työkalu tai muu on huuleen on jääny roikkumaan. Itsehän hän on syytön, kaikkeen. Mitään ei tietenkään menis luvatta mistään ottamaan...

Vaikka on hirveenkauheen paljon töitä, niin silti saatiin ihan superkivoja pikkuihmisiä meille vierailulle! Eikähän niissä isommissakaa mitää vikaa ollu. Tokaluokkalaisia siis tupsahti tilavierailulle meille. Voin kertoa, että vaikeinta on se, ku voisin höpöttää näistä lehmistä ja vasikoista ihan loputtomasti, eikä ihan oikeesti kukaan jaksa loputtomiin kuunnella.
Heräsin neljältä aamusella, varautumaan, että eiköhän joku keksi jonkin kriisin tai kaaoksen tuolla navetassa ja oon ihan helisemässä, kun bussi pölähtää pihaan. Julmiina näytti siltä, että se räjähtää ihan minä hetkenä hyvänsä, valutteli jo maitoakin. Sanoin sille kyllä, että se on tehtävä niikus än yy tee nyt, tai sitte paljo myöhemmällä. Taisi valita myöhemmällä, koska seuraavana aamuna vasta oli Oppi justiinsakki syntyny, ku töille menin. Kamerasta vahdin kyllä yöllä ja aamullakin, enkä huomannu sitte mitää. Saatto olla, että se siinä meikäläisen aamukahveen aikaan on tupsahtanukki, mutten siinä koomatilassa tajua edes mitä näen. Joskushan kävi siis niin, ku oli hirvee poikimaruuhka, ja tuli vissii pikkase liikaa valvottua, ni mitä ilmeisimmin näin unta, että joku (en enää muista kuka) on poikinu, tiesin tasan miltä se vasikkakin näyttää, koska olin sen yöllä kamerasta kahtonu. Vaan aamun koittaessa ei tietookaa vasikasta. Eikä mitään viitteitä siihen, että se lehmä olis ees poikinukkaan, mutta silti vannoin kautta kiven ja kannon, että se on poikinu. Koska se mielikuva oli vaan niin todellinen.. Unta kai sitten, koska kaiken turhan etsimisen jälkeenkään, ku sitä vasikkaa ei löytyny, älysin kopasta ja vasikka oli kyllä ihan visusti vielä siellä emänsä masussa.. Se oli kyllä varsin hämmentävää. Untahan se oli sitte pakko olla.
Myöhemmin päivällä Moona poiki ja se onkin sitte OnnekasOona, koska siinä oli kyllä onni matkassa, että OnnekasOona selvisi elävänä tähän maailmaan, kun isäntä sen pelasti just oikealla hetkellä valtavan paksujen kalvojen sisältä
Niin, siis siihen vierailuun palatakseni. Mitään katastrooffia ei sitte onneksi ollu aamutöillä, ja koko päivä oli varsin mahtava, keli oli kiva. Kylläpä tykkäsin. Toivottavasti lapsetkin. Ainakin kuulin palautetta, että mukavaa oli ollu ja ainoo mikä harmitti, oli se kunnei vierailu kestäny sen pidempään. Nähtävää ja ihmeteltävää täällä toki riittää, ja eläimet.. Eläimet on kertakaikkisen vaan nii huikeen upeita. Vielä on tälle kevättä yksi vierailu sovittuna, ja odotan innolla. Lapset on vaan niin huipputyyppejä! Pidin poikkeuksellisesti lehmät sisällä yön ja aamupäivänkin, että on lapsille näkemistä, kun lehmät lähtee ulos. Odotin kyllä enemmän kirmaamista ja enemmän vimmaamista, mutta aika vaisuksi jäi. Kyllähän tuo lauma jonotti ovella koko aamun, että on se kumma kunnei pihalle pääse.. Ovat olleet vapaalla ulkoilulla yötä ja päivää, että saavat ihan ite valita missä loikoileevat.

Ulkoruokintaan on joutunu tiineitä hiehoja ja Napoleon. Ku vihdoin viimein saatiin kaikkien haasteiden jälkeen Purkka tulille, ni johan alko ötökkää liikahtaa. Kaikki on niin reippaita, eikä sitte ollu kovin vaikee houkutella ketään kyytiin. Vaikein taisi olla Napoleon. Joka jumitti sitte niin viimesen päälle, että. Oli se polleeta poikaa, ku pääsi tyttöjen kanssa.. Ja oli ilahtuneita hiehotkin, ei niinkään varmaan sen kääpiösonnin saapumisesta, vaan siitä, että pääsivät ulos elelemään kesäksi. Toivotaan vaan, että Napoleon ei liiaksi miehisty siellä vaan on yhtä äitin kainaloinen ku ennenkin. Vähän sellasta äipän kaipuuta on ollu kyllä havaittavissa, ku oon kävässy kahtoo kaikkien olevan paikalla ja kunnossa. Meillä nimittäin on alta kilometrin päässä äitienpäiväviikonlopulta kahden karhun jälkihavainto, siis iha ite kyllä näin... Ja sen jälkeenkin on ilmaantunu lisää jälkee. Tuhti tuo kyllä turvallisuudentuntua, mutta onha se vielä niin nuori, että noinkohan rohkenee mennä karhulle avautumaan jos tulee eläimiä ahdistelemaan. Joskohan niillä evästä riittäsi tuolla ihan metsässä, täytyy toivoa. Mitat tassuttelijoilla oli seuraavanlaiset isompi 14.5cm ja pienempi 11.5cm. Että toivottavasti ei näillä nurkilla kohdata.

Nyt armahdan teidät tältä hupatukselta ja lähden valmistautumaan saunan lämpöön.. Joten morjes.