Eläinlääkäriiiiiin...

Juu, Justiina vähä töytäili tuossa viimeviikolla, ja sempä seurauksena tällepäivää varasin sille eläinlääkäriin ajan.. Tuskailin jo aamutöillä miten ihmeessä tässä minnekkää ennättää, oli sellasta kaaoksen tuntua ilmassa.. Jasun avustuksella hoitu, sekä navettatyöt ja Justiina konttiin.. Ajellessa siinä mietin, miten paljon mahtaa lehmänpaska lemahtaa, ku en kertakaikkiaan kerinny enää suihkuun siinä hötälässä.. Äkkiä se lehmänpaskan lemu olikin ehkä pienin murhe..

Nenään tulvi sellanen lemahus, että mielessäni mietin miten voi koiran pieru haista noin saakelin pahalle.. Vilkaisu taustapeiliin veti melkee hiljaseks, vaan pari rumaa sanaa tais päästä ilmoille.. Siellä Justiina vääns paskaa peräkontissa.. Ihan oikeesti. Sen enempää en joutanu ees noitua, ku piti alkaa ettii pysäkkiä missä saapi sen koiran ulos autosta.. Arvatkeepa oliko pysäkkiä ihan kohtakaan! Päähän tupsahti siinä sitte pysäkkiä bongaillessa, miten hel**tissä mie saan Justiinan takas autoon, ku se äskenkin vaati kaks ihmistä siihen spagettijalkoineen.. Mikä sen onkin, että joka kerta ku pitäs autoon mennä, Justiinalla roikkuu neljä narua jalkojen tilalla..

Pysäkille STOP ja kontti auki siinä toivossa, että älä ole löysä paska, ole pökäle.. Ja paskat.. Ihan oli sellane torttu, että kiinteä ei ollu oikee sana kuvaamaan sitä.. Justiinan tassutki aivan sonnassa. Boonuksena olin idioottina jättäny fleksin sinne konttiin, ja kaikki se mielipide tästä reissaamisesta ja hihnassaolosta loju suurimmaksi osaksi sen fleksin päällä. Kello tikittää, kiire olis.. Mieti siinä äkkiä mitä teet sille helkkarin petille! Ei sitä mehtäänkää voi nakata, vaikka voitte uskoa, että mieli teki! Tosiella kädellä pidin Justiinaa kii pannasta ja toisella nakkasin pedin pois autosta. Huokasin onnesta, kyllä, onnesta, ku pedin alta paljastui toinen koiranpeti, eikä paskatassua tarvinnu aatella laittaa auton verhoilua vasten... Pari pyyhettä uimareissulta, talouspaperia näyttelyreissulta (koska enne se ei paskantanu, vaa oksenti autoon), muovipussi.. Huokasin syvään, ku aloin hahmottaa toimintasuunnitelmaa. Siinäkohtaa tuntu, että tahon vaan kottiin ja heti.. Koska en tienny, miten sen Justiinan sinne konttiin saapi ilman, että ite on yltäpäältä paskassa, ja saapiko ensinkään. Että onko nolompaa, ku koiranpaskassa kuorrutettuna lompsia eläinlääkärin vastaanotolle.. Ehkä se lehmänpaska oli sittenki kivempi. No ensin etupää.. Sitte takapää.. Jalat aivan naruja taas.. Ja kah! Ei ainakaan silminnähen paskaa vaatteissa ehkä!! Koko painolla piän se koira kontissa, että kerkiin laittaa kontin kii, enneku se livahtaa maailmalle..

Lääkäriinkin selvittiin.. Eikähä siinä, melko hyvin se menikin.. Siihe asti, ku piti mennä vaakaan.. Ja niin taas oli naruja jalkojen tilalla.. Tuumasin sille tytölle vastaanotossa, etten mie ihan oikeesti sitä ite saa siihe vaakaan, ku se tommoseks rupes.. Tyttö tuli raahaa kaveriksi.. Mie etupäästä, tyttö takapäästä.. 37.5 kiloa. Ei niitä jalkoja löytyny siitä poiskaa, mutta aattelin että olkuusa. Eikai se siinä loputtomiin jaksa maata. Eikä jaksanukkaa..
Eläinlääkärin kanssa suju hyvin. Justiinan mielestä se oli ihan jees, ku etujalkoja kopluuteltiin. Eikä mittää kippeetä löytyny, ettäkö olis tarvinnu kuvailla tai muuta. Vähä lepoa ja särkylääkettä, ja katellaa..

Odotustilassa oltiin siihe asti oltu vaa me. Minä ja Justiina ja henkilökuntaa.. Vaan ku ovi raottu ja täti miehensä kanssa tuli mopsia tuomaan, alko Justiina toivotella heille hyvää matkaa takas sinne mistä tulikin murinallaan.. "Me oltii täällä ensin, eikä tarvia tänne tuppautua! t. Justiina".. Samat oli sävelet kissan kanssa tulleelle naiselle ja eläimettömälle miehellekki.. Suotta siinä yritin luoda lepposampaa tunnelmaa, "elähän Justiina nyt hupsuilemaan ruppee", ei auttanu..

Isäntä hirnu puhelimessa, ku soitin ja kerroin tästä reissusta.. Oliskoha hirnunu, ku ois itte ollu siinä paskanvaltaamassa autossa.. Mutta mulla on puhas tuulilasi! En oo ennen tullu aatelleeksikaan, miten miellyttävän tuoksun se tosiaan antaa auton sisätilaan.. Ei se sitä paskanhajua peittäny, vaikka varmaa säiliöllisen hölväsin pestä tuulilasia, mutta joka kerta toivoin, että se tuoksu jäis, ja paskanhaju lähtis.. Niin ei kuitenkaan käyny..