Se aurinkoinen päivä, ku Niilo päätti syntyä noin muunmuassa...

Kun isäntä on poissa farmilta, niin mitteepä luulette, kuinka päivä sujuu? No normaalisti joku kone remppaa niin isosti, ettei meikäläisen älykkyysosamäärä sitä riitä selvittelemään, mutta tänään jos kaikki koneet tais toimia jokseenkin hyvin, niin eikös se ole sitten SE päivä, ku Lyyli päättää alkaa poikia. Jos ei ollu yks sairaslomalainen pihassa, ni olis Niilolle varmaan käyny huonosti, yksin se tilanne ois ollu aikas lohduton. Sitä nimittäin vejettiin ihan kaksistaan ja ihan tosissaan ja tuntu jo, että sinne se jää, eikä pois saaha. Viimesellä sitte alko otsa pilkottaa ja saatiin vissii siitä sen verran lisää sisua ja voimaa, että Niilo tupsahti maailmaan.. Tiukkaa tekee joskus noiden hiehojen kanssa. Lyyli kun hauto Niiloa niin antaumuksella kuus päivää yliaikaa, että kai se siinä kerkiää kasvatella itteään niin suureks, ettei ulos meinaa mahtua.

Enkeli ainakin osas tänään ottaa ilon irti auringosta.. Nautiskelevilta näytti moni muukin. En tiedä voiko voimauttavampaa olla, ku nähdä eläinten aidon ilon auringon lämmittävistä säteistä.. Näin keväällä se on silminnähtävissä, kuinka aurinko saa lehmät aktiivisemmiksi. Sen näkee, kun iltapäivällä vielä yhä useampi on ulkona nautiskelemassa auringon lämmöstä, kun taas keskitalvella iltapäivällä ulkona ei ole ainuttakaan eläintä. Sisällä märehtivät lämpimässä, pehmeässä parressa maaten. Myös robotilla on nähtävissä kevät. Lypsykäynnit lisääntyy ja maitomäärät sitä myötä myös. Kesän koittaessa tuo ulkoilu taasen vähenee. Ei sillä, ettäkö niitä rajotettais mitenkään. Päinvastoin. Ovet on auki yötäpäivää heti, kun kelit sallii, mutta eläimet makoilee mieluusti sisällä poissa paahtavasta auringosta. Nyt nautitaan näistä ihanista, aurinkoisista kevät päivistä ja toivotaan kelien olevan suotuisia, ettei ulkoilualuetta jouduta sulkemaan mutalällyn takia ainakaan pidemmäksi aikaa..


Muina päivinä tässä on elelty sellasta kevääseen valmistautumisaikaa.. Isäntä napottaa hallilla huolto ja korjaushommissa, mie pyöritän navettaa. Käväsee se navettatöillä millon on niin pakkanen, ettei tarkene tehä hallihommia. Paalikärriä se on venytelly pitemmäksi, ja vaikka ne jo rautavarastolla vähä sille naureskelikin, kun vielä piti lisää rautaa käydä hakemassa, että noinko se valmistuu millonkaan.. Ni eikös tuo nyt viikoloppuna valoja vaille valmiiksi tullu. Justiina on ollu varsin auttavainen siellä, tai no.. Lähinnä raahannu tykötarpeita navetalle, jotka kuuluis siihe kärrihommaan.. Rautasahaa, sähköjohtoo ja sellasta sen jäliltä on keräilty.. Lehmille se oli vieny kukkaruukun ulkoaitaukseen.. Meinannooko alkaa jotain yrttiä kasvatella niiden kanssa.. Ihan pölhö pikku Podhis.

Tuolla vassulassa on nyt sellanen meininki, että helisemässä on noiden kakaroitten kanssa.. Neilikka, Natu ja Nuunuu.. Melkosen kurittomia, mutta Nelli.. Navetan kuningatarten sukua oleva pieni kaunis ayshire vasikka.. Tietää olevansa erityislaatuinen.. Kiesus että osaa olla maaliman herttasimman näkönen pikku pahis.. Tietääkö ne jotenkin olevansa erityisiä!? Vai mistä se kaikki ego oikeen tulee? Niin ollaan maailman suloisinta ötökkää ja ku silmä välttää, ni yritetään puskee mua jonnekki lantakouruun.. Kummaa touhua. Ei-toivottuun käyttäytymiseen puuttuminen on aloitettu. Toistaseks tuloksettomana, mutta kuitenkin..