Hulabaloota..

Onhan tässä ollu aikamoista sirkusta viimeaikoina, sanoisin.. Mutta nyt on punainen navetta ja perunamaa, jalostusuunnitelma päivitetty (pitäs useammin todella pysähtyä katsomaan noita, miten hienoja lemmusia ensikoistakin on kasvanu), lehmiä kasseltu toisenlaisin silmin, käyty pupsipodhalanskin kanssa koiranäyttelyssä, on äestetty, on kylvetty, on jyrätty, kerätty kiviä, saatu lopulta peltohommat sille mallille, että nyt tehhää jo rehua.. Tuntuu, että ei näistä päivistä kovasti paljoa mieleen jää. Suhataan yhessä, erikseen, rinnakkain ja välillä vastaan pitkin peltoja... Emäntä karhottaa, isäntä paalaa ja ku toinen yritystoiminta työllisti isännän yks päivä, paalaili emäntäki ensimmäisen kerran, ettei kerkiäis sade ennen isäntää..

Tänään muuten sain sen synttärilahjan jota toivoin, vaikkakin synttärit oli jo maaliskuussa.. Sanoin isännälle, että haluan aayyn alkion synttärilahjaksi. Ja sellane myö tänä päivänä ostettiin.. Toiset tekköö karjasta mustaa, myö koitetaan pitää punasesta kii sen ku keritään.. Eikähän noissa mustissa vikaa ole, mutta silti haluan punasia sisukkaita pikku ötökäitä tuonne lisää! Alkion osto, sikäli kun nyt saadaan se homma onnistumaan, mahdollistaa aivan uudenlaisen eläinaineksen saapumisen meille ilman mittää pöpöjen leviämisen vaaraa, niinku ostoeläimissä tuppaa sellane riski olla.. Kunhan vielä keksin sen kantajan sille alkiolle.. Ja kunhan se sitten onnistuu.. Niin suuresti toivon..

Justiinan kanssa kävästiin Joensuussa koiranäyttelyssä.. Pentuluokassa. Kyllä se sieltä sai kauniit ruusukkeet ja pokaalin kotiintuomisina.. Pientä, eikä niin pientäkään jännitystä siinä oli ilmassa, ku ei tuo pupsi ole saanu minkään valtakunnan "sosiaalistamista" oikeen elämässään.. Se ku on ollu innokas oksuilee autossa, ni ei oo ihan paras matkakumppani ollu.. Vaan eipä se ois voinu paremmin siellä edukseen olla. Tilannetajuisena olen sitä kyllä pitäny, mutta että oikeesti noin fiksusti ollaan aivan uudenlaisessa tilanteessa, häkellyttävää.. Kukaan ei ollu sen hampaitakaan nykiny, muttei sekää tuntunu pupsia harmittavan, vaikka tuomari kopeloi purukalustoa.. Haasteellisinta on vaan se auton kyytiin saaminen.. Tai raahaaminen.. Kun ei kanna pikkupodhiksen jalat, ei sitte millään, kun pitäs autoon mennä.. Siinä kahotaan emännän voimat, ku reuhotaan vaikka mitenkä päin pupsia autoon.. Se vaan heittää aivan pitkälleen, eikä jaloissa olevinaa oo mitää eloa.. On sillä ainakin hauskaa siinä, kellää muulla vaan ei. Ku ihan hävettääki.. Ehkä se oppii joskus mennä autoon, tai sit mun haba kasvaa, että jaksan kantaa sen..

Kotioloissa Justiina on ollu viimeaikoina aikas herkillä.. On ollu kyllä karhuhavaintoa jonki matkan päässä ja hirviä luuhaa pihan tuntumassa jatkuvalleen.. On kyllä turvallinen mieli, vaikka meillä on melkoinen lauma eläimiä ulkona yölläkin. Justiina kyllä pitää huolen kaikista. Ihmisille on täytyny alkaa suunnitella topakampaa ohjeistusta pihaan tullessa, sen verran on otteet muuttunu tuossa vartioinnissa. Hyvillä ohjeilla, kun niitä noudatetaan, ei Justiinan kanssa kenellekkään synny konfliktia. Niin moni tuntuu sotkevan Justiinan johonkin noutajaan tai vastaavaan, eikä ollenkaan ymmärrä, ettei Justiina suinkaan ole mikään kiva kaveri vieraitten ihmisten kanssa, kun pihaan pölähetään. Pahin virheliike on, kun ihminen yrittää mennä sen kanssa tekemään tuttavuutta. Siitä ei Justiina tykkää sitte ollenkaan. On sitä aatellu, että onko sellanen ohjeitten laatiminen ihan ylireagointia, mutta viimeaikojen vieraitten pistäytyminen ja Justiinan reagointi on saanu tajuamaan, ettei se todellakaan ole ylireagointia. Justiinalla on elämässään tehtävä, jonka se näyttää ottavan hyvin vakavasti, vaikka se ei saunan edessä notkuessaan ihan siltä välttämättä vaikutakkaan..

P.S. Kärpiäiset on ilmaantunu siinä määrin, että tänä päivänä oli taas kerran kärpänen tikussa..